Jouluevankeliumi

Joulu jatkuu aina Nuutin päivään asti. Siksi haluan vielä jakaa blogiystävilleni Jouluevankeliumin "Tampereen kiälestä" täkäläiseen kiälen käyttöön mukaeltuna. Eikähän  tämä suuri sanoma  rajoitu ainoastaan Joulun aikaan, vaan se on voimassa ja raamatusta luettavissa ympäri vuoden.  Siis tähän tapaan:
1. Kyähäh herrojem metkut tiäletää. Tiätysti tää Aukustus-keisarikin aikonaa kekkas, että kaikkien tarttiskim maksaa jottaiv verroo.
2. Se muuten olikin  siäpäi ensmänen kerta. Aukustuksen apu miähenä hääräs joku Kyrenius vai kekä se ny oli. Se oli sen seudun käskynhaltija.
3. Kaikkien tartti siihen maailman aikaan rahrata itte ne verorahansa semmottelle keruupaikalle, kerta ei viä ollu ennakom pidätyksiä eikä edes maksullista maksupalvelua eikä mittää. Niitä veroja kerättiin siä eri kaupunkeissa.
4. Ne kyä oli nöyrää porukkaa siä suunnalla. Ne totteli hövelisti keisaria. Joka miäs kuulemma lähti talsii justiinsa sille veronmaksu paikalle, mikä oli sille käsketty. Semmosesta kai aika piänestä Nasareeti kaupunkista, jostai Kalilesta ampas liikkeelle yks Joosev. Se lähti vetelee ylämäkee kohti Beetlehemiä, Juuttaan maan Taavetin kaupunkia. Kun se oli meinaan itte sitä Taavetin sukua. Betlehem oli siks varten se Joosevin veronmaksu paikka.
5. Reissussa oli Joosevin kans sen morsiam, Maria.Se vartos lasta.
6. Siä Betlehemissä Maria huamas, että nysse vauvva taitaa syntyäkki.
7. Kaikki Betlehemin matkustajakodit oli täpösen täynnä niitä veronmaksajia, eikä Joosevim perhe ollu saanu kortteeria, ei sittem mistää.  Ne joutu nukkuu jossain  navetassa. Siä tää Marian esikoispoikakin synty.  Maria-äite kääräs sem pilttinsä johki tuukeihin ja nosti sev varovasti nukkuun semmoseen ruakakaukaloon, mistä kotieläimet syä.
8. Jossakin kedolla ihan samoilla nurkilla sattu olleem paimenia yätöissä.
9. Ihan äkkiä tuli ihan kirkasta, keskellä yätä. Paimenet tiätysti ällisteli, että mikä nyo, mutta sitten ne honas enkelij joka seiso siinä niitten edessä ja sano:
10. "Älkää hyvät miähet hualestuko.Muullom meinaa ilonen tiadotus joka kuuluu joka iikalle missä maassa vaa:
11. Tossa Daavidin kaupunkissa ommeinaa justiinsa tänäpänä syntyny Ristus, Vapauttaja.
12. Löydätte sev Vapauttajan kelveesti: Se nääs uinuu tiiviisti kapaloituna yhlem pilttuum perällä."
13. Siihem sammaan syssyyn enkelin taakse ilmesty taivaallista sotaväkkee tiäs kuinka monta komppaniaa ja lutuunaa, ja ne porukalla ylisti Jumalaa:
14." Hunööriä Jumalalle, kerta se tahtoo vaa rauhaa ja kaiken sorttista hyvvää ihmisille maam päällä".
15. Jakka enkelisoltut oli loinassu takasi taivaallisille harjotuskentille, nin siinä paimennusmiästen yä vuorossa alko melkonen kuhina. " Jos mentäski kattoom Petlehemiin mimmosta siä on tapahtunu, meinaan kuh Herra suvaitti meille tommottia ilmottaa."
16. Kauheella höökillä paimenet viuhto sinne navetalle, ja olihan siä toden totta se laps kaukalossa.
17. Nää paimenet siinä sitte selosti sem mitä oli sattunu siä kedolla ja mitä niille oli kerrottu...
18. ....ja kaikki kekkä sen kuuli, oli ihan silmäp pyäreenä.
19. Maria tiätty oli pelkkänä korvana ja paino tarkasti miäleensä mitä kaikkee sanottiin. Sitä se sittem myähemmin pohdiskeli itte tykönänsä.
20. Paimenille juttua piisas sitte kun ne oli palannu töihi. Kilvan ne ylisti Jumalaa, kerta kaikki oli menny sillai jetsullee niinku Jumala oli enkelien kautta saattanu tiadoks. IHME JUTTU.

JOULUILOA

Erään Gollegani innostamana olen etsinyt ilon aiheita omassa elämässäni.Olen löytänyt niitä yllätävän paljon Huomasin, että minullahan oikeastaan kaikki asiat ovat yllättävän hyvin. Ei tarvitse odottaa tulevaa sellaisen kaavan mukaan, että kun vielä saan tai saavutan tämän tai tuon, tms., niin sitten on hyvä. Vaan saan elää elämääni tässä ja nyt. Tyyliin, "Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin.
Nyt Jouluna on hyvä ajatella maailmankaikkeuden suurinta iloa ja ilon antajaa, vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olen eri yhteyksissä  päässyt tutustumaan vanhan testamentin ennustuksiin tulevasta Messiaasta. Kuinka monessa eri kohdassa raamattu puhuukaan tulevasta Messiaasta.Esim. Jeesus sanoi näin:"Luukas 24:44. Ja hän sanoi heille."Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken piti käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja Psalmeissa."Galatalaiskirje 4:jakeessa 4 sanotaan näin: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Tätä Jumalan lapsen asemaa meille tarjotaan lahjaksi tänä Jouluna ja ympäri vuoden niin kauan kuin tässä armon ajassa saamme elää.
Meidän toinen toisillemme antamat lahjat ovat vain varjo tästä suuresta Jumalan antamasta lahjasta, mutta ne ovat siitä esikuvia. Emmekä aina osaa antaa niitä ihan pyyteettömästikään. Siis odottamatta vasta lahjaa. Jumala kuitenkin antaa lahjansa rakkaudesta meihin.
Tämä maallinen elämämme on meille Jumalan lahjaa ja iankaikkinen elämä on armolahja Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vastaanottaminen tuo meille suurimman ilon.
SIUNATTUA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA!

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin"

Luin paikallislehdestä artikkelia eräästä työssään hyvin menestyneestä mies henkilöstä. Kertomuksesta jäi mieleeni elämään yksi, ehkä sivulauseeksi tarkoitettu ajatus. Tämä mies ei kertomansa mukaan pysty antamaan anteeksi jos joku on häntä väärin kohdellut, vaikka tapauksesta olisi kulunut 20-vuotta. Lukemani laittoi minut ajattelemaan sitä, millainen voima ja mahti anteeksi antamus ja-antamattomuus on elämässämme. Se vapauttaa tai sitten myöskin sitoo meitä sisäisesti.     Kun Jeesus ristillä kuollessaan kantoi kaikki minun syntini ja antaa ne minulle anteeksi, niin enkö minäkin ole silloin velvollinen antamaan anteeksi lähimmäiselleni, joka rikkoo minua vastaan. 
Näitä asioita jouduin "peilaamaan", lukiessani Corrie ten Boomin kirjaa, Jumalan kulkuri", missä hän kertoo kokemuksistaan natsien keskitysleirillä Ravensbruckissa, Saksassa.   Jumalan rakkauden kautta hänessä syntyi tahtotila antaa anteeksi kiduttajillensa. Kokemukset natsien keskitysleirillä eivät murtaneet häntä. Päinvastoin. Tämä hollantilainen kelloseppä lähti kertomaan kokemuksistaan kaikkialle maailmaan.
Munchenin kirkossa Saksassa hän puhui siitä, kuinka Jumala vertauskuvallisesti heittää anteeksi annetut synnit syvimpään valtamereen, jonka rannalla on kyltti: KALASTAMINEN KIELLETTY. Tilaisuuden jälkeen häntä tapaamaan tuli mies,jonka hän tunnisti yhdeksi julmimmista,  kohtaamistaan vartijoista. Mies ei kuitenkaan voinut tunnistaa häntä, yhtä vankia, tuhansien vankien joukosta.  Mies kertoo olleensa vartijana Ravensbruckissa ja sen jälkeen hänestä on tullut kristitty. Hän tietää, että Jumala on antanut hänelle anteeksi ne julmuudet, mitä hän siellä teki. Mutta hän haluaa kuulla sen nyt myöskin Corrien huulilta. Hän kertoo, kuinka mies ojentaa kättään häntä kohden. Hän muistaa miehen heiluvan ruoskan ja kylmyys puristaa hänen sydäntään.Mies kysyy, annatko minulle anteeksi?
Corrie ten Boom kertoo edelleen: "Hän ei voinut seisoa siinä montakaan sekunttia käsi ojennettuna,  mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa. Tiesin, että minun oli tehtävä se. Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: Se että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä.  Jeesus sanoo: "Jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne".
Hän kertoo edelleen: "Anteeksiantamus ei ole tunne, vaan se on tahdon teko ja tahto voi toimia sydämen lämpötilasta huolimatta. "Jeesus, auta minua, rukoilin hiljaa!" Voin ojentaa käteni. Voin tehdä sen verran. Anna sinä tunne. Niinpä työnsin  jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia.Olkapäästäni lähti uskomaton virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteen liitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet virtaamaan silmiini. Annan anteeksi teille, veli", huudahdin. "Koko sydämestäni". Pitkän aikaa me, entinen vanki ja entinen vartija, puristimme toistemme käsiä.En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti, kuin silloin. Mutta silloinkin tunsin, ettei se ollut minun rakkauttani. Olin yrittänyt, mutta minulla ei ollut voimaa siihen. Tämä oli Pyhän Hengen voimaa, josta on kirjoitettu Room.5:5:ssä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Tällaisia ajatuksia ja mietteitä on viime aikoina päässäni pyörinyt. Elämän kohdallemme tuovat asiat tuntuvat olevan joskus ylitse pääsemättömiä. Mutta Jumalan avulla me niistä selviämme. Corrie ten Boomin elämä on hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka voimme kokea anteeksi antamuksen siunauksen elämässämme.

Rinnalla kulkija

Parsin aamutuimaan villasukkia ja samalla ajatukseni ehtivät kiertää monissa eri asioissa ja tapahtumissa. Ajatuksiani hallitsivat ystäväni ja sukulaiseni, joita suru oli kohdannut heille läheisen ihmisen kuoleman johdosta. Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olin saanut kolme eri kertaa osallistua hautajaisiin. Olla mukana saattamassa heidän rakkaitaan viimeiselle matkalle.  Ja myötä elää heidän suruaan ja kaipaustaan, samoja tunteita itsekin kokien.  
Jumala sanassaan kehoittaakin meitä itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa ja tällä tavalla osallistumaan lähimmäistemme eri elämän tilanteisiin. Olla näin ikäänkuin rinnalla kulkijoita tai vierellä kulkijoita. Kumpi nyt sitten lieneekään osuvampi ilmaus.
Sain sukistani selvät reiät parsittua umpeen, kun huomasin niissä vielä sellaisia "hiuki" kuluneita kohtia, joita olisi hyvä vielä langalla vahvistaa. Näin ehkäistä  uusien reikien nopeaa syntymistä.
Nyt tässä vaiheessa huomasin voivani vetää yhtäläisyys merkit ajatusteni ja työni välille.  Nimittäin sillä on merkitystä, osaammeko ottaa osaa lähimmäisemme elämän kulkuun ja auttaa silloin, kun näemme hänellä olevan vaikeuksia elämässään.
Suomalainen sananlasku sanookin: Auta miestä mäessä, eikä mäen alla. Kumpa meillä olisikin näkevät silmät tässä kohtaa ja rohkeutta ja viisautta antaa apuamme lähimmäisillemme silloin, kun he apua tarvitsevat. Ja näin "vahvistaa"heidän elämäänsä ja ehkä estääkin erilaisia "rikki menemisiä." Raamatussa muuten luvataan, Jaak.1:5 että jos joltakin teistä puuttuu viisautta, niin anokoon sitä Jumalalta. Jeesuksen kertoma vertaus Laupiaasta samarialaisesta osoittaa, kuinka tärkeätä on auttaa kohtaamaamme apua tarvitsevaa ihmistä. Sillä juuri hän on tämä lähimmäisemme ja hänen elämänsä muuttumista edes hieman helpommaksi voimme näin olla edesautttamassa.
                                                 

                                                             
                               Hiljaa

1.
Hiljaa, ystävät, hiljaa,siellä vaeltakaa                   
missä suru ja murhe portille kolkuttaa,                                                                                              
missä taakkojen alle uupuvat sydämet,                        
missä itkien käyvät vaivatut ihmiset.                           

2.
Ken on tuskien tuttu, kyllä hän tietävi sen,           
siipehen satutettu arka on lintunen.                              
Yhtä se toivoo, pyytää;paikka jos pieni ois,                 
minne tuulilta maailman turvaan paeta vois.                
 
3.
Älkää ankarin käsin sattuko sydämeen,
jonka harpussa soivat sävelet särkyneen.
jollet sa ruokoa maasta korjata turvaan vois,
jätä se Mestarin huomaan, väisty vaieten pois!

4.
Ei ole helppoa kantaa ristiä ihmisen.
Työläs on taakkojen alla kulkea nauraen
Siksi, ystävät, hiljaa siellä vaeltakaa,
missä elämän murhe portille kolkuttaa.
                                                       
                                                          Vilho Rantanen