"Meidän ajatuksemme ja Jumalan ajatukset.

Eilen illalla meillä poikkesi yllätysvieras. Tuttu vuosien, tai jo vuosikymmenien takaa. Suuren perheen isä. Lastemme pieninä ollessa,  ruukasimme käydä toistemme luona useammin kylässä, mutta vuosien kuluessa tapaamisemme ovat harventuneet. Elämä on mennyt eteenpäin  meidän kummankin perheen kohdalla ja lapsemme ovat näiden vuosien aikana aikuistuneet.
Illalla kävimme muiden kuulumisten ohessa lävitse viime aikaisia tapahtumia, Ystävä perhettämme on kohdannut raskas suru nuorimman poikansa kuoleman johdosta.
Nuori mies oli palaamassa toiselta armeija lomaltaan palvelus paikkaansa. Ajokeli oli petollisen huono. Sellainen ns. jääkallokeli. Liukkaan jään päälle oli satanut hieman uutta lunta, joka esti pyörän nastojen pitoa tiehen. Auto oli lähtenyt luisuun ja korjausyrityksen jälkeen kääntynyt poikittain tielle. Siihen sitten osui vastakkaisesta suunnasta tulemaan toinen auto, niin yhteentörmäystä ei voinut välttää. Nuori elämä päättyi näihin tilanteisiin. Kysymyksiä on noussut monien mielessa. Miksi, miksi, miksi.
Miksi juuri hänen elämänsä päättyi näin lyhyeen. Auton vauhtikin oli ollut onnettomuuden sattuessa keliin nähden kohtuullinen ja ajotapa oli ollut tasaista kaikin puolin. Näin oli todistanut onnettömuus auton perässä ajaneen auton kuski poliiseille.
Isä kertasi muistoissaan pojan elämää. Kertoi hänen olleen rauhallinen ja harkitseva asioissaan muutenkin. Ei sellainen, joka puhuu liikaa, mutta puhui kuitenkin tarpeeksi. Toisin sanoen asiallinen. Sellainen hänen mielensä mukainen poika.
Vanhemmat ja heidän kerallaan myöskin sisarukset ovat tehneet surutyötä. Ystävät ovat rukoilleet heille Jumalalta lohdutusta ja voimia surunsa keskellä. Myöskin isä kertoi rukoilleensa irti pääsyä kehästä, kun omat ajatukset kiersivät vain samaa ympyrää. Hän kertoi myöskin saamastaan ihmeellisestä rukous vastauksesta asian tiimoilta.Nyt ovat hautajaiset jo takanapäin ja ajatukset selkiintyneet.
Keskustelimme illalla siitä, että lapset on annettu meille vain lainaksi. Emme voi heitä omistaa.  Ajan tullen heistä on luovuttava.
Tämä sureva isä veti "solmun keskusteluumme" sanomalla Jobin sanoin. "Herra antoi ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi".

Muistoja

Otin aikaa ja aloin järjestämään ja puhtaaksi kirjoittamaan kirjoituspöydän laatikkoon kerääntyneitä kirjoitelmiani.  Työ, mikä olisi pitänyt suorittaa jo aika päiviä sitten. Mutta se asia, mikä minut laittoi tästä blogiini kirjoittamaan, on muistot. Kuinka paljon muistoja liittyykään noihin moniin, osa oikein vihkoon, mutta suuri osa kuitenkin pienille paperi  lappusille kirjoitettuihin kirjoitelmiin. Silti vain pieni kappale elämän matkaa.
Samaan asiaan törmäsin tyhjentäessäni ja pakatessani Ojamäessä reilun 40;nen vuoden aikana kerääntyneitä tavaroitamme. Joihinkin tavaroihin liittyi kiinteästi monia henkilöitä. Muistot ovat nostaneet elävästi mieleeni vuosien takaa.ystäviä, sukulaisia, naapureita, koulukavereita. Muistoja heidän kanssaan vietetystä ajasta.
Tämä tavaroidensa ynnä paperiensa läpi käyminen on ollut sellaista muistoissa elämistä ja jotenkin terapeuttista. Huomaan, että niitä muistoja on kertynyt tosi paljon. Ja vain murto osahan niistä kuitenkin on mihinkään valokuviin tai paperille tai vaikka edes muistiimme tallentunut. Ja koko ajan armollinen aika niitä sieltä muististakin vähentää pois.
Eräältä vanhemmalta ystävältä, nyt jo ajan rajan taakse siirtyneelta, jäi minulle muistoksi mietelmä: 
"Jälkeenpäin ajatellessa parhaita hetkiä elämässä ovat olleet ystävien kanssa vietetyt hetket".