Turvaverkko on sana, jota nykyään kuulee usein käytettävän.Viime päivinä olen omalla kohdallani havahtunut tämän ns. turvaverkon tärkeyteen oman elämäni puitteissa.
Jouduin tai pääsin, kumpaa sanaa nyt käyttäisin, keuhkoveritulpan takia sairaalaan.Siellä jo ensiavussa maatessani ja ajatusten risteillessä päässäni, havahduin siihen, kuinka paljon omistankaan ystäviä. Mikä on tietysti suuri kiitosaihe Jumalalle. Ystävät ovat osa tätä inhimillistä turvaverkkoa meidän elämässämme.Ovat kuin Jumalan käden jatke, avuksi toinen toisellemme.
Toinen vielä tärkeämpi huomio, minkä tein, oli kuitenkin se kuinka turvalliseksi ja levolliseksi tunsinkaan oloni kaiken epävarmuuden keskellä saadessani jättää itseni taivaallisen isäni haltuun.Mieleeni tuli raamatun sana: "Kun meidän turvamme on ikiaikojen Jumala, meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret".
Myöhemmin sitten osastolla, käydessäni näitä ajatuksiani lävitse, ajattelin kuinka tärkeätä meidän olisi itse kunkin huomioida tällaiset yksinäisyydestä kärsivät lähimmäisemme.
Muistan kuinka itse olin nuorempana arka ja ujo, kuten pohjimmaltaan olen vieläkin. Ystävyyssuhteita ei niin vain syntynyt, kun ei oudoille ja vieraammille ihmisille tohtinut mitään sanoa. Se oli ennen jopa osa tätä "hämäläistä kulttuuria", ettei tuntemattomille puhuttu, ellei ollut varsinaista asiaa.
Ystävyys lähtee kasvuun hyvin pienestä alusta. Kylvetään näitä ystävyyden siemeniä ympärillemme.
Motto: "Sentähden kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille. Sillä tämä on laki ja profeetat. Matt.7:12.
Hieno kirjoitus. Toivottavasti olet toipunut hyvin. Siunausta!
VastaaPoistaKiitos. Olen päässyt pois sairaalasta. Lääkehoito jatkuu. Herra tietää tulevat päivämme.!
VastaaPoistaKoskettava blogi. Ja kiitos kortista.
VastaaPoista