Elämän eväät

16:sta päivä kesäkuuta vuonna 1997, eli 23-vuotta takaperin  olen kirjoittanut ihka ensimmäisen hartauskirjoitukseni Sydän-Hämeen Lehteen. Löysin tämän lehtileikkeen arkistoistani nyt kirjoittaessani muistojen kirjaa lapsen lapsieni elämään liittyen.
                                          Elämän eväät.
Raamattu sanoo: Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea."
Hilkka Kailanpään kirjoitus pienestä paimenpojasta Sydän-Hämeen Lehdessä 30.5. herätti mielessäni paljon ajatuksia.
-Kertomuksen edesmennyt äiti oli jättänyt pojalleen juuri ne parhaat eväät.  Kirkkotie oli tullut hänelle tutuksi. Hän tiesi myös, että Jumalan voi kohdata paitsi kirkossa, myös keskellä metsää kiven päällä istuen. Jumala kun ei ole paikkaan eikä aikaan sidottu. Eikä hänellä ole erikoisia vastaanottoaikoja. Jeesuksen ansion tähden Hän kuulee meitä ja vastaa meille, jos me rukoilemme häntä ja puhumme hänelle totisella sydämellä.
Siteeraan tähän erään nuoren miehen kirjettä äidillensä. Hän kirjoitti Vietnamin sodasta äidilleen Amerikkaan tähän tapaan.
"Rakas äiti. Sinä huolehdit kaikesta ulkonaisesta hyvinvoinnistani ja muodin mukaisesta pukeutumisestani sekä tanssitunneistani, mutta et puhu minulle koskaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Et kertonut minulle taivaasta ja helvetistä. Minua pelottaa. Minä kuolen ehkä kohta täällä sodassa."
On suurta Jumalan armoa jos lapsemme ja nuoremme valitsevat taivastien. - Olemmeko itse sillä tiellä? - Lapsiamme emme voi siihen pakottaa, mutta totuttaa voimme.
                                                                                                            ASTA METSOMÄKI
                                                                                                             Luopioinen
                                                                                                          Kuhmalahden
                                                                                                      Helluntaiseurakunta