Seppä Filemo

Kai tunnet sä Seppä Filemon? Kylän laidalla pajansa vielä on.

Hän valoi vaskea, takoi rautaa. Ja veisti hirttä ja höyläsi lautaa

Kaikki kylällä sanoivat: ”Filemo,  hyvä mies, hyvä seppä on.”

Joka aamu, se kuului asiaan, seppä Filemo silmäili Bibliaa.

Hän piirsi karttoja Danielista,  pedon sarvista, merkeistä punaisista.

Ihan tarkkaan hän laski kynällään, milloin saapuvi aikojen pää.

Ja niin hän kirjasta selväks`sai: lopun päivä on muuan perjantai.

Se on viidestoista ja toukokuussa, kun hiirenkorvalla lehti on puussa.

Oli varma ja vakaa tästä mies, sillä kyllä hän merkit ties.

Seppä Filemo kalkutti pajassaan, hoiti paljetta, raudoitti anturaa.

Otti kesken työnkin hän joskus tovin,  ja innostuksesta palavin povin

hän selvitti laskuja, karttojaan,  sekä loppua tulevaa.

Liekö uskonut kukaan, mut hymyillen,  moni katseli merkkejä piirrosten.

Joku kieltäjä tyrmäs ja sinkos torut:  ”Hyvä mies, puhut hulluja, heitä lorut.”

Mut ei järkkynyt Filemo. Kannastaan,   hän ei väistynyt tuumaakaan.

Niin saapui kevät ja leudot säät.   Oli tulleet jo linnut ja menneet jäät.

Oli huomenna päivä se toukokuun,  kun pasuuna raikuisi enkelin suun,

ja se hetki, suuri ja viimeinen,  päässä kaikkien päivien.

Oli ”aattona” puoleen päivään vaa,n  seppä Filemo toimessa pajassaan.

Haki säilöstä parhaan hän verkanutun   ja sitten biblialäksynsä tutun

hän mielin vakain ja juhlavin,  alkoi kirjasta Danielin.

Joku tapasi tullessa illansuun    seppä Filemon luota veräjäpuun.

Kuin lapsi hän juhlaa varten eli  ja kädestä pitäen hyvästeli,

kun virkahti”huomenna, muistathan,  soivat pasuunat taivahan?”

tuli sitten se aamu, mut`ennallaan   maa tuntui kiertävän radallaan.

Joku lie ollut mielin aroin,  joku pilkkasuin tai hellävaroin

näin lausahti”Tänään juuri, kai, sepän kuulu on perjantai!”

Mut mökillä harmaalla Filemon   ihan hiljaista suurena päivänä on.

Ovi avoinna on, sen huomaa kyllä, mut savu ei kiertele kattoin yllä,

ja turhaanpa tuttua kulkijaa    pajapolulle varrotaan.

Kun päivä on puolessa kuullahan:  seppä Filemo ääreltä Biblian

on läydetty kuoleman satuttamana, mut Danielista on auki Sana

Sydän viime lyöntinsä yllättäin    on lyönyt ja väsynyt näin.

Näki kaikesta hetkensä viimeisen     oli ollut hän ääressä karttojen.

Sepän kätensä karhea, hiukan musta,   piti vieläkin kiinni ennustusta

kuin ainutta, parasta aarrettaan, minkä omisti päällä maan.

 

Oli viidestoista ja toukokuu.  Kovin kauniisti hymyili lähtijän suu.

Ihan niinkuin sen, joka päässyt on voittoon,   joka herätä sai sen pasuunan soittoon

jota vartos hän, jota odotti hän   kuin tuloa ystävän.

                           

Kovin hiljeni joukkio vähäinen,  jonkun lausuissa tämmöisen totuuden:

”Oli viisaampi meitä hän, nyt sen näen.  Lyönyt kuolema häntä ei yllättäen

kuin monia, joilla enemmän on,  kuin talentti Filemon.”

                                                                                                                               

Hyviä muistoja

Pari viikkoa takaperin elimme mieheni kanssa 50-vuotis hääpäivämme johdosta juhlatunnelmissa ja sen myötä monissa, monissa muistoissa. Meidän kummankin 70-vuotispäivätkin ajoittuvat tähän lähi etäisyyteen ja niinpä olisimme näitä monenkertaisia juhlapäiviämme juhlistaneet kirkkokonsertilla Luopioisten kirkossa. Samassa missä meidät siunattiin ja vihittiin kristilliseen avioliittoon päivälleen 50 vuotta takaperin.
Nyt koronan tähden juhlimme näitä asioita perheen kesken tässä kotipihassamme kauniin sään vallitessa.
 Tyttäreni tytär lauloi meille saman laulun, minkä hän olisi esittänyt konsertissa kirkossakin. Eli Juha Tapion laulun; Kaksi vanhaa puuta.
Myöskin Luopioisten Janne pappi yllätti meidät laulamalla kumppaneidensa kanssa "Enkeli" laulun  sitten seuraavana pyhänä Jumalan palveluksessa Luopioisten kirkossa. Siis hekin saman laulun kuin olisivat esittäneet konsertissakin viikkoa aiemmin. Kannattaa katsoa youtube kanavalta osoitteessa palkaneen seurakunta.fi sivuilta Jumalanpalvelus Luopioisten kirkossa 26. 4. 2020.
Joten näitä hyviä muistoja syntyi ja syntyy jatkuvasti niin kauan kuin elämämme täällä "maan alhossa" saa jatkua.
Pieni pojan poikani kyseli minulta taannoin, että "miksi sinä olet niin vanha mummo?"
Hiljakseen tämä asia todentuu meidän "vanhojen elämässä," vaikka kuinka kokisimme sisältä olevamme nuoria. Ulkokuori se vain rapistumistaan rapistuu.
Osuvasti Milja tyttö (13v) lauloi meille näin, että; (kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää.) Sillä sellaisiksi me monesti itsemme tunnemme. Ja näin, että; "kaiken aikaa alla maan, ne punoneet on yhteen juuriaan."
Raamattu puhuu paljon enkeleistä, joista Janne Veston laulu kertoo. Jeesus sanoo näin, että: "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille. Että  heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja  (Matt. 18: 10).
Ja Hebr. kirje mm. sanoo enkeleistä näin : " Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" Hebr, 1:14.

50 + 70 + 70

Sinulla varmaankin herää kysymys siitä, että mitä nuo otsikon luvut tarkoittanevat.
Ensimmäinen 50 vuotta pitää sisällään kaikki ne aurinkoiset ja myöskin pilviset avioliittomme päivät, jotka olemme tämän meidän isännän kanssa yhdessä eläneet ja kokeneet. Kaikki ne myötä- ja vastamäet joita näihin vuosiin on sisältynyt.
Nuo 70 ja 70 tarkoittavat meidän kummankin ikävuosia. Niitäkin olisimme juhlistaneet Luopioisten kirkossa kultahääpäivämme johdosta järjestetyssä juhlakonsertissa tulevana sunnuntaina.
Mutta tämän koronan vuoksi nämä juhlamme tässä muodossa nyt sitten raukeavat. Laulut jäävät laulamatta ja ystävät tapaaamatta.
 Elämä opettaa meitä ottamaan jokainen päivä vastaan sellaisena kuin se meille annetaan. Ja on hyvä, kun opimme sen kiitoksen kanssa vastaan ottamaan.
Meitin vihkipappimme sanoi meille silloin 50 v. sitten vihkipuheessaan jotenkin tähän tapaan, että "elämä on sisään ja ulos käymistä" ja se on "lähtemistä ja tulemista."  Elämä on myöskin valintojen tekemistä ja jatkuvaa luopumista monista itsestäänkin selvistä asioista. Iän myötä terveyskin heikkenee.  Kuulin ystäväni sanovan eräälle sairauksistaan kertovalle, että "nää on niitä ikälisiä."
Myöskin lapset ovat meillä lainassa vain. Meidänkin lapset ovat vartuttuaan "lentäneet" yksi toisensa jälkeen rakentamaan omaa elämäänsä.
Saattaa herätä kysymys, onko meillä mitään mahdollisuutta  saavuttaa tässä elämässä jotain pysyvää.

Jeesus sanoo itsestään: "Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen." Joh. 10:

Pitkäperjantai

Ymmärryksemme ei riitä käsittämään Jeesuksen uhrikuoleman suuruutta ja merkityksellisyyttä meidän hyväksemme. Tässä kohtaa usko tulee meille avuksi.
Jumalan sana, Raamattu, ilmoittaa, että "ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksi antamusta."
Jeesuksen maahan vuotanut veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, ja Jumala näkee meidät puhtaina, kun hän katsoo meitä Jeesuksen kautta.
   Nyt olemme Korona karanteenissa kodeissamme. Samoin olivat Israelilaiset ensimmäisenä pääsiäisenä  Egyptistä lähdön viimeisenä iltana ja yönä kukin omissa kodeissaan. He söivät ohjeiden mukaan pääsiäisaterian, teurastetun karitsan jonka veren he sivelivät ulko-oviensa pihtipieliin. Veri oli merkkinä, kun kuoleman enkeli kulki ohitse vitsauksen kohdatessa Egyptiläisiä. Sen ansiosta juutalainen kansa säästyi tältä vitsaukselta, kun sen sijaan kaikki Egyptiläisten esikoiset ja myöskin karjan esikoiset kuolivat.
Tämän viimeisen vitsauksen jälkeen Israelin kansa pääsi lähtemään Egyptistä.
Samalla tavoin veren kautta meilläkin on pääsy synneistämme. Jeesus kantoi omassa ruumiissaan kaikki meidän syntimme ja syyllisyytemme häpeän ristin puulle. Pyhä Henki kirkastaa meille tätä sanan totuutta.
Hebrealaiskirjeessä sanotaan näin, että; "Jeesus uhrasi itsensä viattomana Jumalalle. Veri puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa."
Tähän loppuun sopii vielä toinenkin lause Vanhan testamentin puolelta..
 Jes. 26:9. " Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta."
 

Palataan juurille.

Nyt kun korona-ahdistus on syrjäyttänyt ilmasto ahdistuksen tulee mieleen, että mitähän seuraavaksi ja, että miten näistä selvitään?
Meillä on jo monet vuodet ollut niin hyvät olot täällä koti Suomessa, että pidämme kaikkea aivan itsestään selvyytenä. Esim. hyvä terveyden hoito, hyvä sosiaaliturva, oppivelvollisuus ja hyvät koulutus mahdollisuudet. Niin paljon hyviä asioita ettei luetella taida.
Mutta olemmeko osanneet näistä hyvistä asioista kiittää Jumalaa. Kun meillä ei ole ollut tarvetta elämämme vaikeuksissa kääntyä Jumalan puoleen niin olemmeko vallan unohtaneet hänen olemassa olonsa.
Nyt tänä koko maailmaa ravistelevan korona virus ahdistuksen aikana on hyvä palata "juurille." Siis koko ihmisuvun juurille.
Sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat." Ps. 24:1.
Jumala on luonut tämän kaiken näkyvän ja myöskin näkymättömän.
Hän on luonut meidät ihmiset ja myöskin lunastanut koko syntiin langenneen ihmiskunnan Jeesuksessa Kristuksessa. Eli hänellä on kaksinkertainen omistusoikeus meihin.
Löysin Raamattu.fi sivustolta päivän tunnussanan. Miten hyvin se sopiikaan edellä kirjoittamaani. 
Jesaja 65:1
Minä olen kyllä ollut lähellä,
mutta he eivät ole minua etsineet,
                olen ollut läsnä,
mutta he eivät minua kyselleet,
olen sanonut! "Tässä olen, tässä olen!"
Tälle pakanakansalle joka ei kutsunut avuksi minun nimeäni.
,

Joulun ihme

 Viime vuosina seurakunnissamme on yleistynyt musiikin ja näytelmän avulla kertoa; "aikamatka ensimmäiseen Jouluun."
Siinä lähdetään liikkeelle historiamme alusta ja kerrotaan lyhyesti ihmiskunnan eri vaiheita luomisesta alkaen.
Monet koulut vievät oppilaitaan katsomaan näitä esityksiä ja niistä on tullut hyvin suosittuja.
 Lapset ovat ihmetelleet sitä, että "mistä ne porfeetat tiesivät kertoa Jeesuksesta jo paljon ennen hänen syntymäänsä.
 Esim. profeetta Jesaja ennusti n. 700 vuotta aikaisemmin, että Jumala lähettää poikansa tähän meidän maailmaamme.
 Jesaja 7:41 sanoo: "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."
  Jeesuksen nimi  Immanuel merkitsee "Jumala meidän kanssamme."
"Hän tuli meidän tähtemme köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme" (2 Kor. 8:10)
 Tästä kertoo seuraava hyvin koskettava runo, jonka tekijä on jäänyt hämärän peittoon.

Jo valvoo Maria majassaan,/ käy Jeesus untaan kertomaan./ Mä olin kuningas - olinhan?/ Sain puvun ylleni kauneimman./ Sen viitta välkehti purppuraa,/ mä kannoin kultaista valtikkaa./ Myös jaloruusuista kruunun sain,/ ja kaikki täyttyi, kun pyysin vain./ Mut sitten, äiti, sä kuulehan,/ sen veivät kultaisen valtikan,/ ja viitta kirjottu purppuraan/ vaihtui vaippahan karkeimpaan./ Ja kun kruunu päästäni riistetään,/ jää okaat otsaani viiltämään./ En silloin kuningas ollut en,/ vain köyhä puusepän poikanen./ Mut, äiti, miksi sä vavahdit/ ja kyynel silmässä kuuntelit?/ En kuninkaaksi mä tahdokkaan,/ en lähde luotasi milloinkaan./ Ja äidin polvelle painuu pää,/ äiti hiljaa kutreja silittää./ Ei unta mieti hän enää lain,/ kun silmin seestyvin virkkaa vain:/ - Niin, lapsi, millainen liekin tie,/ se Isäsi kotiin vihdoin vie./

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE.

Annetaan. Jeesukselle tilaa ja sijaa hänen omissa syntymäpäivä  juhlissaan.

Johdatus.

Elämämme pyörteissä tapahtuu monenlaisia asioita, isoja ja pieniä sellaisia. Saatamme tehdä ratkaisuja joita alamme katumaan sitten myöhemmin.
Ystävälleni oli käynyt juuri tällä tavalla. Hän ei päässyt näistä tapahtumista irrottautumaan, vaan palasi tavatessamme niihin aina uudelleen. Sanoin hänelle kuulemani neuvon, että "maahan kaatunutta maitoa ei kannata surra". Siis tarkoittaa stä, kun sille vain ei voi enää mitään.
Tähän ystäväni kommentoi: "Mutta kun sitä kaatui iso tonkallinen." (tonkka = iso maitoastia,
 n.20-50 l vetoinen.)

On kuitenkin hyvä ja lohdullista tietää, että:
"Jumala voi kääntää pahankin asian palvelemaan hyvää tarkoitusta" ja, että:
"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat."

Meitä kehoitetaan tuomaan "kaikki asiamme Jumalalle kiitoksen kanssa tiettäväksi" ja saamme rukoilla näihin hänen johdatustaan.
Eräs vanha ystäväni muisteli mieleensä jääneitä laulun säkeitä oman äitinsä laulamana:

"On mulla riemuna päällä maan, myös murheen hetkinä Jeesus vaan.
On mulla lähde mi virvoittaa, kun matka vaikea uuvuttaa."