Nyt vuoden alkaessa mielessäni on on soinut muutama lause eräästä hengellisestä laulusta: "Miksi mä turhaan kauas katson vaan, vain askeleen, saan ottaa kerrallaan". On taito elää käsillä olevassa hetkessä. Niin helposti jäämme elämään muistoissamme, menneessä ajassa tai sitten vaihto ehtoisesti tulevaisuuden haaveissa. Uuden vuoden mottonamme voisikin olla: "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra". Iloitkaamme jokaisesta elämämme päivästä ja hetkestä sellaisena kuin se meille annetaan. Ei kanneta suotta turhaa murhetta tulevista päivistä ja asioista, joita ei edes saata kohdallemme koskaan tullakaan, eikä tapahtuakaan. Tämä ei sulje pois sitäkään Lutherin meille perinnöksi jättämää viisasta opetusta, että: "Vaikka huomenna tulisi maailman loppu, istuttaisin tänään omenapuun. Istutetaan edelleen näitä omenapuita. Kylvetään hyviä siemeniä Jumalan peltoon. Muistetaan, että "kaikki hyvä meidän elämäämme tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, eikä vaihteen varjoa".
"OI, JOS VUOSI ALKAVA, OISI LUOJAN SIUNAAMA". Immi Hellen.
