Eilisen jälkeen olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Olin lähipiirini keralla seuraamassa ja kannustamassa tyttären poikaani, 7-vuotiasta Petteriä sählypelissä Luopioisten Rego- hallissa. Petteri osallistui peliin kotikaupunkinsa Valkeakosken joukkueessa. Kysymyksessä oli turnaus, missä pelattiin eri joukkueita vastaan.
Oli ilo seurata lasten intoa pelata. Siinä pienet jalat saivat vipeltää monta askelta ja sählymailat heilua moneen suuntaan ja moneen kertaan.Väsymyksen merkkejä en lapsissa havainnut vielä iltapäivänkään kuluessa. No, näitä pelejä oli tietenkin edeltänyt monen monta harjoitus kertaa. Kentän laidalla raikui väliin pikku siskon ja serkkujen kannustus huudot Petterille. "Petteri, Petteri, Petteri, Petteriiiii !!!!!!!.......
Petteri sai joukkueensa mukana kokea niin voittajan iloa, kuin maistaa häviön "katkeraa kalkkiakin". Yksi ottelu päättyi tasapeliin.
Voittajan puolella on tiettävästi helppo hymyillä, mutta häviäminen vaatii opettelua ja harjoitusta.
Toivon lasten osaavan ottaa nämä pelit, niin kuin kaikki muutkin kilpailut leikkinä. Ajattelen tämän olevan oppia elämää varten, sillä eihän kukaan voi aina olla parempi kuin muut. Tämän tästähän me kohtaamme ihmisiä, jotka ovat itseämme parempia, kauniimpia tai muuten vain fiksumpia.
Vanha sananlasku, "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin", sisältää varteen otettavan neuvon.
On oikein hyvä, että meillä on hyviä harrastuksia. Niiden myötä saamme myöskin kavereita ja ystäviä. Vielä lapsista puheen ollen, niin monasti koulukin menee hyvin juuri näillä harrastuksia omaavilla lapsilla. Tiedän, että Petterikin voi sen todistaa.
Siis, tsemppiä ja hyviä harrastuksia vain etsimään, keneltä niitä vielä puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti