Muutoksen aika.

Elämämme on täynnänsä erilaisia virstanpylväitä. Saamme niistä helposti kiinnekohtia elettyä elämäämme muistellessa. Esim. itse muistan lasten syntymävuosista, jonkin muun silloin tapahtuneen asian. Tai sitten sen, minkä ikäinen joku lapsista on ollut, jonkin määrätyn tapahtuman aikaan. Usein elämämme myöskin jollakin tavalla muuttuu tällaisten virstan pylväitten kohdalla ja niiden jälkeen.
Me olemme isännän kanssa jälleen saavuttamassa erään merkittävän virstan pylvään. On tullut sukupolven vaihdoksen aika. Lapsikatraastamme nuorin on ensi vuoden alussa ottamassa vastaan Ojamäen isännyyden. Sopivasti nyt tulee juuri kuluneeksi 40-vuotta siitä, kun tulimme tähän Ojamäkeen ja aloitimme tilan pidon isovanhempieni jälkeen. Mummo ja pappa olivat silloin jo varsin iäkkäitä. Lähisuku yritti saada heidät myymään talonsa nuoremmille, koska apu oli heille tarpeen erilaisissa arjen askareissa. Ennen alkumetrejä oli pientä dramatiikkaakin ilmassa. Muistan sen kuinka meillä oli kaikki asiat jo valmiiksi puhuttuna, kun mummo yllättäen saapui meille ilmoittamaan mielensä muuttuneen. Mummo ja pappa olivat olleet jo vuosia tai oikeammin  vuosikymmeniä kahdestaan, niin että mummo ilmeisesti pelkäsi heidän arkensa muuttuvan liian äänekkääksi, kun tulee pieniä lapsiakin taloon. Niinpä mummo pyysi naapurin isännän kyytimieheksi ja tuli meille perumaan aiotun talo kaupan.
No, päivät vierivät ja jonkin ajan kuluttua  meillä sitten kuitenkin oli  uusi kaupanteko päivä sovittuna. Ja niinpä sitten tulimme mieli korkealla ja suurin toivein kaupan teko tilaisuuteen tänne Ojamäkeen. Kaupan vahvistajakin oli kutsuttu paikalle. Mutta kuinkas ollakkaan: Melkein ensi sanoikseen pappa rientää meille sanomaan, "että toi mummo on nyt vähän pahalla päällä". Ja mummo sitten selittää ihmettelyymme, että "hän on tullut perumapäälle." Keittelimme kuitenkin siinä sitten kahvit.
Kahvipöydässä pappa muisteli edellisen talven vaikeuksia  kaikkine lämmityksineen ja lumen luontineen. Talosta puuttuivat siihen aikaan niin viemäri, kuin tuomarikin. Myöskään kauppa asioiden hoitaminen ei enää niin helppoa ollut.
Ja kääntyihän se mummonkin pää kaupan teolle suosiolliseksi näitä kaikkia vaikeuksia muistellessa. Kaupat saatiin tehtyä ja paperit allekirjoitettua.
Siitä on nyt tosiaankin kulunut 40-vuotta aikaa.  Melkein tekisi mieli kutsua lähipiiri kylään ja juhlia tätä asiaa oikein kakku kahveiden merkeissä.
Liitän tähän loppuun paljon puhuvan Pekka Simojoen laulun, Muutoksen aika. Siinä sanotaan, että "älä pelkää, kun jokin muuttuu". Muistan jostakin kuulleeni, että raamatussa sanotaan 365 kertaa, että älä pelkää. Siis lupaus siitä, ettei tarvitse peljätä on vuoden jokaiselle päivälle.