Helatorstain sanoma.

 Viimeksi kirjoitin "Ilon siemenistä";  ja siitä, että mieleni teki kovasti osallistua seurakunnan järjestämään "Kukan päivän tempaukseen" viime torstaina. Ja niin siinä sitten vain kävi, että minua "pyydettiin" mukaan. Siis käymään tervehdys käynnillä muutaman yksinäisyydestä kärsivän ystävän luona ja viemään heille seurakunnan tervehdyksen.       Silloin samaisena päivänä vietimme myöskin Jeesuksen taivaaseen astumisen muistopäivää, Helatorstaita.    Jeesus nousi taivaaseen Öljymäeltä ja lupauksensa mukaan hän myöskin saapuu samaan paikkaan. Ajankohta on meiltä kaikilta salassa sillä Jeesus sanoi, että "sen tietää vain Isä yksin". Sen tähden meidän tulisi olla valmiina, kun Jeesus tulee noutamaan omansa täältä yhä vain pimenevästä ja synnin runtelemasta maailmasta. Nyt olemme ja elämme vielä armon ajassa ja meitä edelleen kutsutaan Jeesuksen luo. Hänellä ainoalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi. Hän on ovi Jumalan valtakuntaan ja Hän on myöskin "tie, totuus ja elämä."  Meille ei ole osoitettu muuta tietä iankaikkiseen elämään kuin Jeesus Kristus. Hän on kuolemallaan voittanut kuoleman ja synnin vallan. Meillä on kaksi vaihtoehtoa; "joko siirtyä kuoleman kautta elämään tai elämän kautta kuolemaan"  Kun Jeesus tulee takaisin, hän tulee "Kunnian kuninkaana ja Herrojen herrana."  "Silloin armon aika" loppuu ja alkaa Jumalan tuomioiden aika. Tätä sanomaa meidän vain tulee viedä kaikkialle maailmaan ja esillä pitää Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan. Ettei kukaan hukkuisi, vaan että kostuisimme iankaikkiseen elämään Jumalan luokse taivaaseen.

Ilon siemeniä!

Huomasin juuri itsessäni piileskelevän pienen filosofin. Siis sellaisia filosofisia ajatuksia tai filosofisuutta tai halua filosofoida. miten sen asian ilmaisisin? Tämä on niin hieno sana ettei  siihen tahdo löytää edes oikeata sana muotoa. Ajatukseni lähtivät liikkeelle tulevasta äitienpäivästä. Nämä ajatukset synnyttivät halun siivota ja ylipäänsä järjestää sillä tavalla juhlan tuntua. Tehdä ainakin täytekakku. Se tulisi meillä kyllä syödysi vaikka ei tulisi vieraitakaan, sillä meidän isäntä tykkää makeasta. Hän sanookin "tykkäävänsä makeasta elämästä."  Tiedän kyllä, että meille vieraitakin tulee sillä joku lapsista on jo ilmoittanutkin tulostansa. Se asia taas synnytti ajatuksissani kiitollisuutta. Jatkoin filosofointiani edelleen.  Mielikuvitukseni ei edes riitä kartoittamaan kuinka paljon minulla on on aihetta kiitokseen ja meillä  suomalaisilla yleensäkkin on.         Ajatukseni kulki siihen suuntaan, että miten minä voisin tuottaa iloa toisille.   Tuli mieleeni, että täällä Pälkäneellä on järjestetty seurakunnan taholta sellainen "Kukan päivän tempaus." Sellainen muistaminen yksinäisyydestä kärsiville lähimmäisillemme.  Seurakuntaan sai ilmoittaa tuntemiansa tällaisia henkilöitä näiden tervehdyksen vastaanottajien listalle. Toinen osallistumis tapa oli, että sai ilmoittaa itsensä näiden tervehdysten viejiksi näille henkilöille.   Kukan päivän aamuna porukka kokoontuu leipomaan tuoreita pullia  ja taitaa siihen tervehdykseen jotain muutakin tulla mukaan.   Tästä tervehdysten perille saattamisesta jääväsin itseni, sillä en tohtinut pyrkiä siihen mukaan siksi kun kuulun eri seurakuntaan. Mieleni teki kuitenkin. Tätä ajatellessani ja miettiessäni huomasin voivani yksityisesti muistaa joitakin mieleeni tulleita tällaisia ystäviä.    Idea on hyvä toteutettavaksi arkielämässämme "matalalla kynnyksellä" sillä tällaisia tilanteita kohtaamme kyllä jatkuvasti. Eli sitä, että meillä on mahdollisuus tuottaa iloa lähimmäisillemme. Sehän on oikeastaan yksi elämämme mahdollisuuksista ja myöskin tarkoitus. Tämä on Jumalan tahto; että me hyviä tekoja tekisimme. Näin olemme myöskin "maailman parantajia", vaikka vain yhden ihmisen maailmaa kerrallaan, mutta sitä kautta se sitten  "siunavuntuu." edelleen.       Hyvää tulevaa äitienpäivää!

                                                                                                                                                  

Hyvää Vappua!

 Huomaan jääneeni jumiin tuohon Pääsiäisen aikaan enkä huomaa ajan kulua. Tämä ikääntyminen kai sen vaikuttaa. Enää ei saa "aijjaalliseksi" niinkuin nuorempana vaikka ei aina silloinkaan. Muistan, kun olimme vastanaineina isännän kanssa käymässä  pohjanmaalla hänen lapsuuskotonaan ja "mamma", siis hänen mummonsa neuvoi silloin miestäni. "Älä sano, ettes ole kerriinny, sano niin, että ei ole tullut "aijjaalliseksi." Huomasin edellistä postausta julkaistessani, että nyt on todellakin Vappu. Suomalaisen työn päivä.   Maalaistalon emäntänä tämä päivä ei minun kohdallani ole juuri muista päivistä poikennut koska perhe ja eläimet oli ruokittava silloinkin. Aina kuitenkin ajattelin, että työ on ihmisille suuri siunaus.  Sananlasku toteaakin, että "joutilaisuus on kaiken pahuuden alku ja juuri".

Lyhyestä virsi kaunis; sanoo toinen sananlasku ja niinpä nyt lopetankin ja toivotan kaikille blogi ystävilleni Hyvää Vappua!

Ryövärin armo.

 

 

Pääsiäisen ajalta minua jäi puhuttelemaan sen toisen ryövärin osa joka siinä Jeesuksen vierellä ristillä riippuessaan  sanoi Jeesukselle.  "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (Luukas 23: 42 ) Hänessä oli syttynyt usko Jeesukseen ja niinpä hän tämän maan päällisen elämänsä viimeisillä hetkillä sai Jeesukselta syntinsä anteeksi ja myöskin lupauksen päästä hänen kanssaan paratiisiin, iankaikkiseen elämään. Tästä onkin lanseerattu sanonta; "ryövärin armo."

  "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi." ( Matt. 16:26 )

Jeesuksen nimessä ja veressä on meidän kaikki syntimme anteeksi annettu. Tämän asian saamme uskoa ja kääntyä  hänen, Jeesuksen puoleen, häneltä saamme avun. Se millä sanoilla pyyntömme esitämme, sillä ei ole niinkään merkitystä, sillä Jumala näkee meidän sisimpämme ja ymmärtää meitä sanoittakkin, kääntyessämme hänen puoleensa.

"Avuksesi huuda minua hädän päivänä, sillä minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaa minua." ( Ps. 15:50 ) Tämäkin  Jumalan sana on edelleen voimassa. On suurta armoa kun tulemme Jeesuksen luokse jo nuorena,  ennen tätä hädän päivää.

Sillä Raamattu, kehottaa meitä antamaan elämämme Jeesukselle jo nuoruudessamme; "ennen kuin pahat päivät tulevat, ja joutuvat ne vuodet joista olet sanova, nämä eivät minua miellytä "( Saarn. 12:1 )

Kuluneet vuodet kerryttävät niin paljon ja monenlaista painolastia elämäämme, että se tuntuu joskus niin vuorenkorkuiselta, että sen yli tuntuu olevan lähes mahdotonta nähdä Jumalan mahdollisuuksia.  

Mutta vaikka ihminen olisi kuinka sairauden ja synnin runtelema ja vaikka hän vasta "elämänsä ehtoossa" viimeisillä voimillaan jaksaisi ja ymmärtäisi kääntyä Jumalansa puoleen, hän saa avun ja kokea tämän ns. "ryövärin armon."

"Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan jotka häntä pelkäävät.  Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme." ( Ps.103:11,12 )

 Julkaistu Sydän-Hämeen Lehdessä 14.4. 2021.