Arkipäivän ihmeitä

Lähdin jo aamusta rantaan jatkamaan eilispäivänä kesken jäänyttä työtäni.Olin haravoinut siellä kuivia lehtiä ja tuulen pudottamia oksia rantamökin pihasta. Yritin mennä hyvissä ajoin, ennenkuin tuuli heräisi ja alkaisi järveltä päin puhaltamaan. En aivan tarpeeksi ajoissa kuitenkan ollut liikkeellä, sillä vähän aikaa haravoituani alkoi tuuli hiljalleen voimistua, ja tulenpuuskat seurasivat toisiaan yhä nopeammassa tahdissa. Minua harmitti, kun ei paljosta olisi ollut kiinni, kun homma olisi ns:sti ollut "hanskassa".
Mieleeni tuli raamatun kertomus siitä, kuinka Jeesus tyynnytti myrskyn ollessaan opetuslastensa kanssa  myrskyävällä merellä. Ajattelin näin, että eihän se Jeesuksen voima ole aikojen saatossa minnekkään kadonnut. Niinpä sitten muunsinkin ajatukseni rukoukseksi. Enkä tosiaankaan voi ylpeillä oman uskoni varmuudella, siihen, että Jeesus vastaisi pyyntööni. Ja kuitenkin, Hän vastasi. Sain sitten vain hämmästellä ja kiitollisena  ihmetellen jatkaa työtäni.  Auringon paistekin tuntui nyt minusta lämpimämmältä ja oli tyventä niin, että sain työni tehtyä hyvään vaiheeseen.
Elämä on ihmeitä täynnä ja jo elämä  itsessään on suuri ihme. Antakaamme siitä kiitoksemme elämän antajalle, Jumalalle. Sillä ainoastaan Hän voi ylläpitää ja myöskin synnyttää uutta elämää.

Iloa Pääsiäiseen.

Pääsiäinen on Ylösnousemusjuhla. Vanhan tarinan mukaan Pääsiäisenä  aurinko tanssii ylös noustessaan.        Ystäväni Magdaleena, esiintyy tänään täällä Luopioisten kirkossa kirkkonäytelmässä aurinkona. Pappi kysyy auringolta, miksi sinä tanssit? Ja aurinko vastaa. "minä tanssin, kun on Pääsiäinen. Silloin aurinkokin tanssii, kun on niin suuri ilo ja riemu". Menneellä viikolla, ollessani sauvakävelyllä, mieleeni palautui menneitä elämän tuomia muistoja. Sen varmaankin vaikutti lähestyvä hääpäivämme.Tänä vuonna se nimittäin osui juuri Pääsiäiseksi, ja tänä vuonna satuimme sen muistamaan. Sillä useimmiten se on mennyt ohitse aivan meidän kummankaan huomaamatta. Mieleeni tuli  kipeitä ja haikeitakin muistoja erilaisista arjen tilanteista. Sellaisia, joissa tällä nyt olevalla kokemuksella olisi toiminut toisin. Tilanteita joihin ei voi enää palata. Tilanteita, jotka eivät kaipaa varsinaista anteeksi pyyntöäkään, koska niihin liittyvät henkilöt eivät saata enää edes muistaa kyseisiä asioita. Ne ovat vain itselle tallentuneet sielun sopukoihin.Tässä yhteydessä tuli mieleeni sellainen sana, kuin "summata". Ajattelin, että Jeesus antoi meille tähän mahdollisuuden. Saamme summata kaikki elämämme asiat, sen voitot ja tappiot. Saamme tuoda ne Jeesukselle. Hänessä meillä on täydellinen anteeksiantamus, koska Hän ristillä hankki meille pelastuksen synnin ja kuoleman vallasta. Saamme yksilöinä vastaan ottaa tämän hyvän sanoman. Sillä kuka ikinä Häneen uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä. Tämä on kaikkein suurin sanoma ihmiskunnalle. HYVÄÄ  PÄÄSIÄISTÄ!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  

Suvivirsi

Kevät on jälleen koittanut. Sen kuulemma huomaa siitä, että herää  keskustelu suvivirren sopivuudesta koululaistemme laulettavaksi. Ulla Appelsin käsittelee aihetta hyvällä huumorilla Ilta-Sanomien artikkelissa 23.3. "Jos suvivirren laulaminen loukkaa äänekästä vähemmistöä, mutta sen poistaminen loukkaa hiljaista enemmistöä,- niin miten silloin toimitaan.
Olemme tähän asti eläneet pääosin kristillisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Tämä kulttuuri on vaikuttanut ajatteluumme, tekoihimme ja asenteisiimme. Moni ei tiedä, että vapaus, rehellisyys, työnteko sekä toisten ihmisten kunnioittaminen, oman edun ja ahneuden sijasta, nousevat kristillisestä perinnöstämme ja raamatusta.
Koko länsimainen sivistys oikeuskäsityksineen on nojannut kymmeneen käskyyn, Kristuksen opetuksiin ja evankeliumin sanomaan.  Kirkon taholtahan lukutaidon ym. opetus sai alkunsa.Muistelkaamme vain esim. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Oppivelvollisuuden nojalla heidän oli lähdettävä "lukkarin kouluun" tätä lukutaidon jaloa oppia hankkimaan. Myöskin Suomen kansakoulun isä Uno Sygnaeus oli pappi.
Vaikka historiastamme löytyy paljon myöskin negatiivista, meillä on ollut etuoikeus tulla yhdeksi hyvinvoinnin kärkimaaksi tämän ihmeellisen kristillisen kulttuurin alla. Ei unohdeta omia juuriamme. Perinteitä tulee kunnioittaa, myöskin kristillisiä perinteitä.