Raamattu; Jumalan sana.
Raamattu; Jumalan sana.
Kesän muisto tämäkin.
Oli ihana yllätys saada eks miniäni oikein yö kylään meille. Monia, monia vuosia on kulunut hänen ja poikani avioerosta. Silloin jokainen perhekuntaamme kuuluva kävimme surutyötä läpi kukin omalla tahollamme ja tavallamme. Elämä kuitenkin menee vauhdilla eteenpäin. Nyt katson ikkunasta, kun miniäni nousee autoonsa ja odotan katsooko hän vielä ikkunaan ajatuksenani heilauttaa kättäni. Näin tapahtuu ja heilautamme kumpikin kättämme hyvästiksi. Tahattomasti silmänurkkaani puristuu kyynel. Tässä vaiheessa ajatukset päässäni seurasivat toisiaan ja yritän saada näitä ajatuksiani ja tuntojani kirjattua tähän blogini sivulle. Eli tähän maailman aikaan, kun näitä eroja väistämättä tapahtuu niin yleisesti ottaen, sanoisin mielipiteenäni, että vaikka pariskunnan sukset niin sanotusti menevät ristiin niin ei se tarkoita sitä, että meidän muiden tulisi rikkoa suhteitamme näihin entisiin perhekuntalaisiimme. Itselleni on jäänyt näitä eks niitä ja eks näitä. yhtenä juuri tämä miniäni jonka olen juuri hyvästellyt. Ystävyys on kallis lahja ja sitä kannattaa vaalia kuin "kukkamaata." Vaikka silloin, kun asiat ovat vielä kipeitä ja on pidettävä välimatkaa niin yhteyttä ei pitäisi silti rikkoa. Lääke aina ja kaikkeen on anteeksi antaminen. Se toimii. Mennyttä elämää ja muistoja emme voi pyyhkiä pois emmekä aina kokonaan unohtaa, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään. Niitä ei saa jäädä niin sanotusti märehtimään. Anteeksi antaminen täytyy järjen tasolla päättää eikä siinä silloin ole tunteilla mitään tekemistä. "Aika parantaa haavat" ja "kultaa muistot" sekä myöskin "haalistaa". Elämä jatkuu.
Viime viikolla näin torstaina iltapäivällä sateenkaaren taivaalla. Istuin kotimme keittiön pöydän ääressä ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä se loisti tummalla taivaalla ihmeen kirkkaana ja selkein värein. Päätin kirjoittaa paperille muistiin tämän näiden värien järjestyksen nyt, kun ne erottuivat niin ihmeen selkeinä. Oranssi, keltanen, sininen, violetti ja vihree tässä järjestyksessä. Se ei näkynyt kovin pitkää aikaa, kun se alkoi hiljalleen häipyä. Ja kun viimeistä väriä kirjoitin paperille ja katsoin jälleen taivaalle; se oli aivan yllättäen poissa. Mieleeni alkoi muistua erään lasten laulun sanat. Jotenkin näin: "Sateenkaaren kaarisiltaa juosta tahtoisin, Kauniit värit kaikki, purkkiin laittaisin, Sit en tehdä voi, Jumala kun loi, kaarensa pilviin. Sateenkaaari, sateenkaari meitä muistuttaa, on armollinen rakastava Isä Jumala." Ihmeellistä on huomata, että nämä Jumalan ikiaikaisiet luomisteot ovat luonnossa edelleen voimassa ja nähtävissä.
Olen menneen viikon ajan elänyt otsikon tunnelmissa. Olen ollut tosi yllättynyt ystävieni yhteyden otoista ja vain siitä syystä, että olen jälleen vuoden vanhempi. Tämän johdosta olen nyt itse päättänyt tehdä tässä ystävieni muistamis asiassa parannusta. Olen joskus eräältä ystävältäni saanut tällaisen pienen syntymäpäivä kirjan mihin kirjoitetaan muistiin ystävien merkkipäiviä. Ikävä kyllä, alku innostuksen jälkeen se vain on unohtunut jonnekkin laatikon pohjalle.
Kun ikää tulee, niin kummasti se ystävän tekstari tai kortti tai jokin muu yhteyden otto vain piristää mieltä. Tämä asia taitaa kuulua siihen sarjaan, kun laulussa sanotaan, että "lapsiks muuttuu vanhatkin." Se on totta sillä pienillä lapsilla ja vanhuksilla on monia muitakin yhtäläisyyksiä.
"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja ilotkaamme siitä." Psalmi 118: 24.