Laupias samarialainen. (usko ja teot)

 

                                                       

                                                                                                                                                                              Mieleeni muistui elävästä elämästä eräs tapaus vuosikymmeniä sitten. Meille oli tulossa traktorimyyjä Tampereelta, mieheni naapuri ja ystävä jo lapsuuden ajoilta. Olin silloin nuori uskova ja nuori myöskin iältäni. Mieheni kertoman mukaan tämä mies oli babtisti seurakuntaan kuuluva veli. Kun keittiön ikkunasta huomasin hänen saapuvan huonetta kohden niin jostakin sain rohkeuden puuskan ja laitoin "mankan" soimaan ja valitsin siihen Raamatun teksteihin perustuvan hyvin tutun laulun; "kerran lähti mies, alas kulkemaan, Jerusalemista Jerikoon päin, Sillä tiellä sai, hän kovan kohtelun, ryövärien käsiin joutui hän."

Vieras pysähtyi yllättyneenä kynnykselle kuuntelemaan laulun sanoja ja tervehdittyämme hän ensimmäiseksi kysyi minulta, "oletko sinä uskossa";  ja asian myönnettyäni hän vielä tarkentaa, että oletko "jättäytynyt." Vastasin tähänkin kysymykseen myöntävästi. Tämä "jättäytynyt" sana oli ennen paljon käytetty sana eri uskovien piireissä.

Mennäkseni takaisin alussa mainitsemaani lauluun, se on saanut aiheen suoraan Raamatun kertomuksesta "Laupias samarialainen." Siinä kerrotaan ryövärien käsissä ryöstetyksi tulleesta ja lopulta heitteille jätetystä miehestä.

 Ensimmäiseksi ohi kulkeneet kaksi miestä riensivät kiireissään ohitse ja vasta kolmantena paikalle osunut samarialainen mies pysähtyy auttamaan tätä haavoittunutta miestä.

Nämä kaksi eri kertomusta ilmaisee yhdessä sen, että "usko ja teot kuuluvat saumattomasti yhteen.

Uskoon tultuamme Jumala muuttaa meitä sisältä päin ja se muutos näkyy kyllä myös uloskin päin.  Sanotaan, että Jumala antaa meille aivan uuden elämän. Arvomaailmamme muuttuu; ei aina kerrasta vaan tämä Jumalan meissä alkama hyvä työ jatkuu edelleen ja Hän vie meissä alkamansa työn hyvään päätökseen. Hyvän tekeminen ja lähimmäisen auttaminen tulee silloin aivan kuin ihmisen dna:han. Sillä Jumalan tahto on, että me teemme hyvää. Tämä asia tulee ilmi Raamatun sivuilta läpi Vanhan- ja Uuden testamentin. Efesolaiskirjeessä mm. sanotaan näin: Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Jeesuksessa Kristuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" ( Ef.2:10 ). On virheellinen käsitys se, että osallemme pelastus tulee tekemällä hyviä tekoja. Tietysti niitä voidaan tehdä ja pitääkin tehdä, mutta vain Jeesus voi meidät pelastaa synnin ja kuoleman vallasta. Ja hänen "armolahjansa" meille on iankaikkinen elämä.

Asta Metsomäki

Kuhmalahden helluntaiseurakunta.