Raamattu; Jumalan sana.

Meillä täällä maailmassa vaikuttaa Jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki, Jeesuksen lähettämänä keskuudessamme. Myöskin meillä on Jumalan sana, Raamattu, monen perheen kirjahyllyssä.

Otetaan se kirja sieltä käteemme vähän useammin ja luetaan sen sivuilta puhdasta Jumalan Pyhää sanaa, sillä "usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta." (Room. 10:17) Luetaan sitä rukoillen niin se avautuu meille, koska se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja jos jotain kohtaa emme ymmärrä niin, "kumarretaan ja mennään ohitse, toisella kerralla se voi olla jo tuttava". Onkohan tämä Lutherin viisaus.

Itselläni on myöskin eräänlainen merkkipäivä, sillä tulin lukeneeksi 10:nennen kerran koko Raamatun kannesta kanteen.

Nykyisin luemme sitä isännän kanssa yhdessä; yleensä aamukahvi pöydässä ja illallakin vielä.

Ajattelen näin, että koska Jumalalta me jokaisen päivämme saamme niin kyllä meillä täytyy olla aikaa myös lukeaksemme ja tutustuaksemme hänen sanaansa. 

Jeesuksen kautta kaikkivaltias Jumala on meidän Taivaallinen Isämme. Ristillä, kun Jeesus antoi henkensä sovitukseksi meidän edestämme, niin temppelin iso esirippu repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Se on esikuva siitä, että meille syntyi yhteys suoraan Isän sydämelle. 

Nyt kun isänpäivänä muistamme ja muistelemme isää niin otetaan huomioon Taivaallinen isämme myöskin. Hän rakastaa meitä ja antoi oman poikansa, että hänen kauttaan meillä on yhteys keskenämme.

 

HYVÄÄ ISÄN PÄIVÄÄ!

 

Kesän muisto; Ex miniä tuli kylään.

Kesän muisto tämäkin.

Oli ihana yllätys saada eks miniäni oikein yö kylään meille. Monia, monia vuosia on kulunut hänen ja poikani avioerosta. Silloin jokainen perhekuntaamme kuuluva kävimme surutyötä läpi kukin omalla  tahollamme ja tavallamme. Elämä kuitenkin menee vauhdilla eteenpäin. Nyt katson ikkunasta, kun miniäni nousee autoonsa ja odotan katsooko hän vielä ikkunaan ajatuksenani heilauttaa kättäni. Näin tapahtuu ja heilautamme kumpikin kättämme hyvästiksi. Tahattomasti  silmänurkkaani puristuu kyynel. Tässä vaiheessa ajatukset päässäni seurasivat toisiaan ja yritän saada näitä ajatuksiani ja tuntojani kirjattua tähän blogini sivulle. Eli tähän maailman aikaan, kun näitä eroja väistämättä tapahtuu niin yleisesti ottaen, sanoisin mielipiteenäni, että vaikka pariskunnan sukset niin sanotusti menevät ristiin niin ei se tarkoita sitä, että meidän muiden tulisi rikkoa suhteitamme näihin entisiin perhekuntalaisiimme. Itselleni on jäänyt näitä eks niitä ja eks näitä. yhtenä juuri tämä miniäni jonka olen juuri hyvästellyt. Ystävyys on kallis lahja ja sitä kannattaa vaalia kuin "kukkamaata." Vaikka silloin, kun asiat ovat vielä kipeitä ja on pidettävä välimatkaa niin yhteyttä ei pitäisi silti rikkoa.  Lääke aina ja kaikkeen on anteeksi antaminen.  Se toimii. Mennyttä elämää ja muistoja emme voi pyyhkiä pois emmekä aina kokonaan unohtaa, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään.  Niitä ei saa jäädä niin sanotusti märehtimään. Anteeksi antaminen täytyy järjen tasolla päättää eikä siinä silloin ole tunteilla mitään tekemistä. "Aika parantaa haavat" ja "kultaa muistot" sekä myöskin "haalistaa".                                           Elämä jatkuu.