Olen nyt siinä iässä, että että uni ei aina tule yöllä silmään, tai sitten saatan herätä aamulla hyvinkin aikaisin. Se ei minua haittaa, sillä olen iltauninen ja toisena iltana yritän sitten vastaavasti päästä ajoissa nukkumaan. "Aamuhetki kullan kallis". Muistan tämän lauseen jo lapsuudestani.
Nytkin olin toista tuntia valveilla odotellen unta silmääni, kunnes nousin ylös ja tulin tähän koneeni ääreen. Kerkisin tätä ennen ajatuksissani käydä monen ystäväni luona ja tehdä parannusta yhteyden ottamisessa heihin. Varsinkin vanhimpia ja jo lapsuuteeni liittyneitä ystäviäni muistin.
Ajattelin sanontaa; "elämä on nyt". Ei eletä eilisessa, tai vastaavasti huomisessa - tulevaisuudessa.
Nyt tänään voimme kirjoittaa kirjeen, lähettää s;postia, soittaa puhelimella tai "piipahtaa" luona eli "käylähtää" kylässä.
Tällaisia ajatuksia tälle aamulle sillä aamuahan tämä jo alkaa olla, kun kello on yli neljän. Niinpä lähdenkin tästä aamukahvin keitolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti