"Kahvipöytäparlamentit" ovat monesti hyviä ideoiden tuottajia. Seurakunnassamme vaikuttava isäntämies ja perheen isä kertoi ideasta, josta olivat vaimonsa kanssa keskustelleet aamukahvipöydässä. Nimittäin sellaisesta, että me jokainen voitais seurakunnan tilaisuuksissa rohkeasti "rikkoa" totuttuja rajoja. Ei tietenkään mitään pahaa tai luvatonta. Johdannoksi hän luki Raamatusta 5 Moos.31:6. "Olkaat lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; Hän ei jätä, eikä hylkää sinua".
No, hän sanoi itse sitten näyttävänsä tässä asiassa esimerkkiä. Hän ajatteli laulaa meille kitaran soiton säestyksellä, mutta ei tosin kuitenkaan yksin. Niinpä hän rohkeasti sitten lauloikin yhdessä vaimonsa kanssa duettona. Vaimonsa laulamista olemme kyllä tottuneet ennenkin kuulemaan.
Laulun loputtua suosion osoituksia riitti, joten rohkeus kyllä kannatti. Itseäni "kosketti" heidän valitsemansa laulun sanat hyvinkin paljon, sillä se liippasi omaa elämän historiaani hyvin läheltä. Olen kokenut laulun sanojen todellisuuden henkilökohtaisessa elämässäni. Seuraavassa postauksessani sitten kerron tähän lauluun liittyvää elämän tarinaani.
Valoja maailman
Valoja maailman mä nään, loistavat niin ne väreissään.
Jokainen niistä mulle kai lupauksen tuo, jos käyn vain niiden luo.
Himmenee valot tään maan, kun katselen rakkauttaan,
niin paljon mä Herralta saanut oon.
En päivääkään vaihtaisi pois, ei Jeesusta korvata vois,
tää maailma parhaimmillaan vaik´ ois.
Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin.
huomata sain; Se kaikki on valhetta vain,
ja haihtuu matkallain.
Valoja maailman mä nään, katsomaan en nyt enää jää.
Golgatan luona valo on ihmeellinen,
risti Jeesuksen.
