Muistojemme laulut

Muistojen lauluja uskoisin olevan meillä jokaisella. Ne liittyvät usein nuoruuden herkkään aikaan ja joihinkin määrättyihin tapahtumiin.
Meillä on seurakunssamme ollut alkuvuoden ajan esillä lista, mihin halukkaat saivat merkitä jonkun muistoihinsa jääneen vanhan toivelaulun. Sitten viime pyhänä lauloimme yhdessä kaikki listaan merkityt laulut. Siitä muodostui oikein maraton kokous, mutta halusime laulaa kaikki toivotut laulut läpi. Niiden sanat oli heijastettu näytölle kaikkien nähtäville. Siinä oli tuttuja ja osin tuntemattomiakin kauniita lauluja jokaiselle. Ne nostivat monia lauluihin liittyviä muistoja mieleen joita itsekukin sai myöskin kertoa ja jakaa näin  toisillekin.
Minäkin olen näitä lauluja laulanut jo 50-luvulta lähtien. Tosin 60-luvulla oli aika, jolloin en näitä lauluja laulanut. Silloinkin laulut soivat elämässäni, mutta vain niin kovin toisenlaiset laulut. Meni vuosia, kunnes jälleen syttyi sydämessäni soimaan "uusi virsi", kiitoslaulu meidän Jumalallemme.
Viimeinen psalmi raamatussa, puhuu pelkästään Jumalan ylistämisestä. Ps.150 Ylistäkää Jumalaa.
1. Halleluja!Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
2. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
3. Ylistäkää häntä pasuunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
4. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
5.Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
6. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja.
Tämä kertoo siitä, että Jumalalle kelpaa kaikenlaisilla soittimilla soitettu musiikki, kuin myöskin omalla äänellään laulettu laulu. Saaamme me heikommat laulajat ajatella näin, että "mun kanteleeni  kauniimmin, taivaassa kerran soi".
Liitän tähän loppuun erään version laulusta, joka on lapsuudesta lähtien ollut lempilauluni. Vaikka uusia mielilauluja on tullut matkan varrella, niin tämä on edelleen se ykkönen.
Vain yksin Jeesus.                                                                                                           owscriptaccess="always" allowfullscreen=

Ihmisen arvo

Meidän isäntä muistelee joskus nuoruudessaan tapahtunutta erityisesti mieleen jäänyttä kokemusta.  Se liittyy tähän otsikkoon ihmisen arvosta, Kuinka hän sai armeijassa ollessaan havainto-opetusta ja  niissä oloissa vielä korkea arvoiselta herralta, yliluutnantilta. Ennen vanhaan oli paljolti sellainen näkemys voimassa, että esim. korkeasti oppineet, suuremmat talolliset tai muuten vain varakkaat  ihmiset kuuluivat eri "luokkaan"kuin tavalliset "matti meikäläiset". Äitinikin ruukasi sanoa joistakin ihmisistä, että "ne on niitä parempia ihmisiä". Se raja oli kuin veteen piirretty viiva, mutta se raja oli kuitenkin olemassa. Tietysti poikkeuksiakin löytyi suuntaan ja toiseen. Mutta mennäänpä sitten tähän  isännän muistelukseen. Siellä jossakin armeijan piha alueella he olivat kohdanneet tämän  yliluutnantin kanssa ja tämä oli pysähtynyt juttelemaan.  Kysynyt nimeä ja mistä päin ja minkälaisesta paikasta oli kotoisin. No, mieheni oli siihen vastannut olevansa Kauhajoen Nummijärveltä ja lisännyt vielä olevansa maanviljelijän poika vain.  Tähän tämä esimies asemassa oleva henkilö oli lausahtanut, että ei saa sanoa vain, sillä samanmoista leipää me kaikki syödään. Näinhän se tämä asia oikeasti on. Aika moni meistä kärsii kuitenkin alemmuuden tunteista. Siksi meille itsekullekin on terveellistä miettiä kuinka arvokkaita me olemme Jumalan silmissä.
Jumalalla on oikeasti kaksinkertainen omistus oikeus ihmiseen. Hän on ensinnäkin luonut meidät ja toiseksi, hän on myöskin lunastanut meidät.  Jumala laittoi jo  luomistyönsä yhteydessä iankaikkisen henkensä ihmiseen ja ihminen sai elää Jumalan yhteydessä, joka yhteys sitten syntiinlankeemuksen seurauksena katkesi.Niin paljon Jumala kuitenkin rakastaa meitä, että Hän maksoi meistä lunastusmaksun. Hän antoi ainoan poikansa uhrikaritsaksi meidän edestämme. Meistä on maksettu kallis hinta Golgatalla.Me jokainen olemme arvokkaita, olemme Jeesuksen veren hinta. Se ei ole halpaa armoa, vaikka se on ilmaista. Itsessämme meissä ei ole mitään arvoa, mistä me voisimme ylpeillä. Kaikki, mitä meillä on, on lahjaksi saatua. Emme ole tänne maailmaan mitään tuoneet, emmekä myöskään mitään täältä voi mukaamme ottaa.

Olopäivä

Sain jälleen kerran olla mukana Luopioisten seurakunnan järjestämillä olopäivillä. Tavata siellä vanhoja ja uudempiakin tuttavia, myöskin juuri olopäivillä tutuksi tulleita.
Olopäivät on kerran kuukaudessa järjestettävä eläkeläisten kokoontuminen Seurakuntakeskuksella torstaisin klo 10-14. Olopäivillä on erilaista mukavaa ohjelmaa, hartaus ja musiikkia.
Runsas lounas ja kahvit omakustannushintaan 7:n euroa. Euron arpoja myydään retki kassan kartuttamiseksi. Arpajais palkintoja saa viedä lahjoituksena. Tapana on ollut tehdä kevät puolella retki jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen. Viimeksi Raumalle, tosin minä en ollut siellä mukana. Nyt oli hartaushetken vastuunkantajana Heikki Repo. Hän puhui kristittyjen yhteydestä, olihan juuri meneillään ekumeenisen ykseyden rukousviikko.
Ekumenia tarkoittaa eri seurakuntiin ja kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen yhteyttä.  Pyrkimystä täyttämään Jeesuksen pyyntö siitä, että hänen omansa yhtä olisivat. Heikki kertoi, että tällainen ekumenia on lähtenyt maailmalla kehittymään jo 1900-luvun alusta lähtien ja, että Suomessa on vietetty tätä ekumeenisen ykseyden rukous viikkoa 1900-luvun puolivälistä alkaen. Hän sanoi olleensa mukana myöskin ekumeenisella kirkkovaelluksella.
Tästä minulle tuli elävästi mieleeni oma kokemukseni, kun viime vuoden Vappuna aivan yllättäen sain tilaisuuden osallistua eri kirkkokuntien järjestämään Jeesus marssiin Tampereella.  Minulle annettiin myöskin tilaisuus kertoa siitä ja näin jakaa kokemuksiani toisillekin olopäiväläisille. Sain myös heti innostuneesti palautetta. "Mennääs ensi Vappunakin yhdessä sinne Jeesus marssiin." Muuten juuri tästä Vapun Jeesus marssista kerron kaikkein ensimmäisessä blogissani viime keväänä  27.5.2013.
Kirjoitan tähän loppuun tämän Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen omiensa puolesta, Joh.17:17-21. "Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.  Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, isä , olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt". Näin saamme yhdessä, samassa hengessä viedä ilosanomaa  Jeesuksesta eteenpäin. Niinkuin raamattu sanoo: "Alkaen Jerusalemista, Juudeasta ja Galileasta ja aina maan ääriin asti."