Olin tiistai iltana seurakuntamme rukouskokouksessa jossa tilaisuudessa oli mukana eräs nuoruuteni muistoihin liittynyt henkilö. Olin viisitoistavuotias, kun miss Suomeksi valittiin Virpi Miettinen niminen henkilö.
Ei hänen rukous iltaamme tulonsa aivan yllätys ollut sillä 2000- luvun alussa hän ruukasi käydä seurakuntamme tilaisuuksissa. Hänellä on kesämökki Vehkajärvellä, niin oli luonnollista hänen tulonsa uskovien yhteyeen. Silloin hän vaikutti myös täällä Luopioisten kirkollakin lähetyskirpparilla Mikkolan navetalla. Muistan silloin siellä järjestetyn muotinäytöksenkin muutamien seurakuntalaisten ja Virpin voimin .
Nyt Virpi markkinoi uutta kirjaansa, missä hän tilittää hyvinkin vauhdikkaasti elettyä elämäänsä.
Ostin hänen kirjansa ja olen sitä jo vähän silmäillyt. Kommentoida en osaa sitä millään muulla tavalla kuin, että vauhdikasta hänen elämänsä on tosiaankin ollut.
Mutta Jumalaa hänenkin on kaiken koetun jälkeen kiittäminen, että on "kuiville" selvinnyt. 27- vuotta sitten hän on kokenut hengellisen herätyksen. Menneiden vuosien aikana hän on ollut myöskin Intiassa lähetystyösssä.
Nyt tapasin hänet tuossa torilla, kun hän myi siinä tyttärensä ulkomailta tuomia vaatteita. Ostin minäkin häneltä muistoksi rimssuisen puolihameen.
Hän kysyi, "mitä sinä siitä maksat". Sanoin, että "sen mitä sinä pyydät"
Sovimme yhdessä sen hinnaksi ystävämme ehdottaman 5 euroa. Sain kaupan tekijäisiksi vielä "sävy sävyyn" hameeseen sopivan puseron.
Heräsin aamulla tai oikeammin aamuyöstä puoli kolmen aikaan ja mielessäni pyöri jae Raamatusta. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, -ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Tiistaina, silloin rukousiltana, lauloimme Virpin todistus puheenvuoron päätteeksi laulua, jonka viimeinen säkeistö kuuluu näin:
Kristus elämän voi antaa,
Kristus elämän voi antaa,
Kristus elämän voi antaa
jota elää kannattaa.
kerto:
Pyydä, niin paljon saat. Etsi, niin löydät tien.
Kolkuta, niin ovi aukee, se sullekin avataan.