"Hän elämää kantaa"

"Hän elämää kantaa". Tämä sanapari ja ajatus "iskeytyi" mieleeni, kun aloin muistella juuri hiljan lukemaani kolumnia Ristin Voitto lehdestä. Väärin meni. Etsin lehden käsiini ja luin uudelleen. Kolumnisti kirjoittaa: "Älä elämää pelkää,älä sen kauneutta kiellä".
Näin kuulemma lauletaan Kaarlo Sarkian runosta tehdyssä iskelmässä vuosia sitten.
Hyvin muistin asian väärin, mutta silti nuo kaksi lausetta sopivat aivan kuin"nakutettuna" yhteen. "Hän elämää kantaa" oli minulle noin 5-vuotta sitten hyvin tärkeä hengellinen laulu. Yritän vaikka saada sen siirrettyä tähän blogiini.
Eilen olimme isännän kanssa läsnä kaksi viikkoa sitten pois nukkuneen naapurimme hautajais tilaisuudessa. Tänään oli sitten seurakunnassamme muistotilaisuus erään vanhemman seurakuntalaisemme muistoksi.
Jos loppuvuonna saimmekin osallistua tavallista useampaan ilojuhlaan, niin nyt vaikuttaa sitten olevan surujuhlien aika. Molemmat, niin ilo kuin surukin kuuluvat elämään.
Meidän ei tarvitse pelätä elämää eikä myöskään elämän loppumista täällä alhaalla, kun annamme elämämme Kaikkivaltiaan Jumalan käteen. Jeesus sanookin, että joka hänen tykönsä tulee, niin hän ei koskaan heitä luotansa pois. 
  

    "On elämä tää lahja Jumalalta, se kiitollisin mielin vastaanotetaan".