Tapaus Virpi Miettinen

Olin tiistai iltana seurakuntamme rukouskokouksessa jossa tilaisuudessa oli mukana eräs nuoruuteni muistoihin liittynyt henkilö. Olin viisitoistavuotias, kun miss Suomeksi valittiin Virpi Miettinen niminen henkilö.
Ei hänen rukous iltaamme tulonsa aivan yllätys ollut sillä 2000- luvun alussa hän ruukasi käydä seurakuntamme tilaisuuksissa. Hänellä on kesämökki Vehkajärvellä, niin oli luonnollista hänen tulonsa uskovien  yhteyeen. Silloin hän vaikutti myös täällä Luopioisten kirkollakin lähetyskirpparilla Mikkolan navetalla. Muistan silloin siellä järjestetyn muotinäytöksenkin muutamien seurakuntalaisten ja Virpin voimin .
Nyt Virpi markkinoi uutta kirjaansa, missä hän tilittää hyvinkin vauhdikkaasti elettyä elämäänsä.
Ostin hänen kirjansa ja olen sitä jo vähän silmäillyt. Kommentoida en osaa sitä millään muulla tavalla kuin, että vauhdikasta hänen elämänsä on tosiaankin ollut.
Mutta Jumalaa hänenkin on kaiken koetun jälkeen kiittäminen, että on "kuiville" selvinnyt. 27- vuotta sitten hän on kokenut hengellisen herätyksen. Menneiden vuosien aikana hän on ollut myöskin Intiassa lähetystyösssä. 
Nyt tapasin hänet tuossa torilla, kun hän myi siinä tyttärensä ulkomailta tuomia vaatteita. Ostin minäkin häneltä muistoksi rimssuisen puolihameen.
  Hän kysyi, "mitä sinä siitä maksat". Sanoin, että "sen mitä sinä pyydät"
Sovimme yhdessä sen hinnaksi ystävämme ehdottaman 5 euroa. Sain kaupan tekijäisiksi vielä "sävy sävyyn" hameeseen sopivan puseron.
Heräsin aamulla tai oikeammin aamuyöstä puoli kolmen aikaan ja mielessäni pyöri jae Raamatusta. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, -ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Tiistaina, silloin rukousiltana, lauloimme Virpin todistus puheenvuoron päätteeksi laulua, jonka viimeinen säkeistö kuuluu näin:
 Kristus elämän voi antaa,
 Kristus elämän voi antaa,
 Kristus elämän voi antaa
jota elää kannattaa.
kerto:
Pyydä, niin paljon saat. Etsi, niin löydät tien.
Kolkuta, niin ovi aukee, se sullekin avataan.

Armelias on rikas

Muistan tuon tekstini otsikon  kuulleeni jo lapsuudessani. Siihen liittyy lapsille osoitettu kertomus, missä havainnollisesti kerrotaan, kuinka käytännössä voimme osoittaa armeliaisuuttta toinen toisiamme kohtaan. Nyt elämme tätä päivää ja lapsuudestani tuntuu kuluneen jo" ikuisuus".Saan päivittäin törmätä iän tuomaan  omaan muistamattomuuteeni.Eräs ystäväni tosin lohdutti minua sanoen: Sitä on liikkeellä,"Tarkoittaen, että en ole ainoa ,joka tämän asian on itsessään huomannut.
Kävin tässä päivänä muutamana tyttären tyttäreni kanssa asioilla kirkon kylällä. Ajoimme  suorimman tien kautta ja tyttö tuumasi, että "olisit ajanut vanhaa tietä". No minä tietysti lupasin pois tullessamme  ajaa sitten sen kautta.
Mutta kuinkas  kävikään? Muistini teki jälleen tepposet. Ajoin tienhaarassa samalle tielle, mistä olimme tulleetkin.
Minua harmitti tosi paljon ja pyysin anteeksi. Sain kuitenkin kuulla lapsen suusta niin armolliset sanat ,että luulen niiden pysyvän kauan mielessäni. Näin tuo lapsi sanoi: "Ethän sinä mummo olisikaan, jos sinä kaikki muistaisit". Olisiko asian voinut sen kauniimmin sanoa.Tässä on meille aikuisillekin  esimerkkiä, suhtautumisessa toinen toisiimme kuin myöskin lapsiimme.
Samaan asiaan liittyen, kuulin tällaisen elämän makuisen neuvon arkielämäämme ajatellen:"Meidän on hyvä usein sanoa toinen toisellemme.  "Saat anteeksi kaikki nykyiset, menneet kuin tulevatkin." Tarkoittaen sitä, kuinka helposti me tulemme toinen toisiamme "tölväisseeksi" vaikka emme aina niin tarkoittaisikaan. Jatkakaamme tässä anteeksi antamuksessa elämäämme eteenpäin.
                                                                                                                                                                    
Matt.9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: "Laupeutta minä tahdon ,enkä uhria.Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."