Hän on ylösnoussut

 Raamattu kertoo meille näin, että "Jumala antoi meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pos sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi. Hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.      ( Kol. 2: 13-15.)                                                                                                                                                                    "Hän kuoli jotta me saisimme elää."  "Niinkuin ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut häntä vallassaan pitää."  (Apos.t. 2:24)

SIUNAUSTA JA ILOA PÄÄSIÄISEEN 

Hyvää sanomaa

Jaoin aamulenkilläni Hyvä sanoma-lehtiä naapurien postilaatikoihin. Ajattelen, että lehdellä on sen sisältöä hyvin kuvaava nimi, sillä lehti kertoo hyvää sanomaa Jeesuksesta. Tässä lehdessä ihmiset kertovat siitä, mitä Jumalan antaman hyvän sanoman vastaanottaminen on heidän elämässään saaanut aikaan.
Päivittäin saamme lukea lehdistä paljon huonoja uutisia. Ne luovat mieliimme negatiivista ajattelua,  toivottomuutta, masennusta ja pelkoa. Kuitenkin keskellämme on myöskin toinen todellisuus. Hyvän Jumalan yliluonnollinen, silmillemme näkymätön maailma enkeleineen kaikkineen.
Meille täällä Suomessa tätä hyvää sanomaa Jeesuksesta on aikain saatossa julistettu tavalla jos toisellakin. Ennen vanhaan oli pyhäkouluja, kansakoulussa  opetettiin Jumalan sanaa, siihen opetukseen palattiin rippikoulussa, oli lukusia eli kinkereitä, oli telttakokouksia, tupakokouksia, seuroja, puhumattakaan kirkoissa ja eri seurakunnissa julistetusta Jumalan sanasta. Herää kysymys, että onko kansakuntamme ihmiset aivankuin "rokotettu" näille hengellisille asioille. Löytyykö niihin mitään tartuntapintaa? Kristinuskosta on tehty uskonto muiden uskontojen joukkoon.
Ei meitä kuitenkaan pelasta johonkin tiettyyn seurakuntaan tai kirkkoon kuuluminen. Ei pelasta kaste, ei ehtoollinen, ei hyvä vaelluksemme, eivätkä hyvät tekommekaan.
 Raamattu sanoo Ap.t. 4: 12, " Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
Harvemmin nykyisin kuulee tuota pelastus sanaakaan lausuttavan. Kuitenkin tämä on meille elämän ja kuoleman kysymys. 
Jumala valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja tämä on se hyvä sanoma jota meille tarjotaan.
Tyyliin ota tai jätä.
 

 

Sinapinsiemenen verran

Johdatuksen kautta sain erään mielenterveyspotilaan ystäväkseni. Sanokaamme häntä Villeksi (nimi muutettu). Tapaan häntä viikoittain. Sovimme aina kalenteriin uuden tapaamisen ystävyytemme jatkumisen turvaamiseksi. Vaikka hänellä mieli on sairas, hän on kuitenkin järkevä ja hieno tyyppi, matikkanero suorastaan. Hänen sisimpäänsä on jo varhain istutettu usko korkeimpaan elämämme auktoriteettiin, Jumalaan.Sairaus kohtasi häntä kesken herkimmän nuoruuden. Mitä olikaan tullut elämäänsä, että psyyke ei kestänyt. Jumala yksin tietää. Hänhän tuntee meidät tarkemmin kuin edes itse tunnemme itseämme.
Ensitapaamisestamme lähtien rutiineihimme on kuulunut tärkeänä osana, että luemme Isä meidän-rukouksen.
Kävimme yhdessä tervehtimässä hänen kummisetäänsä ja -tätiänsä. Matkalla meillä oli hyvät keskustelut. "Ei se vaan ole maailmanloppu vielä tullut", Ville tuumasi. Minä siihen, että "Eihän se voi vielä tullakaan, koska Jeesus hakee ennen sitä omansa pois täältä maan päältä. Ei meidän tarvitse pelätä maailmanloppua, vaan odotetaan me Jeesusta tulevaksi."
Ja kyllähän Ville häntä odottaakin. Sillä joskus mennessäni häntä katsomaan, Ville saattaa yllättäen sanoa: "Ei se Jeesus vaan ole vielä tullut."

Joku on sanonut: "kerran taivasta kansoittaa moni, jonka emme luulleet siellä olevan. Ja toisaalta sieltä puuttuu moni, jonka luulimme siellä olevan". Sillä me ihmiset pystymme näkemään vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen. Ja siellä sydämessä olevan uskon. Kunpa sitä olisi siellä edes sen sinapinsiemenen verran.

Jeesusmarssi

Taannoin  hyppäsin tyttäreni auton kyytiin hänen työmatkalleen Kuopioon. Jäin pois Hankasalmella, nuoruuden aikaisen ystäväni luokse. Koin koko matkan ajan olevani sillä tavalla Jumalan johdatuksessa, että tuntui ikäänkuin palapelin palaset olisivat itsestään löytäneet oman paikkansa elämäni palapelissä. Siellä perillä tämä  ystäväni oli juuri edellisenä yönä sairastunut ripuli-ynnä oksennus tautiin. Hänenkin kannaltaan "satuin" menemään hyvään aikaan,sillä hänen koirallaan, kultaisella noutajalla oli 7:n pienen pientä pentua ja niitä täytyi jonkin verran katsoa perään ja hoivata. Vaikka olenkin enemmän kissa ihminen kuin koira ihminen, niin  todella tykkäsin näistä ihanista koirista.
Tuli todistettua sekin, "ettei tauti tartu, eikä rutto ruppee, ellei Herra salli,koska en sairastunut kyseiseen tautiin.
Kun oli kysymyksessä vappu-viikko,(vapunpäivä oli keskiviikko) niin tyttäreni tuli jo tiistai-iltana pois työmaaltaan kotiinsa Lempäälään. Jäin hänen kyydistään Tampereelle toisen tyttäreni luokse yöksi. Ajatuksena seuraavana päivänä mennä poikani ja hänen morsiamensa kanssa mukaan Jeesus marssiin.
Näitä marsseja on järjestetty jo 20-vuotta, mutta ei koskaan ole tällainen ajatus käväissyt mielessäni, että  minäkö nyt voisin täältä kotoisista ympyröistä lähteä mihinkään Tampereelle Jeesus-marssiin.
Niin vain minut sinne sitten johdatettiin. Kokoonnuimme Aleksanterin kirkon eteen  ja meille jaettiin suuria kylttejä käsissämme kannettaviksi. Meidän kylteissämme luki "Jeesus rakastaa sinua" ja "parhaat bileet - taivaassa".
Reippaan ja innostavan, kovaäänisestä kuuluvan musiikin tahdissa sitten marssimme, suuren väkijoukon katsellessa kadunvarsilla, kohti helluntaikirkon Saalem-temppeliä. Siellä oli sitten päätös tilaisuus. Meitä oli siellä muuten 7:stä eri seurakunnasta.
Juhlapuheen piti nmky:stä, eli nuorten miesten kristillisestä yhdistyksestä, nuori mies, jonka nimeä en jaksa muistaa. Pääasia on, että muistan jonkin verran puheen sisällöstä.
Aiheena oli tietenkin Jeesus Kristus. Hän puhui elävästi siitä, kuinka Jeesus eli täysillä elämäänsä ihmisten kanssa ja keskellä. Hän tunsi vahvasti tunteiden , koko skaalan. Ja hän myöskin uskalsi näyttää ne avoimesti. Esim. Hän itki Lasaruksen haudan äärellä. Tai Hän iloitsi iloitsevien kanssa. Myöskin Hän antoi suuttumisensa näkyä ja kuulua. Esim. hän teki nuorista ruoskan ja ajoi Herran temppelistä pois kovaääniset uhrieläinten myyjät. Jotka kiskoivat ylihintaa ja pitivät kovaa meteliä.
Puhuja laittoi meidät kuvittelemään nuoret miehet, siis Jeesuksen opetuslapset, Jeesuksen ympärillä. Pystyivätkö he vain hissun kissun siinä olemaan  ja kuuntelemään Jeesuksen puhetta ehkäpä nuotion ympärillä ja sen loisteessa? Tuskimpa. "Kyllä siinä varmaan sanan säilää" heiluteltiin, ehkä joskus jopa epä sovinnaisestikin. Oli varmasti menoa ja meininkiä.
Ja jos me Jeesusta seuraamme, niinkuin Jeesuksen tulisikin olla meidän esikuvamme kaikessa. Niin kyllä meidänkin tulisi uskaltaa elää elämäämme rohkeasti ja täysillä. Ilman arkuutta ja pelkoa.
Olemmeko me  liian paljon ihmisten orjia?    Tulipahan tästä ensimmäisestä blogikirjoituksestani nyt melkein romaani. Toisella kertaa sitten lyhyemmästi. Hei siihen asti.