Tahdotko rakastaa

 Tässä päivänä muutamana isäntä lueskeli pyhäaamun lehteä. Oikein ääneensä luetteli perheilmoitus sivulta avioparien nimiä, jotka olivat tehneet yhteistä taivalta jo monia vuosia. Siinä oli  kultahäitään viettänyt pariskunta ja monia muita jo vuosikymmeniä yhteistä taivalta tehneitä. Siinä ajassa on ehtinyt tulla vastaan niin myötä-, kuin vastamäkeäkin, mitä tämä elämä nyt sitten on itsekunkin kohdalle tuonut ja suonut.
Sen pohjalta  kävimme sitten keskustelua syistä,mitkä mahtavat johtaa nykyaikana ihmisten avioliittojen kariutumiseen. Muistelin siihen kuinka eräs yhteinen tuttavamme muisti tarkasti papin vihkikaavan sanat. Muuten hänkin jo yli 50-vuotta aviossa olleena.Eli, että "eihän pappi kysy niin, että rakastatko tätä kumppaniasi, vaan, että tahdotko rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoin käymisessäkin". Ja juuri vastamäen tullessahan meiltä nimenomaan kysytään tätä tahtoa rakastaa, kuin myöskin  toiseen sitoutumista.
Muistan äitinikin sanoneen joskus eläissään, että "vaikeuksien kohdatessa, kun edes toiselta löytyy sitä hyvvää tahtoa, niin taas mennään etteenpäin".
Ja kyllähän Jumala tarkoitti avioliiton koko elämän kestäväksi. Myöhemmin siihen sitten tuli, jokin poikkeus, koska Jeesus vastasi fariseuksille jossakin tilanteessa tähän asiaan liittyen seuraavasti: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses myönsi kirjoittaa erokirjan, mutta alusta ei niin ollut".