Helatorstain sanoma

Tänään vietämme Helatorstaita. Nimi helposti tuo mieleemme ensimmäiseksi  Ritvalan Helkajuhlat  tai jotain vastaavaa. Mutta kuka meistä oikeasti muistaa tämän juhlapäivän  merkityksen. Kysymyksessä on Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä, joka tapahtui 40:n vrk:n kuluttua ylösnousemuksesta. Tämän kuluneen 40:n päivän aikana Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja. Ainut kertainen ja ihmeellinen ajan jakso huipentuu sitten Jeesuksen ylösottoon. Hänet otettiin sinne, minne ei pääse mitään epäpyhää. Isän kotiin, taivaaseen. Hän on siellä asianajajana, esirukoilijana ja paikan valmistajana omillensa. Hänet otettiin taivaaseen, jotta Hän kerran voisi tulla takaisin. Tämä suuremmoinen toivomme suhteellistaa kaikki tämän maailman voitot ja tappiot.
Markuksen evankeliumi kertoo meille Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Mark.16:15,16. Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ilmestyskirjan mukaan taivaassa täytyy olla kaikkien kansojen ja kansan heimojen edustajia. Jeesuksen takaisin tulo liittyy tähän, että evankeliumi on saatu vietyä kaikkien kansojen keskuuteen. Nyt tänä nopean tiedonkulun aikakautena tuntuu siltä, että tuo tavoite on hyvinkin toteutettavissa. Esim internetin avulla saaadaan evankeliumi vietyä moniin ns.suljettuihin maihin mihin ei lähetystyön tekijöilla muulla tavalla ole pääsyä.Monet muuten saavuttamattomat kansat tulevat nykytekniikan avulla saavutetuiksi ja saavat kuulla tämän ihmeellisen pelastussanoman.

Matka muistojen maisemiin

Ihmettelen, kuinka paljon yhden päivän matka saattaakaan herättää entisiä muistoja kuin myöskin synnyttää uusia muistoja ja uusia ajatuksia. Saimme mieheni kanssa kutsun Kauhajoelle ja siellä mieheni entisen naapurin pojan kirjan julkistamis tilaisuuteen. Matkalla  oli mukava katsella ennen niin kovin tutuiksi tulleita maisemia. Kävimmehän me nuorina ollessamme ja mieheni vanhempien vielä eläessä useinkin lastemme kanssa Pohjanmaalla, mummolassa. Tie oli tuttua, moni asia oli vuosien saatossa muuttunut. 
Itse kirjan julkistamis tilaisuus oli upea juhla. Tämä kirja, Vastuu, on tämän naapurin pojan omaelämäkertaa. Toissa kesänä julkaistiin ensimmäinen osa, Kutsu. Ja onhan se ihan loogista, että ensin Jumala kutsuu ja sitä seuraa sitten automaattisesti vastuu. Edellyttäen, että otamme kutsun vastaan suurelta kutsujalta. Näin juuri tämän naapurin pojan kohdalla oli tapahtunut.
Jumala kutsuu ihan tavallisia ihmisiä. Hän myöskin varustaa siihen työhön, mihin hän itse kunkin kutsuu. Meille jää vastuu tehtävämme (leiviskämme) hoitamisesta. Ja tehtävän hoidettuamme saamme sanoa, niinkuin Raamatussa sanotaan Luukas 17:10,  Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:  "Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.
Näin on tapahtunut myöskin tämän kyseisen henkilön elämässä. Kannattaa hankkia ja lukea nämä elämäkerta kirjat, Kutsu ja Vastuu. Kirjoittaja on Eero Pokela ja kustantaja, on Väyläkirjat  www.vaulakirjat.fi Kaikki tulot kirjasta menee 100%:sti. Humanitääriseen Idäntyöhön.Tähän Idäntyöhön voi tutustua esim. Sähköposti: hum.idantyo@gmail.com    Kotisivu:www.humanitaarinenidantyo.fi   kautta.

Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun.

Näin äitienpäivään sopii seuraava pieni kertomus: Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun. Lasku: Äiti velkaa Laurille. Kantanut puita 6 kertaa, 0:smk.60 penniä. Tuonut öljyä useita kertoja 0:60: smk. Käynyt asioilla 2 kertaa, 0:40 smk.. Koska olen ollut hyvä poika, 0:80 smk. Yhteensä 2:40 smk.
Äiti otti laskun mitään sanomatta. Seuraavana päivänä oli Laurin pöydällä Smk. 2:40 ja vieressä lasku, joka oli näin kuuluva.
Lasku: Lauri velkaa äidille. Laurin onnellisesta kodista 10:n vuoden aikana:  Ei mitään. Kaikesta hänen ruoastansa:  Ei mitään. Kaikesta hoidosta hänen sairautensa aikana: Ei mitään. Hänen vaatteittensa ompelemisesta: Ei mitään. Koska äiti on ollut hyvä häntä kohtaan: Ei mitään. Yhteensä: Ei mitään.   Lauri oli jo pannut rahat taskuunsa, mutta luettuaan äitinsä laskun punastui hän ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän antoi rahat takaisin, syleili äitiänsä ja pyysi häneltä anteeksi.
Anteeksiantamuskaan ei maksanut mitään.
Löysin tämän kertomuksen äitini lapsuuden aikaisesta koulukirjasta. Vahinko vain, että kirjoittajasta  ei ole mainintaa.

"Kun Jeesus on omana mulla"

Olin jälleen aamutuimaan siivoamassa rantamökin pihaa ja otsikon mukaiset laulun sanat alkoivat soida korvissani.Siis ihan oikeasti soida. Olin nimittäin pitkin talvea ja kevättä suunnitellut kokeilevani sellaista pientä kasettisoitinta, minkä voi laittaa taskuun ja sieltä johdot sitten korviin. En tiedä keneltä lapsista se on aikain saatossa jäänyt meille,Jostain kätköistä se vain oli noussut esiin ja ajattelin, että kävelylenkeilläni se voisi olla hyvä askelten vauhdittajana. Nyt  sain sitten muutettua ajatukseni toteutuksen asteelle.
Sain kokea monta "ahaa" elämystä asian tiimoilta. Olin valinnut ensimmäiseksi kuunneltavakseni Jorma Elorinteen laulamia lauluja sisältävän kasetin.Tämä otsikon laulu: "Kun Jeesus on omana mulla", toi mieleeni erään kaukaisen muiston. Muistan kuinka äitini istui tuossa meidän keittiön pitkällä seinän vierus penkillä ja lauloi tämän laulun omalle isälleen ja äidilleen. Hän halusi tämän laulun sanoin kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta.       Kalevi Lehtinen on eräässä kirjassaan hyvin tuonut esille, mistä tässä Jeesuksen meille lahjoittamassaan pelastuksessa on kysymys. Hän oli 16-vuotiaana sanonut ensimmäistä kertaa "kyllä" Jeesukselle. Lainaan tähän hänen kertomaansa. "Tajusin, että Jumalan edessä olen aivankuin syytettynä oikeudessa. Jumala on tuomari, minä olen syytetty, Jeesus on minun puolustusasianajajani ja Saatana on syyttäjä. Nimi Saatana tarkoittaa syyttäjää. Siinä oikeudessa ei hiukkaakaan merkitse se, miltä syytetystä tuntuu. Kaiken ratkaisee se, mitä tuomari sanoo.Jos Jumala sanoo, että sinut, Kalevi, on julistettu syyttömäksi sen takia, että sinun puolustusasianajajasi on jo kärsinyt rangaistuksesi etukäteen, niin vaikka minusta tuntuisi miltä, sillä hetkellä minä olen syytön ja vapautettu tuomiosta. Tästä Raamattu käyttää vaikeata sanaa: vanhurskauttaminen, syyttömäksi julistaminen".  Jeesus antoi omilleen tehtäväksi viedä tätä sanomaa aina maan ääriin asti. Otetaan asia vakavasti, vastataan Jeesukselle kyllä ja liitytään tähän ilosanoman viestin viejien suureen joukkoon. Tämä asia koskee kaikkia ihmisiä ja on kaikkein suurin sanoma, mitä ihmiskunnalle maan päällä koskaan on annettu. VOITTO ON JO SAAVUTETTU, sota on jo voitettu,vain "taistelu", (meidän osaltamme),  on hieman kasken.