Menneellä viikolla minulle tuli muutamaksi päiväksi osalleni näitä mummon "virkatehtäviä". Petteri oli sairastunut flunssaan ja saanut kuumetta, joten hänen piti viettää kotona muutamia päiviä.
Jätin väliin näitä omia menojani, mm. Raamattupiirimme kokoontumisen torstaina. Perästäpäin kuulin, että siellä oli kovasti pohdittu ahtaasta portista sisälle käymistä.
Sain viettää muutaman rattoisan ja rauhallisen päivän lapsen lapseni kanssa. Sain tutusta hänen ja samalla myöskin koko perheen arkipäivän elämän menoon. Petterin mielestä ne päivät tietysti saattoivat tuntua pitkiltä, vaikka hän ei erikoisemmin näyttänyt sitä päälle päin. Kuumetta piti kuitenkin mitata, että josko "vaikka huomenna jo pääsisi kouluun".
Äänekäs vilske alkoi päivän siinä vaiheessa, kun pikkusisko tuli äidin tai isän mukana päiväkodista kotiin. Siinä tuli kattavasti selitettyä, mitä päiväkodissa oli päivän mittaan puuhattu. Mitä oli syöty, mitä leikitty ja mitä askarreltu, ym. levättykkin oli oli jossakin välissä.
Tällä lapsella on pienestä pitäen ollut sana hallussa. 5-vuotiaan Reetan sanavarasto on ihmeteltävän laaja. Tyttö on oikein sellainen pieni "tärppästikkeli", mitä se sana sitten sisällään pitääkin, riippuu jokaisen omasta mielikuvituksesta. Ei isovelikään mikään erikoisen hiljainen ole. Hän on sellainen, kuin eräs isä taannoin kuvaili omaa, jo edesmennyttä poikaansa. "Ei puhu liikoja, mutta puhuu kuitenkin tarpeeksi".
Minulla oli todella mielenkiintoinen viikko saadessani elää hetken nykypäivän lasten ja nuorten aikuisten elämää seuraten. Tuntuu siltä ettei siitä ole kuin hetken aikaa, kun itse elin noita samoja ns. ruuhka vuosia. Nyt tunnen jälleen eläväni sitä elämäni "parasta aikaa", niinkuin täällä Pälkäneellä on se iskulause.
Ei silti, lapsuuskin oli minulla onnellinen ja siten myöskin "parasta aikaa", samoin myöskin ne ns. "ruuhkavuodet" olivat onnellisia, sillä silloinhan se elämä on parasta ollut, kun se on "työ ja vaiva ollut". Näin on joku viisas tullut sanoneeksi ja allekirjoitan senkin.
Ja vielä, Jumalaan uskovalla "paras on vielä edessäpäin", niinkuin sanassa sanotaan, että: "Vanhurskaan tie on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka". Sananl. 4:18.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti