Mestarin odotus

Joululaulun sanoin esitämme itsellemme ja lähimmäisillemme toiveen. "Oi jospa ihmisellä, ois Joulu ainainen", Vanhan sanonnan mukaan taas, "Hyvä Tuomas Joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi". Mietitäänpä, loppuuko Joulumme Nuutin päivään, vai saako Joulu kohdallamme jatkua ainaisesti.
Ennen Joulua vietettiin kirkkovuodessa adventin aikaa. Siis Joulun ja Jeesuksen odotuksen aikaa. Hän tuli tänne maailmaan eri tavalla, kuin ihmiset osasivat odottaa.
Hän syntyi halpana tallin seimeen, niin että monet eivät tunnistaneet häntä siksi, kuka hän todella oli. Messiaaksi ja maailman vapahtajaksi. Raamattu kertoo, että  "Hän tuli nöyränä, ratsastaen aasin varsalla." Ja että: "Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan". Teksti jatkuu: "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi okeuden, (vanha käännös sanoo voiman) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä". Joh.1: 11,12.   Monesti Hän kolkuttaa sydämemme ovella ja haluaisi tulla elämäämme ja sydämeemme sisäpuolelle asti.  
Tänä päivänä saamme kohdata hänet kärsivissä lähimmäisissämme. Tunnistammeko me Häntä heissä?
Tästä aiheesta on tehty hyvin osuvasti sanoitettu laulukin, missä suutari odottaa mestariaan, joka on luvannut saapua hänelle kylään.

                              
 Suutari odotti mestariaan saapuvaksi henkilökohtaisena vieraanaan, mutta hän saapuikin apua tarvitsevan lähimmäisen hahmossa, vielä jopa kolme eri kertaa.     
Seuraavan kerran, kun Jeesus saapuu maan päälle nähtävällä tavalla, Hän saapuu Kunnian Kuninkaana ja Herrain Herrana. 
Mm. 1.Tess: 4: 16-18. kertoo asiasta näin. "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.
 Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
  Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla". Amen.      

Hyvyyden voima

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa ihmeelliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt". Näin runoili Dietrich Bonhoeffer ollessaan keskitysleirillä. Mekin saamme käydä uuteen Joulun aikaan. Jatkuvasti median tietoisuuteemme tuomat viestit maailmalta kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä, aiheuttavat meissä pelkoa ja ahdistusta. Luonnon järkkyminen, sodan uhka eri puolilla maailmaa ja pakolais virrat ovat tätä päivää. Annetaan tämän kaiken rauhattomuuden keskellä itsellemme aikaa hiljentyä Joulun sanoman äärelle. Joulu on iankaikkisen valon ja rauhan juhla tänä vuoden pimeimpänä aikana. Joulu on elämän juhla tässä "kuoleman varjon" maassa. Jeesuksen Kristuksen, seimen lapsen synnyin juhla. Jumalan  hyvyys ja rakkaus on voimakkaampi kuin maailmassa vallitseva pahuus. "Sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon" Saamme laulaa edelleen laulun sanoilla.
"Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa" Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa". Jeesus sanoo sanassaan omillensa "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minä olen voittanut maailman, olkaa turvallisella mielellä".
Dietrich rukoilee laulun sanoin: "Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä, kuulemme kansasi jo laulavan".
Vajaan vuoden kulutua tästä hän, Dietrich Bonhoeffer, sai astua toiseen maailmaan, siihen Jumalan valmistamaan ikuiseen Jouluun.  Laulu päättyy sanoihin: "Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin."
                                 Siunattua Joulun aikaa!

Kunnnia Jumalalle korkeuksissa.......

Tämän kertaisen blogi kirjoitukseni otsikon sanoja olemme tottuneet kuulemaan Joulun aikaan.
Mutta entäpäs sitten kaksi seuraavaa Raamatun lausetta?
"Te otatte kunniaa toinen toiseltanne".  Ja: "Te huudatte Herra Herra, mutta ette tee niinkuin minä sanon". Nämä kaksi lausetta olivat tänä "aamuna"  herätessäni mielessäni. Tosin kello oli silloin 3 yöllä, vaikka "vekkaristani" katsoinkin sen olevan jo viisi. Niinpä sitten puin itseni ja tulin tänne alakertaan. Nukumme nimittäin yläkerrassa, niinkuin vanhassakin kotona teimme.  Kirjoitin nuo tärkeät lauseet heti tähän koneelle, etten unohtaisi niitä ja mietin tähän otsikkoa. Mieleeni tuli tuo enkelten ylistys Jumalalle Betlehemin kedolla, Jeesuksen synnyin yönä.  "Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken. joita kohtaan hänellä on hyvä tahto".
 Nyt esitän tässä kysymyksen ensin itselleni ja sen jälkeen teille, blogi ystäväni. Olisiko maailmassa rauha, jos me kaikessa tekisimme niinkuin Jeesus sanoo? Antakaamme kiitos ja kunnia hänelle, "jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä". Hänelle, jolle kiitos ja kunnia oikeasti kuuluu..

"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa"

 "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa" Tämäkin hyvä sana ja ajatus löytyy Raamatusta. Jo aikaisin aamulla tuo lause,  nousi jostakin alitajunnastani mieleeni. Siihen ei vaikuttanut mikään asia yhteys, niinkuin voisi kuvitella.Olin tavanomaisella aamulenkilläni ja se oli, näin ymmärrän, Jumalan puhetta minulle.  Jumala puhuu meille paljon juuri sanansa kautta. Aloin miettiä, mitä tuo sana merkitsee omalla kohdallani ja mitä lähimmäisteni kohdalla. Millainen ihminen on "laupias ihminen"? Mietin sitä, että millainen tämä maailmamme olisi, jos me ihmiset enemmän osoittaisimme laupeutta toinen toisillemme.  Me arvostamme niin paljon monia muita asioita elämässä, mutta Jumalan sanan mukaan ihaninta ihmisessä kuitenkin on hänen laupeutensa.
Tulin kotiin ja aloin tutkia, mitä Raamattu sanoo laupeudesta ja nimen omaan Jumalan laupeudesta.(internet on hyvänä apuna) Olen monesti törmännyt siihen, kun ihmiset yleensä muistavat Vanhasta testamentista Kaikkivaltiaan Jumalan tuomion Jumalana. Esim. 2 Moos.5 ja 6 jakeet. Siitä yleensä  muistetaan ulkoa vain näiden kahden jakeen alkuosa, mutta on jätetty pois muistista tuo, mitä siinä sanotaan Jumalan laupeudesta. "Sillä minä Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni".
Löysin äkkiseltään myös psalmin 103, joka melkein kokonaisuudessaan puhuun Jumalan laupeudesta. Sen ala otsikkona onkin "Herra on laupias ja armahtava".
Kirjoitan siitä tähän  jakeet 2, 3 ja 4: "Ylistä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella".

Itsenäisyyspäivä

Saamme jälleen viettää itsenäisen Suomen itsenäisyyspäivää. Paavali kehoittaa meitä 2 Tim.1,2 rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. "Kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Kuninkaiden, ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti".

Mummon "virkatehtäviä"

Menneellä viikolla minulle tuli muutamaksi päiväksi osalleni näitä mummon "virkatehtäviä". Petteri oli sairastunut flunssaan ja saanut kuumetta, joten hänen piti viettää kotona muutamia päiviä.
Jätin väliin näitä omia menojani, mm. Raamattupiirimme kokoontumisen torstaina. Perästäpäin kuulin, että siellä oli kovasti pohdittu ahtaasta portista sisälle käymistä.
 Sain viettää muutaman rattoisan ja  rauhallisen päivän lapsen lapseni kanssa. Sain tutusta hänen ja samalla myöskin koko perheen arkipäivän elämän menoon. Petterin mielestä ne päivät tietysti saattoivat tuntua pitkiltä, vaikka hän ei erikoisemmin  näyttänyt sitä päälle päin. Kuumetta piti kuitenkin mitata, että josko "vaikka huomenna jo pääsisi kouluun".
Äänekäs vilske alkoi päivän siinä vaiheessa, kun pikkusisko tuli äidin tai isän mukana päiväkodista kotiin. Siinä tuli kattavasti selitettyä, mitä päiväkodissa oli päivän mittaan puuhattu. Mitä oli syöty, mitä leikitty ja mitä askarreltu, ym. levättykkin oli oli jossakin välissä.
Tällä lapsella on pienestä pitäen ollut sana hallussa. 5-vuotiaan Reetan sanavarasto on ihmeteltävän laaja. Tyttö on oikein sellainen pieni "tärppästikkeli", mitä se sana sitten sisällään pitääkin, riippuu jokaisen omasta mielikuvituksesta. Ei isovelikään mikään erikoisen hiljainen ole. Hän on sellainen, kuin eräs isä taannoin kuvaili omaa, jo edesmennyttä poikaansa. "Ei puhu liikoja, mutta puhuu kuitenkin tarpeeksi".
Minulla oli todella mielenkiintoinen viikko saadessani elää hetken nykypäivän lasten ja nuorten aikuisten elämää seuraten. Tuntuu siltä ettei siitä ole kuin hetken aikaa, kun itse elin noita samoja ns. ruuhka vuosia. Nyt tunnen jälleen eläväni sitä elämäni "parasta aikaa", niinkuin täällä Pälkäneellä on se iskulause.
Ei silti, lapsuuskin oli minulla onnellinen ja siten myöskin "parasta aikaa", samoin myöskin ne ns. "ruuhkavuodet" olivat onnellisia, sillä silloinhan se elämä on parasta ollut, kun se on "työ ja vaiva ollut". Näin on joku viisas tullut sanoneeksi ja allekirjoitan senkin.
Ja vielä,  Jumalaan uskovalla "paras on vielä edessäpäin", niinkuin sanassa sanotaan, että: "Vanhurskaan tie on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka". Sananl. 4:18.