Jeesusmarssi

Taannoin  hyppäsin tyttäreni auton kyytiin hänen työmatkalleen Kuopioon. Jäin pois Hankasalmella, nuoruuden aikaisen ystäväni luokse. Koin koko matkan ajan olevani sillä tavalla Jumalan johdatuksessa, että tuntui ikäänkuin palapelin palaset olisivat itsestään löytäneet oman paikkansa elämäni palapelissä. Siellä perillä tämä  ystäväni oli juuri edellisenä yönä sairastunut ripuli-ynnä oksennus tautiin. Hänenkin kannaltaan "satuin" menemään hyvään aikaan,sillä hänen koirallaan, kultaisella noutajalla oli 7:n pienen pientä pentua ja niitä täytyi jonkin verran katsoa perään ja hoivata. Vaikka olenkin enemmän kissa ihminen kuin koira ihminen, niin  todella tykkäsin näistä ihanista koirista.
Tuli todistettua sekin, "ettei tauti tartu, eikä rutto ruppee, ellei Herra salli,koska en sairastunut kyseiseen tautiin.
Kun oli kysymyksessä vappu-viikko,(vapunpäivä oli keskiviikko) niin tyttäreni tuli jo tiistai-iltana pois työmaaltaan kotiinsa Lempäälään. Jäin hänen kyydistään Tampereelle toisen tyttäreni luokse yöksi. Ajatuksena seuraavana päivänä mennä poikani ja hänen morsiamensa kanssa mukaan Jeesus marssiin.
Näitä marsseja on järjestetty jo 20-vuotta, mutta ei koskaan ole tällainen ajatus käväissyt mielessäni, että  minäkö nyt voisin täältä kotoisista ympyröistä lähteä mihinkään Tampereelle Jeesus-marssiin.
Niin vain minut sinne sitten johdatettiin. Kokoonnuimme Aleksanterin kirkon eteen  ja meille jaettiin suuria kylttejä käsissämme kannettaviksi. Meidän kylteissämme luki "Jeesus rakastaa sinua" ja "parhaat bileet - taivaassa".
Reippaan ja innostavan, kovaäänisestä kuuluvan musiikin tahdissa sitten marssimme, suuren väkijoukon katsellessa kadunvarsilla, kohti helluntaikirkon Saalem-temppeliä. Siellä oli sitten päätös tilaisuus. Meitä oli siellä muuten 7:stä eri seurakunnasta.
Juhlapuheen piti nmky:stä, eli nuorten miesten kristillisestä yhdistyksestä, nuori mies, jonka nimeä en jaksa muistaa. Pääasia on, että muistan jonkin verran puheen sisällöstä.
Aiheena oli tietenkin Jeesus Kristus. Hän puhui elävästi siitä, kuinka Jeesus eli täysillä elämäänsä ihmisten kanssa ja keskellä. Hän tunsi vahvasti tunteiden , koko skaalan. Ja hän myöskin uskalsi näyttää ne avoimesti. Esim. Hän itki Lasaruksen haudan äärellä. Tai Hän iloitsi iloitsevien kanssa. Myöskin Hän antoi suuttumisensa näkyä ja kuulua. Esim. hän teki nuorista ruoskan ja ajoi Herran temppelistä pois kovaääniset uhrieläinten myyjät. Jotka kiskoivat ylihintaa ja pitivät kovaa meteliä.
Puhuja laittoi meidät kuvittelemään nuoret miehet, siis Jeesuksen opetuslapset, Jeesuksen ympärillä. Pystyivätkö he vain hissun kissun siinä olemaan  ja kuuntelemään Jeesuksen puhetta ehkäpä nuotion ympärillä ja sen loisteessa? Tuskimpa. "Kyllä siinä varmaan sanan säilää" heiluteltiin, ehkä joskus jopa epä sovinnaisestikin. Oli varmasti menoa ja meininkiä.
Ja jos me Jeesusta seuraamme, niinkuin Jeesuksen tulisikin olla meidän esikuvamme kaikessa. Niin kyllä meidänkin tulisi uskaltaa elää elämäämme rohkeasti ja täysillä. Ilman arkuutta ja pelkoa.
Olemmeko me  liian paljon ihmisten orjia?    Tulipahan tästä ensimmäisestä blogikirjoituksestani nyt melkein romaani. Toisella kertaa sitten lyhyemmästi. Hei siihen asti.