Kävin lyhyen keskustelun pienen pojan poikani kanssa. Ilman mitään tilanteesta johtuvaa ennakko odotusta poika tuumaa, että; ”tästä lähtien puhun aina totta.” Tuohon en äkkiseltään osannut sanoa muuta kuin, että; ”no se on hyvä asia. Niinhän sitä aina pitäisi tehdä.” Pienen hetken asiaa puntaroituaan poika huomaa asian mahdottomuuden ja jatkaa rehellisesti. "Tai ainakin melkein." Minua alkoi naurattaa. ”Ai; niin että joskus voit huijata.” Sitten nauroimme jo yhdessä.
Tuli
mieleeni Raamatun sana, että; "lasten ja imeväisten suusta kuulemme
totuuden. ( kiitoksen). Jo vuosikymmeniä pieniä lapsia seuranneena olen
todennut heissä tämän hyvän ominaisuuden eli rehellisyyden. Heidän takanaan
eivät salaisuudet pysy ja asiat sanotaan totuuden mukaan. Iän myötä tämä
viattomuus heissä hämärtyy ja katoaa, kun he tulevat tietoisiksi hyvän
ja pahan olemassa olosta omassa itsessään.
