Oi Herra suuri, Luoja maaan ja taivaan.

    Sain jälleen kerran todeta sen, että Jumalan luoma maailma on yllättävän kaunis ja ihmeellinen.
Muutama viikko takaperin katselin aamuauringon nousua järven takaa. Yllättäin näinkin aivankuin kirkkaasti  säkenöivän tähden, enkä tahtonut saada silmiäni siitä irti. Tutkin pitkään, mitkä asiat yhdessä vaikuttivat tämän erikoisen ilmiön muodostumisen. Tähti  näytti aivan todelliselta, vain tavallista suuremmalta tähdeltä, jonka säteet siivilöityivät koivun rungon ja oksien välistä. Sumuverhon siinä edessä pehmentäen vaikutelmaa ja antaen sille erikoista ilmettä ja tunnelmaa. Sumu verhosi koivun rungon ja oksat varjoonsa, niin että vain tähti säteineen täytti maiseman. Vertauksena voisi ajatella talven tähtimäisiä lumihiutaleita monen kertaisesti suurennettuna, sillä erotuksella vain, että tämä tähti oli loistavan kirkas.
Todellisuudessa nouseva aurinko kuvastui hehkuvan kirkkaasti veden pinnassa lähettäen säteitään ympärilleen.
 Ajattelin näkemiäni luonto kuvia Sydän- Hämeen lehden palstoilla. "Olispa minulla nyt  kamera kädessä ja Eero Mäki-Mantilan taito ottaa tästä loistavasta luonnon ilmiöstä kuvia", ajattelin.  Kuva tiettävästi"puhuu enemmän, kuin tuhat sanaa".
Joka tapauksessa olin näkemästäni hyvin vaikuttunut.
Liitän tähän tekstiini hyvin sopivan, vanhan laulun, Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan. Löysin siitä uudenlaisen version.

Koen, että tässä kuorossa erilaiset ihmiset yhdessä antavat oman uskon tunnustuksensa suureen Jumalaansa ja Vapahtajaansa.