Maaliman varikset

Sattuipa tässä eräänä päivänä niin, että sain huolehtia samanaikaisesti lapsista, koirasta ja variksesta.
Siis sain, eikä niin, että minun täytyi. Silläkin asialla on vissi ero. Pohdin tämänkin sanan "huolehtia", merkitystä. Eikö se tarkoita sitä, että kantaa jonkinlaista huolta heidän hyvinvoinnistaan.
Koira oli naapurin koira, lapset olivat omia, siis toisessa polvessa ja varis vain tuli meidän pihaamme.
Juonen kulku meni niin, että kävimme lasten kanssa asioilla ja jätimme koiran siksi aikaa sen omaan, sillä hetkellä tyhjään kotiin.
 Kotipihaan tultuamme varis ehti kiivetä rappujamme ylös ja teki jopa tarpeensa ovemme eteen.
Hoputin lapsia kiirehtimään edellä ja hätistämään sitä pois, kun itse jäin vielä purkamaan autosta tavaroitamme. Seuratessamme  variksen liikkumista, huomasimme siinä jotakin outoa. Se lähti hyppien pihan poikki niin, että sen toinen siipi laahasi maata. Lentämään se ei pystynyt.
Siinä vaiheessa olisi pitänyt jo kiirehtiä noutamaan koiraa ja lenkittämään sitä samalla. Tuntui kuitenkin siltä, että ensin piti saada varikselle "apua".  Pelkäsin, että se katoaa pihastamme, jos ei pian löydy ihmistä lopettamaan sen elämää.  Lopettaa se täytyi, sillä viimeistään talvella se olisi pakkasen armoilla, vaikka kesän yli joten kuten selviäisikin.
Onneksi naapurimme oli kotona ja tuli ystävällisesti hoitamaan asian ja minä pääsin noutamaan koiraa.
Joku viisas on näin sanonut, että "eläimelle tulee antaa hyvä elämä ja armollinen loppu".