Pääsiäinen on Ylösnousemusjuhla. Vanhan tarinan mukaan Pääsiäisenä aurinko tanssii ylös noustessaan. Ystäväni Magdaleena, esiintyy tänään täällä Luopioisten kirkossa kirkkonäytelmässä aurinkona. Pappi kysyy auringolta, miksi sinä tanssit? Ja aurinko vastaa. "minä tanssin, kun on Pääsiäinen. Silloin aurinkokin tanssii, kun on niin suuri ilo ja riemu". Menneellä viikolla, ollessani sauvakävelyllä, mieleeni palautui menneitä elämän tuomia muistoja. Sen varmaankin vaikutti lähestyvä hääpäivämme.Tänä vuonna se nimittäin osui juuri Pääsiäiseksi, ja tänä vuonna satuimme sen muistamaan. Sillä useimmiten se on mennyt ohitse aivan meidän kummankaan huomaamatta. Mieleeni tuli kipeitä ja haikeitakin muistoja erilaisista arjen tilanteista. Sellaisia, joissa tällä nyt olevalla kokemuksella olisi toiminut toisin. Tilanteita joihin ei voi enää palata. Tilanteita, jotka eivät kaipaa varsinaista anteeksi pyyntöäkään, koska niihin liittyvät henkilöt eivät saata enää edes muistaa kyseisiä asioita. Ne ovat vain itselle tallentuneet sielun sopukoihin.Tässä yhteydessä tuli mieleeni sellainen sana, kuin "summata". Ajattelin, että Jeesus antoi meille tähän mahdollisuuden. Saamme summata kaikki elämämme asiat, sen voitot ja tappiot. Saamme tuoda ne Jeesukselle. Hänessä meillä on täydellinen anteeksiantamus, koska Hän ristillä hankki meille pelastuksen synnin ja kuoleman vallasta. Saamme yksilöinä vastaan ottaa tämän hyvän sanoman. Sillä kuka ikinä Häneen uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä. Tämä on kaikkein suurin sanoma ihmiskunnalle. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti