Syksy on "auttamattomasti" jälleen saapunut. Viimeksi se todentui mieleeni istuessani pienen 2-vuotiaan pojan vesselin seurana hänen kotinsa pihassa santakasan äärellä.
Korviimme kantautui muuttolintujen ääniä kaukaa metsänreunan takaa. Tähyilimme taivaalle ja näkökenttäämme ilmestyi kurkiaura jota seurasimme katseellamme niin kauan kuin suinkin pystyimme sitä näkemään. Hetken perästä sitä seurasi vielä toinenkin lukemattomia lintuja käsittävä, vielä järjestäytymässä oleva aura muodostelma. Pienelle pojalle tämä muuttolintujen seuraaminen oli suuren suurta ihmettä. Itselleni jo tuttua, mutta joka kerran yhtä sykähdyttävää. Lyhyt kesä on jälleen ohitse ja vuoden aika on kallistunut syksyn puolelle.
Saamme ihmetellä ja ihastella tätä Jumalan luomakunnan moninaista rikkautta. Tätäkin muuttolintujen kykyä osata ja jaksaa lentää joka syksy tuhansia kilometrejä lämpimään etelään ja keväällä taas palata takaisin tänne pohjolaan.
Aivankuin sisällensä rakennetun tutkan avulla ne osaavat lähteä ajallaan ja suunnistaa oikeaa reittiä määränpäähänsä.
Siinä kurkiauraa katsellessa tulee mieleen myös tuttua haikeutta. Jälleen on vuosi kulunut edellisestä syksystä ja tuntuu kuin siitä olisi kulunut hyvin vähän aikaa.
Aikaa on kulunut siitäkin, kun olen tuon edellisen tapauksen kirjoittanut ja muistiin merkinnyt. Sitten se on jäänyt tänne koneelle viimeistelyä vaille.
Eräs serkkuni sanoikin kerran viisaasti, että ihmisellä täytyy olla aina jokin työ tai projekti kesken.
Ja kyllähän meillä itsekullakin näitä tekemättömiä asioita ja töitä riittää. Itselläni ainakin liiankin kanssa. Näin ikääntyessään ajan rajallisuuden huomaa aina vain selvemmin ja selvemmin, kun aika ei riitäkkään kaikkeen siihen, mitä on suunnitellut tekevänsä.
Tähän asiaan onkin hyvä pyytää Jumalalta viisautta ja hänen johdatustaan, sekä pitää mielessä Jeesuksen sanat hänen kertomastaan Martta ja Maria vertauksesta. Että "todella tärkeätä on vain vähän tai vain yksi ainoa". Jeesus sanoi tämän Mariasta, joka oli valinnut hyvän osan istua Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen häntä.
Eikä Jeesus tarkoittanut sitä, etteikö näitä jokapäiväisiä ja arkisia asioitakin tulisi tehdä ja hoitaa, vaan hän teroitti asioiden tärkeysjärjestystä. Sillä muuttolintujen lailla mekin kerran lähdemme täältä toinen toisemme jälkeen.
Olen kiinnittänyt jääkaapin oveen saamamme postikortin, jossa lukee: "Elämän tärkein asia ei ole niinkään se missä olemme, vaan se, minne olemme menossa".
perjantai 28. lokakuuta 2016
tiistai 25. lokakuuta 2016
Hyvää sanomaa
Jaoin aamulenkilläni Hyvä sanoma-lehtiä naapurien postilaatikoihin. Ajattelen, että lehdellä on sen sisältöä hyvin kuvaava nimi, sillä lehti kertoo hyvää sanomaa Jeesuksesta. Tässä lehdessä ihmiset kertovat siitä, mitä Jumalan antaman hyvän sanoman vastaanottaminen on heidän elämässään saaanut aikaan.
Päivittäin saamme lukea lehdistä paljon huonoja uutisia. Ne luovat mieliimme negatiivista ajattelua, toivottomuutta, masennusta ja pelkoa. Kuitenkin keskellämme on myöskin toinen todellisuus. Hyvän Jumalan yliluonnollinen, silmillemme näkymätön maailma enkeleineen kaikkineen.
Meille täällä Suomessa tätä hyvää sanomaa Jeesuksesta on aikain saatossa julistettu tavalla jos toisellakin. Ennen vanhaan oli pyhäkouluja, kansakoulussa opetettiin Jumalan sanaa, siihen opetukseen palattiin rippikoulussa, oli lukusia eli kinkereitä, oli telttakokouksia, tupakokouksia, seuroja, puhumattakaan kirkoissa ja eri seurakunnissa julistetusta Jumalan sanasta. Herää kysymys, että onko kansakuntamme ihmiset aivankuin "rokotettu" näille hengellisille asioille. Löytyykö niihin mitään tartuntapintaa? Kristinuskosta on tehty uskonto muiden uskontojen joukkoon.
Ei meitä kuitenkaan pelasta johonkin tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon kuuluminen. Ei pelasta kaste, ei ehtoollinen, ei hyvä vaelluksemme, eivätkä hyvät tekommekaan.
Raamattu sanoo Ap.t. 4: 12, " Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
Harvemmin nykyisin kuulee tuota pelastus sanaakaan lausuttavan. Kuitenkin tämä on meille elämän ja kuoleman kysymys.
Jumala valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja tämä on se hyvä sanoma jota meille tarjotaan.
Tyyliin ota tai jätä.
Päivittäin saamme lukea lehdistä paljon huonoja uutisia. Ne luovat mieliimme negatiivista ajattelua, toivottomuutta, masennusta ja pelkoa. Kuitenkin keskellämme on myöskin toinen todellisuus. Hyvän Jumalan yliluonnollinen, silmillemme näkymätön maailma enkeleineen kaikkineen.
Meille täällä Suomessa tätä hyvää sanomaa Jeesuksesta on aikain saatossa julistettu tavalla jos toisellakin. Ennen vanhaan oli pyhäkouluja, kansakoulussa opetettiin Jumalan sanaa, siihen opetukseen palattiin rippikoulussa, oli lukusia eli kinkereitä, oli telttakokouksia, tupakokouksia, seuroja, puhumattakaan kirkoissa ja eri seurakunnissa julistetusta Jumalan sanasta. Herää kysymys, että onko kansakuntamme ihmiset aivankuin "rokotettu" näille hengellisille asioille. Löytyykö niihin mitään tartuntapintaa? Kristinuskosta on tehty uskonto muiden uskontojen joukkoon.
Ei meitä kuitenkaan pelasta johonkin tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon kuuluminen. Ei pelasta kaste, ei ehtoollinen, ei hyvä vaelluksemme, eivätkä hyvät tekommekaan.
Raamattu sanoo Ap.t. 4: 12, " Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
Harvemmin nykyisin kuulee tuota pelastus sanaakaan lausuttavan. Kuitenkin tämä on meille elämän ja kuoleman kysymys.
Jumala valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja tämä on se hyvä sanoma jota meille tarjotaan.
Tyyliin ota tai jätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)