Arkipäivän onnea

Ilon ja onnen hetkemme voimme löytää aivan tavallisen arkemme keskeltä.
"Sillä arkeahan tämä elämä enimmäkseen on"; näin sanoi vanha ja viisas eläinlääkärimme aikoinaan.
Muistan vuosia sitten lukeneeni lehdestä, (ehkä se oli joku kolumni) 3 asiaa esimerkkeinä siitä, mitkä ovat arkipäivän onnea.  Siihen oli listattu seuraavat asiat:  Puhtaat, juuri vaihdetut lakanat nukkumaan mentäissä. Toiseksi lapsen pissa, joka lirisee pottaan ja sitä kolmatta asiaa en vain saata muistaa.
Itselläni mieleeni jäi hiljan tapahtunut kahden pienen koululaisen vierailu ennen kouluun menoa.
Liitän tähän asiaa selittävän kuvan, sillä kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.Nämä tytöt saavat nopeasti aikaseksi sen, mitä milloinkin haluavat tehdä. Kyseisenä aamuna he halusivat leipoa tällaisa  herkkuja.
Usein meidän aikuisten ensi reaktio tällaiseen asian on se," että ei nyt, kun siitä tulee sotkua", tai, että" ei minulla nyt ole aikaa katsoa teidän peräänne". 
  Kuva näistä herkkuista tuli otettua vasta seuraavana päivänä, kun herkkuja oli jäljellä enää vain kaksi kappaletta. Se jäi kuitenkin todistukseksi siitä, että me kolme saimme kokea tätä mainostamaani "arkipäivän onnea".

Se on täytetty.

 Tänään Pitkäperjantaina muistelemme Jeesuksen ristinkuolemmaa. Hän antoi henkensä meidän puolestamme ollen Jumalan uhrikaritsana. Ristin kuolemallaan hän sovitti koko maailman synnit. Raamattu sanoo; "sillä ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta".
Se on täytetty! Näin Jeesus huusi ristillä ja antoi henkensä. "Hän antoi henkensä". Sitä ei kukaan häneltä ottanut vaan hän antoi sen vapaa ehtoisesti rakkaudesta meihin.
Jeesus täytti puolestamme kaiken lain, joten minun ei enää tarvitse ryhtyä sitä täyttämään ollakseni Jumalalle kelpaava.  Ei niin, että minun täytyy suorittaa, vaan niin että minä saan....    "Sillä; vapauteen Kristus vapautti meidät".
Kirjoitan tähän erään lapsuus muistoihini liittyvän laulun sanat.                 

 MUN TÄHTENI......
Sä jätit loiston taivaan. Sä puhdas viaton ja synnitön. Maan päälle tulit alas tuskaan vaivaan, mun tähteni näin kurjan ihmisen.

Sun päällesi mä pilkkapuvun laitoin, sun jalkoihis ja käsiis naulat löin. Mä kruunun sulle tappuroista taitoin, ja otsan puhtaan silllä seppelöin.

Oi rakkaus sä tuskan aateloima, nyt eessäs tahdon maahan kumartaa. On ylistetty pyhän veren voima, se kurjan kuolemasta pelastaa.

Saa lunastettu lauma luokses tulla, sen kohta kutsut päälle pilvien. Saan minäkin! Ei ansiota mulla kuin arvet lyömieni haavojen.

Laulun säkeistöjen viimeinen lause on kertosäe.
Laulun tekijöistä en nyt löytänyt tähän tietoja.

Vaalityötä

                                           
Kävin kaupalla ja osuin paikalle sopivasti pieneen kansankokoukseen. Ainakin kolmen eri puolueen
ehdokkaat siinä mainostivat kukin omaa puoluettaan. Eräs naapurini ojensi minulle muovipussissa pikkuleivän saatesanoilla; että he ovat vaihtoehto.
Toinen puolue tarjosi maistuvat kahvit vastaleivotun pullan kera. Nautin kahvista, vaikkei varsinainen kahvi aika ollutkaan ja keskustelin mielenkiinnolla ennestään minulle tuntemattoman ehdokkaan kanssa.
Kolmas ehdokas oli sitten lähikoulun opettaja, joka oli juuri edellispäivän aamuna soittanut minulle erään oppilaansa asiasta. Syystä, että tämä kyseinen tyttö sattui juuri sinä aamuna olemaan meillä (mummolassa) vauhtia ottamassa koulupäivään.
Hän tarjosi karamellin ja hänen kanssaan juttelimme kouluasioista. 
Yhdelle näistä kolmesta tulin sanoneeksi, että jos en nuoresta lähtien olisi ollut uskossa, olisin saattanut alkaa harrastaa vaikka politiikkaa. Usko Jeesukseen ei tosin sulje sitäkään elämän aluetta sivuun, vaan minun elämäni on täyttynyt niin monesta muusta asiasta, että "rajansa kaikella".
Tällä hetkellä koen olevani varsin epäpoliittinen henkilö. En seuraa politiikkaa juuri ollenkaan, mutta äänestämässä kyllä käyn.
Koti matkalla huomasin yhtäläisyyden näiden ajallisessa vaali työssä olevien henkilöiden ja itseni välillä. He hoitavat tämän ajallisen kotimaamme asioita ja minä sen sijaan saan Jumalan armosta olla taivaallisen valtakunnan edustajana. Tehdä "taivaallista" vaalityötä yhtenä vähimmistä tai ehkä jopa kaikkein vähin, mutta silti.
Kunpa me kristitytkin hoitaisimme yhtä innokkaasti, kuin kuntavaali ehdokkaat omaansa,  tätä taivaallista pestiämme.
Taivaan valtakunnan hallitsija on kuningas ja se on rakkauden valtakunta. Hallitusmuoto ei suinkaan ole demokratia vaan kuningaskunta ja siellä ovat voimassa oikeudenmukaiset kuningaskunnan lait. Sen rajat ovat meidän silmiltämme näkymättömissä, sillä ne kulkevat sydämeltä sydämelle.
Ja kun viimeinen sydän on voitettu Jeesukselle ja hän on näin saanut astua Jumalan pojan iankaikkiseen valtakuntaan, sillöin saapuu herrojen Herra ja Kuningasten kuningas. Tapahtuu kauan odotettu Jeesuksen toinen tulemus.
Tämä voi jonkun mielestä tuntua naiivilta uskolta, mutta lasten kaltaisiksihan meidän täytyisi tullakin päästäksemme sisälle Jumalan valtakuntaan
😊 
 

Yöllisiä ajatuksia

Olen nyt siinä iässä, että että uni ei aina tule yöllä silmään, tai sitten saatan herätä aamulla hyvinkin aikaisin. Se ei minua haittaa, sillä olen iltauninen ja toisena iltana yritän sitten vastaavasti päästä ajoissa nukkumaan. "Aamuhetki kullan kallis". Muistan tämän lauseen jo lapsuudestani.
Nytkin olin toista tuntia valveilla odotellen unta silmääni, kunnes nousin ylös ja tulin tähän koneeni ääreen. Kerkisin tätä ennen ajatuksissani käydä monen ystäväni luona ja tehdä parannusta yhteyden ottamisessa heihin. Varsinkin vanhimpia  ja jo lapsuuteeni liittyneitä ystäviäni muistin.
Ajattelin sanontaa; "elämä on nyt". Ei eletä eilisessa, tai vastaavasti huomisessa - tulevaisuudessa. 
Nyt tänään voimme kirjoittaa kirjeen, lähettää s;postia, soittaa puhelimella tai "piipahtaa" luona eli "käylähtää" kylässä.
Tällaisia ajatuksia tälle aamulle sillä aamuahan tämä jo alkaa olla, kun kello on yli neljän. Niinpä lähdenkin tästä aamukahvin keitolle.

Juhlaa

Ystäväni, taiteilija, on suunnitellut ja myöskin toteuttanut suunnitelmansa tehdä kauniita tauluja ja postikortteja käyttäen materiaalina irrallisia virsikirjan lehtiä.
Etsin aamulla sopivaa onnittelukorttia pienelle pojan pojallemme ja hänen perheellensä ja mieleeni tulivat silloin nämä ystäväni kortit.
Voin hyvin kuvitella, että tässä kortin kuvassa Jumalan enkelit taivaassa yhtyvät yhteiseen iloomme uuden ihmistaimen syntymisestä perhekuntamme keskuuteen.
Saamme tänään olla yhdessä Siunaamassa tätä pientä ihmistainta näin hänen elämänsä alkutaipaleella. Pyytää hyvän Jumalan Siunausta ja enkel` vartiota hänen elämänsä ylle.



Kortin synty historia on sellainen, että ystäväni osui paikalle erääseen kotiin missä tehtiin suursiivousta. Hän osui juuri sopivasti näkemään ja "pelastamaan"roskiin menevän laatikon päältä  irtolehtisen virsikirjan. Saatuaan luvan ottaa ja pitää kyseisen kirjan hän alkoi suunnitella sille uusiokäyttöä. Kuvassa näkyy nyt yksi versio näistä ihanista korteista.

Hyvää ystävänpäivää.

Ystävät ovat tärkeä osa elämäämme ja sellainen meidän vaikutttavuus kanavamme. Se on  kaksisuuntainen asia, koska sillä on vaikutusta meihin itseemme ja me myös vaikutamme lähimmäisiimme.
Viime yönä hereillä ollessani ajattelin ja muistelin joitakin ystäviäni. 
 Erityisesti jo edesmennyttä ystävääni Esteriä, johon tutustuin 70-luvun lopulla. Kerronpa eräästä kohtaamisestamme hänen kanssaan, koska siinä tulee esiin suuri ilo ystävän näkemisestä.
Eräänä kesäisenä päivänä olin menossa kauppaan ja tämä Esteri-ystäväni tuli kaupan pihassa sitten  rollaattorinsa kanssa minua vastaan. Ja aivan spontaanisti hän iloisena huudahtaa: "Ei sitä vaan aamulla herätessään ja sängystä noustessaan tiedä, mitä mukavaa sitä päivän aikana voikaan tapahtua"!
Tästäkin tapauksesta on kulunut ehkä jo parikymmentä vuotta, mutta aina mieleen tullessaan se rohkaisee minua ystävyys suhteiden vaalimiseen. 
"Lyhyestä virsi kaunis" joten nyt en pitempään "haasta", vaan menen laittamaan aamukahvia ja herätän isännän kanssani kahville.
Sitä ennen toivotan kaikille blogiystävilleni oikein hyvää ystävänpäivää!

"Kultaomenia hopeamaljoissa"

"Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat"( Sananl. 25: 11)
Huomasin Sydän Hämeen lehdessä "lukijan palstalla" kirjoituksen otsikolla: "Sanoilla on merkitystä".  Se oli lyhyt kirjoitus, mutta osoittaa hyvin todeksi sen asian, että sanoillamme on merkitystä enemmän kuin tiedostammekaan. Tämäkin kirjoitus herätti mielessäni paljon ajatuksia kyseisestä aiheesta ja niinpä en voinut olla kirjoittamatta kommenttiani ja antamatta palautetta tästä  kirjoituksesta samaiseen lehteen.
Ajattelin käsitellä tätä samaa aihetta sanojemme merkityksestä myöskin tässä blogini sivuilla. Sanoillammehan me vaikutamme niin omaan kuin myöskin  lähimmäistemme elämään. Sekä hyvää, että pahaa. 
Ja koska asiat on aina hyvä perustella, että me ne oikein ymmärtäisimme, niin perustelen nämä ajatukseni Jumalan sanalla.
Siksi, että Jeesus sanoi näin, että;"taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa". (Matt. 24:35). Jumalan sana pysyy voimassa kautta kaikkien aikakausien, huolimatta siitä, uskommeko me siihen sanaan vai emme.
  Filippiläiskirjeessä meitä neuvotaan ajattelemaan ja puhumaan sitä, ”mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa.” (Fil. 4:8)
 Sillä jos me ajattelemme sydämessämme negatiivisesti, niin ajatuksistamme helposti muodostuu  puheemme ja loppuviimeksi myöskin tekomme.
Sanoihin liittyen Jeesus puhuu meille vakavia sanoja  (Matt. 12:34,36,37):  "Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mutta minä sanon teille; jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.
Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi". ( Matt. 12: 34,36,37) .
    Kanssa käymisessä toinen toistemme kanssa voimme olla rakentamassa rauhaa, sillä ; "leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan"  (Snl. 15.1.), ja "Öljy ja suitsuke ilahduttavat sydämen, samoin ystävän lempeys ja hänen alttiit neuvonsa".  (Snl.27.9.)
Annetaan Jumalan sanallaan puhdistaa ja Jeesuksen uskon kautta asua sydämessämme, niin hän muuttaa meitä hänen itsensä kaltaisuuuteen. Ollaan valmiita kylvämään hyviä sanoja lähimmäistemme elämään kukin oman persoonallisuutemme mukaan ja -rajoissa.  
Psalmissa 141: 3; pyydetään: "Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea".
Muistan aina äitini opetuksen pikkutyttönä ollessani, kun hän neuvoi minua olemaan kiroilematta, vaikka muut sitä tekisivätkin. Perusteluna hänelläkin oli Jumalan sana Raamatusta. "Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja,  samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni".(Jaak: 3-4.)
Kun juttelemme ihmisten kanssa, niin ei puhuta pahaa toisista ihmisistä, vaan jos ei ole hyvää sanottavaa,  niin ei puhuta sitten ollenkaan. Eikä "lausuta väärää todistusta". Se on  8:s Jumalan kymmenestä käskystä.
Edelleen: "Mitä se siis sanoo? Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista niin sinä pelastut, Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".  (Room. 10. 8-10, 13.)

Ja lopuksi vielä: (Snl. 4:23). "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee".