Tuo kirjoitukseni Miettisen Virpistä nosti kuitenkin muistoistani pintaan edellisen kesän tapaamiseni Katri-Helenan kanssa kuin myöskin siitä kirjoitetun lehtijutun SHL:ssä.
Virpi Miettinenhän ei ollut nuoruuden idolini niinkuin Katri-Helena. Hän vain liittyi nuoruuteni muistoihin sillä, että oli silloin ensimmäisiä viihde alan ns. tähtiä, joista tulin yleensä tietoiseksi, kun aloin seurata näitä asioita.
Muistan elävästi, kun silloin toissakeväänä näin "Sydiksessä" ilmoituksen, että Katri-Helena tulee Aitooseen kirkastusjuhlille. Minulle oli heti päivän selvää, että nyt järjestyy sen kyseisen vihkoni luovutus Katri-Helenalle ja se, että sillä oli salattu tarkoitus, että yleensä olin säilyttänyt sitä vihkoa vuosien ajan. Koska minulle sillä ei enää ollut merkitystä.
Otin silloin yhteyttä tähän Jarmo Saloseen ja pyysin häntä antamaan tämän vihon Katri-Helenalle.
Yllätys seurasi toistaan, kun hän lupasi minulle ilmaisen pääsylipun kirkkareille, että itse antaisn sen vihon. Ja hän vielä ehdotti perään, että tehtäisiin tästä tapaamisesta lehtijuttu.
Jarmo kirjoitti siihen juttuun alku osion ja tämä jatko seurasi näillä ajatuksilla, mitä Pyhä Henki sisimmästäni nosti pintaan sitä mukaa,kun kirjoitin.
Aitoon "kirkastussunnuntai" iltana tapasin Katri-Helenan. Ihmettelen sitä, miten jokin määrätty asia toteutuu silloin, kun sen vain on aika toteutua. Viisas Salomo sanoo Saarnaajan kirjassa, että "aikansa on jokaisella asialla taivaan alla". Aika oli minunkin leikellä Katri-Helenan kuvia ja liimata niitä vihkooni, oli aika säilyttää sitä vihkoa jonkin kaapin pohjalla katseilta piilossa yli 40 vuotta. ja nyt tuli aika luovuttaa tämä monia tärkeitä muistoja sisältävä vihko Katri-Helenalle itselleen.
Mutta palatkaamme tämän tarinan alkuun.
Elettiin 60-luvun alkua ja olin siihen asti ollut onnellisesti lapsen uskossa Jumalaan ja Jeesukseen. Kunnes sitten kansakoulun ylimmillä luokilla kaverien mukana aloin kiinnostua iskelmien maailmasta. Ja se maailma veikin minut sitten mennessään.
Lapsuuteni rakkaimmat laulut; mm. "Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi" ja "Olin pyörteissä maisten huvien, vaihtuivat "puhelinlankoihin" ym. iskelmiin. Katri-Helenasta oli tullut suuri idolini.
Sakset piti löytää aina, kun jossakin lehdessä näin hänen kuvansa. Voisi sanoa, että hänestä ja iskelmistä tuli minulle epäjumalaan verrattavia, sillä mielen maailmani täyttyi iskelmillä ja tanssimusiikin kuuntelemisella. Unohdin ensimmäisen Jumalan kymmenestä käskystä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia". Nyt olin oikeasti eksynyt niihin "maisten huvien pyörteisiin", joista lapsena olin kuullut laulettavan.
Näissä merkeissä kului kymmenisen vuotta kunnes sitten tuli Jumalan aika kutsua minua uudelleen yhteyteensä. Kutsu oli hyvin voimakas ja silloin jouduin valinnan paikalle. Valinta oli tehtävä Jeesuksen ja tämän iskelmä maailman välillä.
Pyhä Henki alkoi nostaa lapsuuden ajalta mieleeni muistoja. Muistin Raamatun lupauksen siitä, että "Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Näihin jakeisiin vetosin rukoillessani ja niin sain löytää uudelleen lapsuuteni Jeesuksen syntieni sovittajana. Silloin tein myöskin järjen päätöksen lähteä Jeesusta seuraamaan.
Tästä oli seurauksena se, että Jumala alkoi muuttamaan minua sisältäpäin niin, että asenteeni ja arvonmaailmani alkoivat muuttumaan. Moni asia, mikä ennen oli tuntunut tärkeältä, oli menettänyt arvonsa ja samoin myös päinvastoin. Nyt sydämessäni soi jälleen päällimmäisenä laulu; "vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi.
Tämä on elettyä elämääni ja nyt jo historiaa.
Huomattuani Sydiksestä Katri-Helenan tulevan kirkastusjuhlille ajattelin, että tämä leikevihkoni on nyt saatava hänelle toimitetuksi tavalla tai toisella. Sillä sitä vartenhan olin sen säilyttänyt, vaikka se ajatus oli joskus utopistiselta tuntunutkin. En koskaan ollut saanut "aijjaalliseksi" edes yrittää etsiä Katri-Helenan yhteystietoja.
Kiitos Jarmolle, olin todellakin yllättynyt ja iloinen, kun kuulin, että minulle voisi järjestyä jopa tilaisuus Katri-Helenan tapaamiseen.
Tapaamisemme ei ollut pitkä, mutta sitäkin sydämellisempi. "Tämän asian johdosta pitää nyt halata" sanoi Katri-Helena, kun oli kurkistanut vihkooni. Ja niin sitten teimmekin.
Sain kertoa hänelle tämän tarinani. Myöskin sen, että Jeesus on meille ovi, jonka kautta pääsemme Taivaallisen Isän luo. Katri-Helena oli utelias kuulemaan, mikä on taustaseurakuntani, vaikken itse ollut ajatellut sitä hänelle kertoa. Sanoin olevani helluntalainen. Katri-Helena puolestaan kertoi hänellä olevan helluntaiseurakuntaan kuuluvia serkkuja Tampereella. Tätinsä, äidin siskon mies oli ollut myös saarnaaja.
Lupasin Katri-Helenalle muistaa häntä rukouksin.
