Jeesus keskellämme

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttansa", jne. näinhän me luemme Raamatustamme ja näin on asia vielä edelleenkin. Jeesus on meidän keskellämme ja hän tulee vastaamme erilaisten ihmisten hahmossa.
Pari päivää takaperin sain kohdata hänet lohduttajana pienen pojanpoikani hahmossa.
Asia on niin naurettava, että taidanpa jättää jotakin siitä kertomatta. Oikeastaan en ole tiennyt itkisinkö vai nauraisin, kun olen tämän tarinan jollekin kertonut.
Edellisessä postauksessani kerroin, että en tänä vuonna ota paineita Joulusta, enkä mielestäni ole ottanutkaan. Minulle vain usein sattuu sillä tavalla, että en onnistu pysymään kellon näyttämässä ajassa mukana. Päivänä, jona tämä tapahtui, tuntuivat kaikki tekemiseni venyvän aivan liian pitkälle. Iltapäiväkahvinikin oli vielä juomatta, kun kello jo näytti Konstan päiväkoti ajan päättymisen lähenevän kello neljän aikaan. Sinne toki ehdin ajoissa ja niinpä sitten ajelimme yhdessä Konstan kanssa pojan omaan kotiin.  Siellä minua odotti se suuri vai olisiko sittenkin ollut vain pieni pettymys, joka nyt vain tuntui suurelta kaikkien muiden tapahtuneiden asioiden plus orastavan päänsäryn lisänä. Niissä vaiheissa sitten tapahtui se kuuluisa "hanhen selän katkeaminen viimeiseksi pudonneen höyhenen painosta". En voinut vastustaa, vaan itku tuli siinä tilanteessa.
Oikeastaan kyky itkeä on Jumalan lahja meille ihmisille. Sillä tavalla voimme purkaa erilaisia paineita, johtuivatpa ne sitten ilosta, surusta tai mistä muusta asiasta tahansa. Myöskin Jeesus itki eri tilanteissa elämänsä aikana. Eräässä tosi vaikeassa tilanteessa Raamattu kertoo, että hänen kyyneleensä olivat kuin veripisarat. Kyyneleet myöskin puhdistaa ja siten hoitaa silmiä.
Mutta palataanpas asiaan, mikä se oli se lohdutus minulle sillä kertaa. Olin mennyt olohuoneen puolelle ja hetken kuluttua tämä pieni poika tulee perässäni suuri appelssiini kädessään. "Älä mummo itke, syö tämä" hän sanoo ojentaessaan minulle suurta appelssiinia.
Pienen pojan osaa ottavaa ääntä kuunnellessani tulin hetkessä sydänjuuriani myöten lohdutetuksi. Otin lahjan vastaan ja söin appelssiinin kyselemättä olisiko äidillä ollut sille muuta parempaa käyttöä.  Ihmettelin sitäkin mistä Konsta oli sen appelssiinin saanut käteensä, kun en ollut nähnyt   kuin ainoastaan pienia mandariineja keittiön pöydällä..
Näin minun sieluni tuli hoidetuksi eikä mennyt kauan siihenkään, kun myöskin sen kertaisen pettymykseni varsinainen aihekin korjaantui.
Toivotan Joulurauhaa ja tämän hyvän Jumalan Siunausta kaikille blogini lukijoille.

Kaikki on täytetty

On enää viikko aikaa Jouluun. Ajelin eilen Pälkäneellä ja asioin monessa eri paikassa ihmetellen kuinka paljon oli väkeä liikkeellä. Ajattelin ensi viikon ruuhkia mm.kaupoissa ja liikenteessä ja sitten sitä, että aikaa täytyy varata myöskin jonottamiseen. Tämä Jouluun valmistautuminen käytännön tasolla on paisunut kuin pullataikina. Helposti tämä ylenmääräinen kiire koettelee myös keskinäistä sopuakin, ja silloin on joulumieli kaukana.
Minusta tuntuu, että meillä monella on sellainen pakonomainen tarve saada kaikki valmiiksi ennen ns. h-hetkeä. Mitä nämä  asiat sitten meille itse kullekin merkitsevätkin ja mitä ne pitävät sisällään.
 Itse olen ajatellut vapauttaa itseni tästä tällaisesta ulkoisesta  paineesta Joulun suhteen.
Ihan jo olosuhteiden pakosta, kun on sen verran näitä "mummon virkatehtäviäkin" yms. niin teen vain sen, mitä kerkiän ja loppu sitten jää ja elämä jatkuu Joulun jälkeenkin.
Tykkään kyllä, että Jouluna on koti siivottu ja Jouluruuat laitettu ja, että tuoksuu Joululle. Ja myös haluan muistaa ystäviäni ja omaisiani pienillä lahjoilla, mutta rajansa kaikella.
Meillä on itsellämme helposti tämä täydellisyyden tavoittelu" ja kaiken valmiiksi saattaminen niin tärkeätä, että emme ehdi huomata Joulun varsinaista sanomaa kaiken kiireemme keskellä.
Eli sen, että "kaikki on jo täytetty" meitä varten ja meidän puolestamme. 
 Jumala antoi meille elämämme suurimman lahjan. Hän antoi meille oman poikansa, Jeesuksen ja hänessä syntiemme anteeksi antamuksen ja iankaikkisen elämän. Pysähdytään edes hetkeksi, että ehdimme tämän oman lahjamme vastaanottamaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää

 "Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs".

Liitän tähän onnitteluna Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi  Lasse Heikkilän Sumalaisesta messusta jo tutuksi tulleen laulun; Laulu Suomelle. Tämä video on  Vapaaseurakunnan kesäjuhlilta.