Joulu jatkuu aina Nuutin päivään asti. Siksi haluan vielä jakaa blogiystävilleni Jouluevankeliumin "Tampereen kiälestä" täkäläiseen kiälen käyttöön mukaeltuna. Eikähän tämä suuri sanoma rajoitu ainoastaan Joulun aikaan, vaan se on voimassa ja raamatusta luettavissa ympäri vuoden. Siis tähän tapaan:
1. Kyähäh herrojem metkut tiäletää. Tiätysti tää Aukustus-keisarikin aikonaa kekkas, että kaikkien tarttiskim maksaa jottaiv verroo.
2. Se muuten olikin siäpäi ensmänen kerta. Aukustuksen apu miähenä hääräs joku Kyrenius vai kekä se ny oli. Se oli sen seudun käskynhaltija.
3. Kaikkien tartti siihen maailman aikaan rahrata itte ne verorahansa semmottelle keruupaikalle, kerta ei viä ollu ennakom pidätyksiä eikä edes maksullista maksupalvelua eikä mittää. Niitä veroja kerättiin siä eri kaupunkeissa.
4. Ne kyä oli nöyrää porukkaa siä suunnalla. Ne totteli hövelisti keisaria. Joka miäs kuulemma lähti talsii justiinsa sille veronmaksu paikalle, mikä oli sille käsketty. Semmosesta kai aika piänestä Nasareeti kaupunkista, jostai Kalilesta ampas liikkeelle yks Joosev. Se lähti vetelee ylämäkee kohti Beetlehemiä, Juuttaan maan Taavetin kaupunkia. Kun se oli meinaan itte sitä Taavetin sukua. Betlehem oli siks varten se Joosevin veronmaksu paikka.
5. Reissussa oli Joosevin kans sen morsiam, Maria.Se vartos lasta.
6. Siä Betlehemissä Maria huamas, että nysse vauvva taitaa syntyäkki.
7. Kaikki Betlehemin matkustajakodit oli täpösen täynnä niitä veronmaksajia, eikä Joosevim perhe ollu saanu kortteeria, ei sittem mistää. Ne joutu nukkuu jossain navetassa. Siä tää Marian esikoispoikakin synty. Maria-äite kääräs sem pilttinsä johki tuukeihin ja nosti sev varovasti nukkuun semmoseen ruakakaukaloon, mistä kotieläimet syä.
8. Jossakin kedolla ihan samoilla nurkilla sattu olleem paimenia yätöissä.
9. Ihan äkkiä tuli ihan kirkasta, keskellä yätä. Paimenet tiätysti ällisteli, että mikä nyo, mutta sitten ne honas enkelij joka seiso siinä niitten edessä ja sano:
10. "Älkää hyvät miähet hualestuko.Muullom meinaa ilonen tiadotus joka kuuluu joka iikalle missä maassa vaa:
11. Tossa Daavidin kaupunkissa ommeinaa justiinsa tänäpänä syntyny Ristus, Vapauttaja.
12. Löydätte sev Vapauttajan kelveesti: Se nääs uinuu tiiviisti kapaloituna yhlem pilttuum perällä."
13. Siihem sammaan syssyyn enkelin taakse ilmesty taivaallista sotaväkkee tiäs kuinka monta komppaniaa ja lutuunaa, ja ne porukalla ylisti Jumalaa:
14." Hunööriä Jumalalle, kerta se tahtoo vaa rauhaa ja kaiken sorttista hyvvää ihmisille maam päällä".
15. Jakka enkelisoltut oli loinassu takasi taivaallisille harjotuskentille, nin siinä paimennusmiästen yä vuorossa alko melkonen kuhina. " Jos mentäski kattoom Petlehemiin mimmosta siä on tapahtunu, meinaan kuh Herra suvaitti meille tommottia ilmottaa."
16. Kauheella höökillä paimenet viuhto sinne navetalle, ja olihan siä toden totta se laps kaukalossa.
17. Nää paimenet siinä sitte selosti sem mitä oli sattunu siä kedolla ja mitä niille oli kerrottu...
18. ....ja kaikki kekkä sen kuuli, oli ihan silmäp pyäreenä.
19. Maria tiätty oli pelkkänä korvana ja paino tarkasti miäleensä mitä kaikkee sanottiin. Sitä se sittem myähemmin pohdiskeli itte tykönänsä.
20. Paimenille juttua piisas sitte kun ne oli palannu töihi. Kilvan ne ylisti Jumalaa, kerta kaikki oli menny sillai jetsullee niinku Jumala oli enkelien kautta saattanu tiadoks. IHME JUTTU.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
JOULUILOA
Erään Gollegani innostamana olen etsinyt ilon aiheita omassa elämässäni.Olen löytänyt niitä yllätävän paljon Huomasin, että minullahan oikeastaan kaikki asiat ovat yllättävän hyvin. Ei tarvitse odottaa tulevaa sellaisen kaavan mukaan, että kun vielä saan tai saavutan tämän tai tuon, tms., niin sitten on hyvä. Vaan saan elää elämääni tässä ja nyt. Tyyliin, "Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin.
Nyt Jouluna on hyvä ajatella maailmankaikkeuden suurinta iloa ja ilon antajaa, vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olen eri yhteyksissä päässyt tutustumaan vanhan testamentin ennustuksiin tulevasta Messiaasta. Kuinka monessa eri kohdassa raamattu puhuukaan tulevasta Messiaasta.Esim. Jeesus sanoi näin:"Luukas 24:44. Ja hän sanoi heille."Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken piti käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja Psalmeissa."Galatalaiskirje 4:jakeessa 4 sanotaan näin: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Tätä Jumalan lapsen asemaa meille tarjotaan lahjaksi tänä Jouluna ja ympäri vuoden niin kauan kuin tässä armon ajassa saamme elää.
Meidän toinen toisillemme antamat lahjat ovat vain varjo tästä suuresta Jumalan antamasta lahjasta, mutta ne ovat siitä esikuvia. Emmekä aina osaa antaa niitä ihan pyyteettömästikään. Siis odottamatta vasta lahjaa. Jumala kuitenkin antaa lahjansa rakkaudesta meihin.
Tämä maallinen elämämme on meille Jumalan lahjaa ja iankaikkinen elämä on armolahja Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vastaanottaminen tuo meille suurimman ilon.
SIUNATTUA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA!
Nyt Jouluna on hyvä ajatella maailmankaikkeuden suurinta iloa ja ilon antajaa, vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olen eri yhteyksissä päässyt tutustumaan vanhan testamentin ennustuksiin tulevasta Messiaasta. Kuinka monessa eri kohdassa raamattu puhuukaan tulevasta Messiaasta.Esim. Jeesus sanoi näin:"Luukas 24:44. Ja hän sanoi heille."Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken piti käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja Psalmeissa."Galatalaiskirje 4:jakeessa 4 sanotaan näin: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Tätä Jumalan lapsen asemaa meille tarjotaan lahjaksi tänä Jouluna ja ympäri vuoden niin kauan kuin tässä armon ajassa saamme elää.
Meidän toinen toisillemme antamat lahjat ovat vain varjo tästä suuresta Jumalan antamasta lahjasta, mutta ne ovat siitä esikuvia. Emmekä aina osaa antaa niitä ihan pyyteettömästikään. Siis odottamatta vasta lahjaa. Jumala kuitenkin antaa lahjansa rakkaudesta meihin.
Tämä maallinen elämämme on meille Jumalan lahjaa ja iankaikkinen elämä on armolahja Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vastaanottaminen tuo meille suurimman ilon.
SIUNATTUA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA!
maanantai 9. joulukuuta 2013
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin"
Luin paikallislehdestä artikkelia eräästä työssään hyvin menestyneestä mies henkilöstä. Kertomuksesta jäi mieleeni elämään yksi, ehkä sivulauseeksi tarkoitettu ajatus. Tämä mies ei kertomansa mukaan pysty antamaan anteeksi jos joku on häntä väärin kohdellut, vaikka tapauksesta olisi kulunut 20-vuotta. Lukemani laittoi minut ajattelemaan sitä, millainen voima ja mahti anteeksi antamus ja-antamattomuus on elämässämme. Se vapauttaa tai sitten myöskin sitoo meitä sisäisesti. Kun Jeesus ristillä kuollessaan kantoi kaikki minun syntini ja antaa ne minulle anteeksi, niin enkö minäkin ole silloin velvollinen antamaan anteeksi lähimmäiselleni, joka rikkoo minua vastaan.
Näitä asioita jouduin "peilaamaan", lukiessani Corrie ten Boomin kirjaa, Jumalan kulkuri", missä hän kertoo kokemuksistaan natsien keskitysleirillä Ravensbruckissa, Saksassa. Jumalan rakkauden kautta hänessä syntyi tahtotila antaa anteeksi kiduttajillensa. Kokemukset natsien keskitysleirillä eivät murtaneet häntä. Päinvastoin. Tämä hollantilainen kelloseppä lähti kertomaan kokemuksistaan kaikkialle maailmaan.
Munchenin kirkossa Saksassa hän puhui siitä, kuinka Jumala vertauskuvallisesti heittää anteeksi annetut synnit syvimpään valtamereen, jonka rannalla on kyltti: KALASTAMINEN KIELLETTY. Tilaisuuden jälkeen häntä tapaamaan tuli mies,jonka hän tunnisti yhdeksi julmimmista, kohtaamistaan vartijoista. Mies ei kuitenkaan voinut tunnistaa häntä, yhtä vankia, tuhansien vankien joukosta. Mies kertoo olleensa vartijana Ravensbruckissa ja sen jälkeen hänestä on tullut kristitty. Hän tietää, että Jumala on antanut hänelle anteeksi ne julmuudet, mitä hän siellä teki. Mutta hän haluaa kuulla sen nyt myöskin Corrien huulilta. Hän kertoo, kuinka mies ojentaa kättään häntä kohden. Hän muistaa miehen heiluvan ruoskan ja kylmyys puristaa hänen sydäntään.Mies kysyy, annatko minulle anteeksi?
Corrie ten Boom kertoo edelleen: "Hän ei voinut seisoa siinä montakaan sekunttia käsi ojennettuna, mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa. Tiesin, että minun oli tehtävä se. Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: Se että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä. Jeesus sanoo: "Jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne".
Hän kertoo edelleen: "Anteeksiantamus ei ole tunne, vaan se on tahdon teko ja tahto voi toimia sydämen lämpötilasta huolimatta. "Jeesus, auta minua, rukoilin hiljaa!" Voin ojentaa käteni. Voin tehdä sen verran. Anna sinä tunne. Niinpä työnsin jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia.Olkapäästäni lähti uskomaton virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteen liitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet virtaamaan silmiini. Annan anteeksi teille, veli", huudahdin. "Koko sydämestäni". Pitkän aikaa me, entinen vanki ja entinen vartija, puristimme toistemme käsiä.En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti, kuin silloin. Mutta silloinkin tunsin, ettei se ollut minun rakkauttani. Olin yrittänyt, mutta minulla ei ollut voimaa siihen. Tämä oli Pyhän Hengen voimaa, josta on kirjoitettu Room.5:5:ssä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Tällaisia ajatuksia ja mietteitä on viime aikoina päässäni pyörinyt. Elämän kohdallemme tuovat asiat tuntuvat olevan joskus ylitse pääsemättömiä. Mutta Jumalan avulla me niistä selviämme. Corrie ten Boomin elämä on hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka voimme kokea anteeksi antamuksen siunauksen elämässämme.
Näitä asioita jouduin "peilaamaan", lukiessani Corrie ten Boomin kirjaa, Jumalan kulkuri", missä hän kertoo kokemuksistaan natsien keskitysleirillä Ravensbruckissa, Saksassa. Jumalan rakkauden kautta hänessä syntyi tahtotila antaa anteeksi kiduttajillensa. Kokemukset natsien keskitysleirillä eivät murtaneet häntä. Päinvastoin. Tämä hollantilainen kelloseppä lähti kertomaan kokemuksistaan kaikkialle maailmaan.
Munchenin kirkossa Saksassa hän puhui siitä, kuinka Jumala vertauskuvallisesti heittää anteeksi annetut synnit syvimpään valtamereen, jonka rannalla on kyltti: KALASTAMINEN KIELLETTY. Tilaisuuden jälkeen häntä tapaamaan tuli mies,jonka hän tunnisti yhdeksi julmimmista, kohtaamistaan vartijoista. Mies ei kuitenkaan voinut tunnistaa häntä, yhtä vankia, tuhansien vankien joukosta. Mies kertoo olleensa vartijana Ravensbruckissa ja sen jälkeen hänestä on tullut kristitty. Hän tietää, että Jumala on antanut hänelle anteeksi ne julmuudet, mitä hän siellä teki. Mutta hän haluaa kuulla sen nyt myöskin Corrien huulilta. Hän kertoo, kuinka mies ojentaa kättään häntä kohden. Hän muistaa miehen heiluvan ruoskan ja kylmyys puristaa hänen sydäntään.Mies kysyy, annatko minulle anteeksi?
Corrie ten Boom kertoo edelleen: "Hän ei voinut seisoa siinä montakaan sekunttia käsi ojennettuna, mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa. Tiesin, että minun oli tehtävä se. Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: Se että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä. Jeesus sanoo: "Jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne".
Hän kertoo edelleen: "Anteeksiantamus ei ole tunne, vaan se on tahdon teko ja tahto voi toimia sydämen lämpötilasta huolimatta. "Jeesus, auta minua, rukoilin hiljaa!" Voin ojentaa käteni. Voin tehdä sen verran. Anna sinä tunne. Niinpä työnsin jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia.Olkapäästäni lähti uskomaton virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteen liitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet virtaamaan silmiini. Annan anteeksi teille, veli", huudahdin. "Koko sydämestäni". Pitkän aikaa me, entinen vanki ja entinen vartija, puristimme toistemme käsiä.En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti, kuin silloin. Mutta silloinkin tunsin, ettei se ollut minun rakkauttani. Olin yrittänyt, mutta minulla ei ollut voimaa siihen. Tämä oli Pyhän Hengen voimaa, josta on kirjoitettu Room.5:5:ssä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Tällaisia ajatuksia ja mietteitä on viime aikoina päässäni pyörinyt. Elämän kohdallemme tuovat asiat tuntuvat olevan joskus ylitse pääsemättömiä. Mutta Jumalan avulla me niistä selviämme. Corrie ten Boomin elämä on hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka voimme kokea anteeksi antamuksen siunauksen elämässämme.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Rinnalla kulkija
Parsin aamutuimaan villasukkia ja samalla ajatukseni ehtivät kiertää monissa eri asioissa ja tapahtumissa. Ajatuksiani hallitsivat ystäväni ja sukulaiseni, joita suru oli kohdannut heille läheisen ihmisen kuoleman johdosta. Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olin saanut kolme eri kertaa osallistua hautajaisiin. Olla mukana saattamassa heidän rakkaitaan viimeiselle matkalle. Ja myötä elää heidän suruaan ja kaipaustaan, samoja tunteita itsekin kokien.
Jumala sanassaan kehoittaakin meitä itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa ja tällä tavalla osallistumaan lähimmäistemme eri elämän tilanteisiin. Olla näin ikäänkuin rinnalla kulkijoita tai vierellä kulkijoita. Kumpi nyt sitten lieneekään osuvampi ilmaus.
Sain sukistani selvät reiät parsittua umpeen, kun huomasin niissä vielä sellaisia "hiuki" kuluneita kohtia, joita olisi hyvä vielä langalla vahvistaa. Näin ehkäistä uusien reikien nopeaa syntymistä.
Nyt tässä vaiheessa huomasin voivani vetää yhtäläisyys merkit ajatusteni ja työni välille. Nimittäin sillä on merkitystä, osaammeko ottaa osaa lähimmäisemme elämän kulkuun ja auttaa silloin, kun näemme hänellä olevan vaikeuksia elämässään.
Suomalainen sananlasku sanookin: Auta miestä mäessä, eikä mäen alla. Kumpa meillä olisikin näkevät silmät tässä kohtaa ja rohkeutta ja viisautta antaa apuamme lähimmäisillemme silloin, kun he apua tarvitsevat. Ja näin "vahvistaa"heidän elämäänsä ja ehkä estääkin erilaisia "rikki menemisiä." Raamatussa muuten luvataan, Jaak.1:5 että jos joltakin teistä puuttuu viisautta, niin anokoon sitä Jumalalta. Jeesuksen kertoma vertaus Laupiaasta samarialaisesta osoittaa, kuinka tärkeätä on auttaa kohtaamaamme apua tarvitsevaa ihmistä. Sillä juuri hän on tämä lähimmäisemme ja hänen elämänsä muuttumista edes hieman helpommaksi voimme näin olla edesautttamassa.
Hiljaa
1.
Hiljaa, ystävät, hiljaa,siellä vaeltakaa
missä suru ja murhe portille kolkuttaa,
missä taakkojen alle uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät vaivatut ihmiset.
2.
Ken on tuskien tuttu, kyllä hän tietävi sen,
siipehen satutettu arka on lintunen.
Yhtä se toivoo, pyytää;paikka jos pieni ois,
minne tuulilta maailman turvaan paeta vois.
3.
Älkää ankarin käsin sattuko sydämeen,
jonka harpussa soivat sävelet särkyneen.
jollet sa ruokoa maasta korjata turvaan vois,
jätä se Mestarin huomaan, väisty vaieten pois!
4.
Ei ole helppoa kantaa ristiä ihmisen.
Työläs on taakkojen alla kulkea nauraen
Siksi, ystävät, hiljaa siellä vaeltakaa,
missä elämän murhe portille kolkuttaa.
Vilho Rantanen
Jumala sanassaan kehoittaakin meitä itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa ja tällä tavalla osallistumaan lähimmäistemme eri elämän tilanteisiin. Olla näin ikäänkuin rinnalla kulkijoita tai vierellä kulkijoita. Kumpi nyt sitten lieneekään osuvampi ilmaus.
Sain sukistani selvät reiät parsittua umpeen, kun huomasin niissä vielä sellaisia "hiuki" kuluneita kohtia, joita olisi hyvä vielä langalla vahvistaa. Näin ehkäistä uusien reikien nopeaa syntymistä.
Nyt tässä vaiheessa huomasin voivani vetää yhtäläisyys merkit ajatusteni ja työni välille. Nimittäin sillä on merkitystä, osaammeko ottaa osaa lähimmäisemme elämän kulkuun ja auttaa silloin, kun näemme hänellä olevan vaikeuksia elämässään.
Suomalainen sananlasku sanookin: Auta miestä mäessä, eikä mäen alla. Kumpa meillä olisikin näkevät silmät tässä kohtaa ja rohkeutta ja viisautta antaa apuamme lähimmäisillemme silloin, kun he apua tarvitsevat. Ja näin "vahvistaa"heidän elämäänsä ja ehkä estääkin erilaisia "rikki menemisiä." Raamatussa muuten luvataan, Jaak.1:5 että jos joltakin teistä puuttuu viisautta, niin anokoon sitä Jumalalta. Jeesuksen kertoma vertaus Laupiaasta samarialaisesta osoittaa, kuinka tärkeätä on auttaa kohtaamaamme apua tarvitsevaa ihmistä. Sillä juuri hän on tämä lähimmäisemme ja hänen elämänsä muuttumista edes hieman helpommaksi voimme näin olla edesautttamassa.
Hiljaa
1.
Hiljaa, ystävät, hiljaa,siellä vaeltakaa
missä suru ja murhe portille kolkuttaa,
missä taakkojen alle uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät vaivatut ihmiset.
2.
Ken on tuskien tuttu, kyllä hän tietävi sen,
siipehen satutettu arka on lintunen.
Yhtä se toivoo, pyytää;paikka jos pieni ois,
minne tuulilta maailman turvaan paeta vois.
3.
Älkää ankarin käsin sattuko sydämeen,
jonka harpussa soivat sävelet särkyneen.
jollet sa ruokoa maasta korjata turvaan vois,
jätä se Mestarin huomaan, väisty vaieten pois!
4.
Ei ole helppoa kantaa ristiä ihmisen.
Työläs on taakkojen alla kulkea nauraen
Siksi, ystävät, hiljaa siellä vaeltakaa,
missä elämän murhe portille kolkuttaa.
Vilho Rantanen
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Kuninkaan tytär
"Muista Asta, että sinä olet kuninkaan tytär." Nämä sanat saattelivat minua kotimatkalle eräiltä Rauhala kodin naisten päiviltä vuosia sitten.
Meillä oli silloin vielä karjaa, joten jouduin lähtemään niiltä päiviltä kesken kaiken pois, koska karja kotona odotti hoitajaansa. Ystävät halusivat siunata minut kotimatkalle ja he kokoontuivat piiriin ympärilleni. Tällaiset kehykset olivat hetkessä, missä tämä ystäväni Jumalan hengessä sanoi minulle nämä sanat, joita en ehkä saata koskaan unohtaa. "Muista Asta, sinä olet kuninkaan tytär." Eikä siinä varmasti ollut mitään liioitteluakaan. Sanoohan Raamattu: 1Piet.2:9,10 seuraavasti." Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa".
Nyt saatat kysyä, että mihin tämä asia sitten perustuu? Tämä perustuu Golgatalla täytettyyn ristin työhön, ja tästä saamme lukea esim. Johanneksen evankeliumin 19:sta. luvusta. Mm.Jeesuksen ristin päällekirjoituksena luki, "Jeesus Nasretilainen, Juutalaisten kuningas".
Kohta on taas Adventin aika, jolloin mekin jälleen laulamme Hoosiannaa seurakunnissamme ja kirkoissamme. Jeesuksen aikana oli tapana laulaa hoosiannaa kuninkaalle. Joh.12:13-15 kerrotaan kuinka kansa otti Jeesuksen vastaan, kuin kuninkaan, he ottivat palmupuiden oksia ja sitten he menivät häntä vastaan huutaen: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"
Ja saatuansa nuoren aasin, Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion;katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
Jeesuksen opetuslapset odottivat Jeesuksesta maallista hallitsijaa, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alaisuudesta. He eivät siinä vaiheessa vielä ymmärtäneet, että Jeesuksen tehtävä oli paljon suurempi. Sillä Hän tulisi vapauttammaan heidät ja myöskin meidät synnin kahleista. Jeesus, meidän vapahtajamme on todellinen kunnian kuningas ja herrain herra, ja hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, jolla ei tule olemaan loppua.
Meillä oli silloin vielä karjaa, joten jouduin lähtemään niiltä päiviltä kesken kaiken pois, koska karja kotona odotti hoitajaansa. Ystävät halusivat siunata minut kotimatkalle ja he kokoontuivat piiriin ympärilleni. Tällaiset kehykset olivat hetkessä, missä tämä ystäväni Jumalan hengessä sanoi minulle nämä sanat, joita en ehkä saata koskaan unohtaa. "Muista Asta, sinä olet kuninkaan tytär." Eikä siinä varmasti ollut mitään liioitteluakaan. Sanoohan Raamattu: 1Piet.2:9,10 seuraavasti." Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa".
Nyt saatat kysyä, että mihin tämä asia sitten perustuu? Tämä perustuu Golgatalla täytettyyn ristin työhön, ja tästä saamme lukea esim. Johanneksen evankeliumin 19:sta. luvusta. Mm.Jeesuksen ristin päällekirjoituksena luki, "Jeesus Nasretilainen, Juutalaisten kuningas".
Kohta on taas Adventin aika, jolloin mekin jälleen laulamme Hoosiannaa seurakunnissamme ja kirkoissamme. Jeesuksen aikana oli tapana laulaa hoosiannaa kuninkaalle. Joh.12:13-15 kerrotaan kuinka kansa otti Jeesuksen vastaan, kuin kuninkaan, he ottivat palmupuiden oksia ja sitten he menivät häntä vastaan huutaen: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"
Ja saatuansa nuoren aasin, Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion;katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
Jeesuksen opetuslapset odottivat Jeesuksesta maallista hallitsijaa, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alaisuudesta. He eivät siinä vaiheessa vielä ymmärtäneet, että Jeesuksen tehtävä oli paljon suurempi. Sillä Hän tulisi vapauttammaan heidät ja myöskin meidät synnin kahleista. Jeesus, meidän vapahtajamme on todellinen kunnian kuningas ja herrain herra, ja hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, jolla ei tule olemaan loppua.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Muutoksen aika.
Elämämme on täynnänsä erilaisia virstanpylväitä. Saamme niistä helposti kiinnekohtia elettyä elämäämme muistellessa. Esim. itse muistan lasten syntymävuosista, jonkin muun silloin tapahtuneen asian. Tai sitten sen, minkä ikäinen joku lapsista on ollut, jonkin määrätyn tapahtuman aikaan. Usein elämämme myöskin jollakin tavalla muuttuu tällaisten virstan pylväitten kohdalla ja niiden jälkeen.
Me olemme isännän kanssa jälleen saavuttamassa erään merkittävän virstan pylvään. On tullut sukupolven vaihdoksen aika. Lapsikatraastamme nuorin on ensi vuoden alussa ottamassa vastaan Ojamäen isännyyden. Sopivasti nyt tulee juuri kuluneeksi 40-vuotta siitä, kun tulimme tähän Ojamäkeen ja aloitimme tilan pidon isovanhempieni jälkeen. Mummo ja pappa olivat silloin jo varsin iäkkäitä. Lähisuku yritti saada heidät myymään talonsa nuoremmille, koska apu oli heille tarpeen erilaisissa arjen askareissa. Ennen alkumetrejä oli pientä dramatiikkaakin ilmassa. Muistan sen kuinka meillä oli kaikki asiat jo valmiiksi puhuttuna, kun mummo yllättäen saapui meille ilmoittamaan mielensä muuttuneen. Mummo ja pappa olivat olleet jo vuosia tai oikeammin vuosikymmeniä kahdestaan, niin että mummo ilmeisesti pelkäsi heidän arkensa muuttuvan liian äänekkääksi, kun tulee pieniä lapsiakin taloon. Niinpä mummo pyysi naapurin isännän kyytimieheksi ja tuli meille perumaan aiotun talo kaupan.
No, päivät vierivät ja jonkin ajan kuluttua meillä sitten kuitenkin oli uusi kaupanteko päivä sovittuna. Ja niinpä sitten tulimme mieli korkealla ja suurin toivein kaupan teko tilaisuuteen tänne Ojamäkeen. Kaupan vahvistajakin oli kutsuttu paikalle. Mutta kuinkas ollakkaan: Melkein ensi sanoikseen pappa rientää meille sanomaan, "että toi mummo on nyt vähän pahalla päällä". Ja mummo sitten selittää ihmettelyymme, että "hän on tullut perumapäälle." Keittelimme kuitenkin siinä sitten kahvit.
Kahvipöydässä pappa muisteli edellisen talven vaikeuksia kaikkine lämmityksineen ja lumen luontineen. Talosta puuttuivat siihen aikaan niin viemäri, kuin tuomarikin. Myöskään kauppa asioiden hoitaminen ei enää niin helppoa ollut.
Ja kääntyihän se mummonkin pää kaupan teolle suosiolliseksi näitä kaikkia vaikeuksia muistellessa. Kaupat saatiin tehtyä ja paperit allekirjoitettua.
Siitä on nyt tosiaankin kulunut 40-vuotta aikaa. Melkein tekisi mieli kutsua lähipiiri kylään ja juhlia tätä asiaa oikein kakku kahveiden merkeissä.
Liitän tähän loppuun paljon puhuvan Pekka Simojoen laulun, Muutoksen aika. Siinä sanotaan, että "älä pelkää, kun jokin muuttuu". Muistan jostakin kuulleeni, että raamatussa sanotaan 365 kertaa, että älä pelkää. Siis lupaus siitä, ettei tarvitse peljätä on vuoden jokaiselle päivälle.
Me olemme isännän kanssa jälleen saavuttamassa erään merkittävän virstan pylvään. On tullut sukupolven vaihdoksen aika. Lapsikatraastamme nuorin on ensi vuoden alussa ottamassa vastaan Ojamäen isännyyden. Sopivasti nyt tulee juuri kuluneeksi 40-vuotta siitä, kun tulimme tähän Ojamäkeen ja aloitimme tilan pidon isovanhempieni jälkeen. Mummo ja pappa olivat silloin jo varsin iäkkäitä. Lähisuku yritti saada heidät myymään talonsa nuoremmille, koska apu oli heille tarpeen erilaisissa arjen askareissa. Ennen alkumetrejä oli pientä dramatiikkaakin ilmassa. Muistan sen kuinka meillä oli kaikki asiat jo valmiiksi puhuttuna, kun mummo yllättäen saapui meille ilmoittamaan mielensä muuttuneen. Mummo ja pappa olivat olleet jo vuosia tai oikeammin vuosikymmeniä kahdestaan, niin että mummo ilmeisesti pelkäsi heidän arkensa muuttuvan liian äänekkääksi, kun tulee pieniä lapsiakin taloon. Niinpä mummo pyysi naapurin isännän kyytimieheksi ja tuli meille perumaan aiotun talo kaupan.
No, päivät vierivät ja jonkin ajan kuluttua meillä sitten kuitenkin oli uusi kaupanteko päivä sovittuna. Ja niinpä sitten tulimme mieli korkealla ja suurin toivein kaupan teko tilaisuuteen tänne Ojamäkeen. Kaupan vahvistajakin oli kutsuttu paikalle. Mutta kuinkas ollakkaan: Melkein ensi sanoikseen pappa rientää meille sanomaan, "että toi mummo on nyt vähän pahalla päällä". Ja mummo sitten selittää ihmettelyymme, että "hän on tullut perumapäälle." Keittelimme kuitenkin siinä sitten kahvit.
Kahvipöydässä pappa muisteli edellisen talven vaikeuksia kaikkine lämmityksineen ja lumen luontineen. Talosta puuttuivat siihen aikaan niin viemäri, kuin tuomarikin. Myöskään kauppa asioiden hoitaminen ei enää niin helppoa ollut.
Ja kääntyihän se mummonkin pää kaupan teolle suosiolliseksi näitä kaikkia vaikeuksia muistellessa. Kaupat saatiin tehtyä ja paperit allekirjoitettua.
Siitä on nyt tosiaankin kulunut 40-vuotta aikaa. Melkein tekisi mieli kutsua lähipiiri kylään ja juhlia tätä asiaa oikein kakku kahveiden merkeissä.
Liitän tähän loppuun paljon puhuvan Pekka Simojoen laulun, Muutoksen aika. Siinä sanotaan, että "älä pelkää, kun jokin muuttuu". Muistan jostakin kuulleeni, että raamatussa sanotaan 365 kertaa, että älä pelkää. Siis lupaus siitä, ettei tarvitse peljätä on vuoden jokaiselle päivälle.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Surujuhla
Aurinko oi, pilveen mennä voi, ja harmaat värit luonnon usein peittää. Yllä pilvien, on taivas sininen ja yläpuolla kaiken sen, on kotimaani kirkkauden.
:,:Taivaan isä pitää huolta lapsistaan, ja voimaa antaa päivään uuteen.:,: jne......(Erik Haapalo).
Olin mukana surujuhlassa, joka oli minullekin hyvin koskettava tilaisuus. Vainaja oli lapsuuskotini lähinaapurin emäntä ja lapsuuteni ajan sellainen ystävä, joka jätti paljon pysyviä muistoja elämääni. Hän oli sellainen voimavara, mitä on vaikea selittää. Kääntäen. Jos ajattelen hänen puuttumistaan elämästäni, tilalla olisi ollut valtava tyhjiö.Eikä vain minun, vaan myöskin perheeni kohdalla. Tuntui hyvältä yhdessä surevien perhekuntalaisten kanssa käydä vainajaan liittyviä muistoja läpi ja jakaa niitä yhdessä heidän kanssaan.
Näitä muistoja alkoi tulvia mieleeni siitä lähtien, kun sain viestin hänen kuolemastaan.
Kirkon penkissä istuessani ja nostaessani katseeni ylöspäin, silmiini osui jälleen kerran suurella kirjoitettu, lohduttava lause. "MINÄ ANNAN SINULLE ELÄMÄN KRUUNUN".
Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, eikä kukaan, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole". Joh.11:25,26. Tämän sanan mukaan usko Jeesukseen kantaa meidät ajan rajan yli. Sillä vaikka tämä savimajamme peitetään multaan, niin usko Jeesukseen nostaa meidän iankaikkisen henkemme Jumalan luo."Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa", sanotaan eräässä laulussa.
Jeesuksessa on meidän turvamme tässä niin monella tapaa turvattomassa ja yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa. Tulkaamme hänen tykönsä kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin hän (Jeesus) antaa meille levon.
Alussa siteeraamani laulun viimeinen säkeistö kuuluu näin : Mä riemuitsen, vaik`vähäinen on kaikessa, mitt`eloon, tähän tulee.
Vaan tiedän tään ja uskossa jo nään, kun synti lakkaa kerran, onnellinen, olen luona Herran.
:,:Taivaan isä pitää huolta lapsistaan ja voimaa antaa päivään uuteen.:,:
:,:Taivaan isä pitää huolta lapsistaan, ja voimaa antaa päivään uuteen.:,: jne......(Erik Haapalo).
Olin mukana surujuhlassa, joka oli minullekin hyvin koskettava tilaisuus. Vainaja oli lapsuuskotini lähinaapurin emäntä ja lapsuuteni ajan sellainen ystävä, joka jätti paljon pysyviä muistoja elämääni. Hän oli sellainen voimavara, mitä on vaikea selittää. Kääntäen. Jos ajattelen hänen puuttumistaan elämästäni, tilalla olisi ollut valtava tyhjiö.Eikä vain minun, vaan myöskin perheeni kohdalla. Tuntui hyvältä yhdessä surevien perhekuntalaisten kanssa käydä vainajaan liittyviä muistoja läpi ja jakaa niitä yhdessä heidän kanssaan.
Näitä muistoja alkoi tulvia mieleeni siitä lähtien, kun sain viestin hänen kuolemastaan.
Kirkon penkissä istuessani ja nostaessani katseeni ylöspäin, silmiini osui jälleen kerran suurella kirjoitettu, lohduttava lause. "MINÄ ANNAN SINULLE ELÄMÄN KRUUNUN".
Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, eikä kukaan, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole". Joh.11:25,26. Tämän sanan mukaan usko Jeesukseen kantaa meidät ajan rajan yli. Sillä vaikka tämä savimajamme peitetään multaan, niin usko Jeesukseen nostaa meidän iankaikkisen henkemme Jumalan luo."Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa", sanotaan eräässä laulussa.
Jeesuksessa on meidän turvamme tässä niin monella tapaa turvattomassa ja yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa. Tulkaamme hänen tykönsä kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin hän (Jeesus) antaa meille levon.
Alussa siteeraamani laulun viimeinen säkeistö kuuluu näin : Mä riemuitsen, vaik`vähäinen on kaikessa, mitt`eloon, tähän tulee.
Vaan tiedän tään ja uskossa jo nään, kun synti lakkaa kerran, onnellinen, olen luona Herran.
:,:Taivaan isä pitää huolta lapsistaan ja voimaa antaa päivään uuteen.:,:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)