"Tolkun ihmiset"

Kehoitus, joka annettiin valtakunnan "hierarkian" huipulta, pakotti ajatukseni uudelleen tähän jo käsittelemääni aiheeseen hyvyyden voimasta. Vielä enemmän minuun vaikutti Seppo Kääriäisen kehoitus, että se suuri "tolkun ihmisten" joukko ei olisi hiljainen joukko, vaan sanoisi ajatuksensa ääneen. Asettuisi siellä toisessa ääripäässä olevien, rasismia, muukalaisvihaa, suvaitsemattomuutta, antisemitismia (mikä tarkoittaa juutalaisvastaisuutta), ym kokevien rinnalle. Siis puolustamaan heitä.   Näistä ajatuksista syntyi Joulun ajan hartauskirjoitukseni Dietrich Bonhoefferin sanoittaman laulun "Hyvyyden voima" pohjalta.
Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen Evankelis-Luterilainen pappi. Hän mm. vastusti juutalaisten huonoa kohtelua. Vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa  19 Joulukuuta  1944, vankeudessa ollessaan, Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen joulu tervehdykseksi valoisaa tulevaisuuden uskoa uhkuvan runon. Se julistaa, että pimeyden ja pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Vähän myöhemmin tästä hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä joka tuomio pantiin täytäntöön aamunkoitteessa 9 huhtikuuta 1945.
Runosta on tullut hyvin suosittu hengellinen laulu ja virsi, "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan".
Virsikirjassa se on numerolla 600.
Löysin tämän laulun videona kanteleen soittaja Ida Elinan soittamana ja laulamana.
27.1. 2016 vietettiin vainojen uhrien muistopäivää. Presidentti Sauli Niinistö toi tervehdyksensä Helsingin synagoogassa järjestetyssä tilaisuudessa. Liitän tähän tämän netistä löytämäni uutisen. Asiasta ei ilmeisesti voinut lukea lehdistä, koska kuulin, että suomalainen lehdistö ei tätä muistopäivä asiaa noteerannut millään tavalla.
Historian kirjoitus voisi tässä kohtaa olla toisenkinlainen, jos se silloinen hiljainen enemmistö, "tolkun ihmiset", eivät olisi olleet niin hiljaa.  Sillä olihan heitä varmasti silloinkin olemassa, 70-vuotta sitten.
 Muitakin kuin Dietrich Boenheffer.

• Henkilötiedot
• Puoliso
• Asema ja tehtävät
• Edelliset presidentit
• Virka-asunnot
• Kanslia
• Kuvat
• Usein kysyttyä
• Yhteydenotto

TPK etusivu, 27.1.2015

Presidentti Niinistö Vainojen uhrien muistopäivänä: Totuus toimii parhaiten oikeudenmukaisuuden puolustajana

Presidentti Niinistö puhui Helsingin synagogassa 27. tammikuuta. Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

”Me emme saa koskaan unohtaa tuota vaihetta historiastamme. Uhrilukujen lisäksi meidän on tärkeää tietää holokaustin vuoksi kuolleiden ihmisten tarinoita; keitä he olivat, mitä he tekivät työkseen, mitä olisivat aikuisina halunneet tehdä”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa Helsingin synagogassa. Tiistaina 27. tammikuuta tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vapauttamisesta. ”Holokaustin on pysyttävä aina ihmiskunnan yhteisessä muistissa – jotta sellaista ei enää koskaan tapahtuisi.”

Viime aikoina olemme jälleen järkyttyneet näkemästänne, presidentti sanoi tilaisuudessa, jonka kutsuvieraina olivat mm. Israelin, Puolan ja Saksan suurlähettiläät. ”Pariisissa surmattiin julmalla tavalla ihmisiä heidän mielipiteidensä ja työnsä vuoksi. Sattumaa ei myöskään ollut samassa yhteydessä tehty isku juutalaiskauppaan. Viattomia ihmisiä surmataan koko ajan myös Nigeriassa, Pakistanissa ja Jemenissä.”

Terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden uhka on kasvanut, presidentti sanoi. ”Rasismia ja muukalaisvihaa sekä antisemitismiä on entistä selvemmin havaittavissa meidänkin yhteisöissämme. Myös viharikokset ja vihapuheet ovat tämän päivän ilmiöitä, joista yksikään valtio ei enää ole kuitenkaan vapaa. Näiden laittomien tekojen yksi tarkoitus on luoda turvattomuutta ja levittää pelkoa. Niillä halutaan suistaa tavallisen ihmisen ja toimivan yhteiskunnan arki pois raiteiltaan.”

Presidentti Niinistön mukaan hyökkäyksiin on vastattava demokratian keinoin, avoimuutta kunnioittaen ja oikeusvaltioperiaatteita korostaen. ”Demokraattinen ja moniarvoinen yhteiskunta perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, suvaitsevuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon. Suomi toimii näin ja näitä periaatteita Suomi myös edistää kansainvälisen yhteisön jäsenenä.”

Totuus on paras oikeudenmukaisuuden puolustaja

Ihmisillä on tarve ymmärtää ja löytää selityksiä kun käsittämätöntä pahaa tapahtuu, presidentti sanoi. ”Me voimme vain yrittää kuvitella, millaisia kysymyksiä Auschwitzin muurien sisällä on esitetty: Miksi? Miksi kukaan ei auta ja puutu??”

Vihantekojen takaa voi löytyä monia syitä, joihin on puututtava. ”Miten voisimme tunnistaa ja torjua ihmisen ajatuksiin pesiytynyttä äärimmäistä mutta hiljaista vihaa ennen kuin tuo viha tekee isännästään renkinsä?” presidentti kysyi.

”Mikään vääryyden kokemus ei voi koskaan, eikä missään tilanteessa, oikeuttaa loukkaamaan tai vahingoittamaan toista. Ei sanoin eikä teon. Se on aina väärin. Meidän on kunnioitettava myös heitä, jotka ovat kansamme eri mieltä”, presidentti sanoi. ”Totuus toimii parhaiten oikeudenmukaisuuden puolustajana.”

”Tänään muistamme ja kunnioitamme vainojen uhreja. Samalla on tärkeää muistaa ja kunnioittaa myös heitä, joilla on ollut uskallusta ja rohkeutta toimia vainoja vastaan. Heitä me tarvitsemme vielä tänäänkin.”

”Samaan aikaan tänään meidän tilaisuutemme kanssa Auschwitziin on palannut sen kauhuista 70 vuotta sitten selviytyneitä eri puolilta maailmaa. Muistojuhlassa kynttilät sytytetään yhdessä nuorten kanssa. Elämä siis jatkuu.”

Päämuistotilaisuuden Helsingin synagogassa järjesti Holokaustin Uhrien Muisto ry., yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja ulkoasiainministeriön kanssa. Vainojen uhrien muistopäivää vietetään Euroopan juutalaisten kansanmurhan, holokaustin, ja muiden toisen maailmansodan ajan joukkomurhien uhrien muiston kunnioittamiseksi 27. tammikuuta.

• Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdys Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa 27.1.2015

Kun tädillä "sulhasia" kävi

Kirjoitin syksyllä paikalliseen Joululehteen isäni tädistä jo vuosia sitten kuulemani eräänlaisen sukutarinan. Ystäväni Maija Magdaleena teki kertomukseen kuvituksen. Hän myöskin kannusti minua kertomaan tämän tarinan myöskin tässä blogissani.
Opin tuntemaan tämän Rauha-tädin hyvin herttaisena ja sydämellisenä, uskovaisena ihmisenä. Hän oli suvun piirissä hyvin arvostettu henkilö. Mikä tuli ilmi siinäkin, että vahingossakaan kukaan ei puhunut hänestä ilman etunimeen liitettyä täti sanaa.
Sattuipa kerran niin, että eräänä myöhäis syksyn iltana tädin mökkiin pyrki sisälle mies henkilö, joka kaupitteli suurehkoa jauhosäkkiä rahan tarpeeseensa."Minulla kuluu enään niin vähän jauhoja, etten millään voi noin suurta säkkiä ostaa", täti esteli. Mies ei tästä häkeltynyt, vaan alkoi ehdotella tädille naimakauppoja kanssaan. Hänellä kun oli vanha äiti, ja heidän olisi niin mukava sitten elellä kolmistaan.
Täti laittoi siinä vaiheessa asian leikiksi. "Me jokainen vanhenemme ja kohta sinulla sitten olisi kaksi vanhaa naista niskoillasi elätettävänä", täti järkeili. Niin miehen oli "rukkaset" saatuaan luovuttava ajatuksesta. Viimein hän alkoi odottamaan jotakin kaveriaan, jonka kyydissä hänen pitäisi päästä kotiin. Kun kaveria ei kuulunut ja ilta oli jo myöhäinen, ei tädin auttanut muu kuin alkaa  järjestää miehelle yö kortteeria. Sillä eihän täti voinut miestä yön selkään lähettää.
Kamarin lattialle patjan päälle hän sitten järjesti miehelle vuoteen. Huoneen toisessa laidassa oli hänen oma sänkynsä, johon täti oikaisi itsensä nukkumaan Oli tätiä siinä vaiheessa pelottanut. Mies oli häntä rauhoitellut ja kehoittanut vain sammuttamaan valot. Jossain vaiheessa täti huomasi, että mies oli kääntynyt poikittain keittiön ja kamarin väli oven eteen. Ei tädillä ollut edes pako mahdollisuutta. Niinpä täti oli siunannut itsensä Jumalan haltuun ja yrittänyt vain nukkua.
Aamulla aikaisin täti nousi tekemään hellaan tulta ja keittämään aamukahvia.Mies oli unissaan kääntynyt sen verran sivuun, että hän pääsi pujahtamaan keittiöön. Heräsi siihen sitten mieskin ja täti herttaiseen tyyliinsä kehoitti miestä ottamaa kahvia ja "voikkoleipää". "Kun ei minulla ole tarjota, kuin tällaista rieväkakkoo vain", sanoi täti ja hyvin se kuulemma oli miehelle maistunut.
Kun aamu sitten oli valjennut ja liikenne mökin ympärillä vilkastunut, mies oli käynyt silmin nähden levottomaksi. Hän kertoi olevansa rahaton ja pitäisi päästä menemään bussilla, kun ei se kaverikaan tullut. Tädillä oli onneksi keittiön naulassa kauppakassi ja sieltä pienestä pussista hän löysi miehelle matkarahaa. Rahan saatuaan mies oli hyvin äkkiä livahtanut matkoihinsa.
Jälkeenpäin sitten huomattiin, että ulkosuojassa oli majailtu jo jonkin aikaa. Sieltä löytyi murto välineitä, sorkkarautoja ja kettinkiä. Pääteltiin, että kyseisen henkön oli täytynyt kuulla tädin ja poikansa siellä ulkosuojassa käymä keskustelu vähän aiemmin. Asia oli koskenut tädin myymää omaisuutta ja sitä että rahat olivat tädillä tallessa mökissään.  
   Tämä tarina ei ole satu, vaan opetus siitä, että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden.  Rauha-tädin herttaisuus ja ystävällisyys pehmitti miehen sydämen niin ettei hän voinutkaan toteuttaa ryöstö aikeitaan.
Täti siunasi itsensä Jumalan varjeluksen alle ja sai myös kokea sen tuoman siunauksen.

"Hän elämää kantaa"

"Hän elämää kantaa". Tämä sanapari ja ajatus "iskeytyi" mieleeni, kun aloin muistella juuri hiljan lukemaani kolumnia Ristin Voitto lehdestä. Väärin meni. Etsin lehden käsiini ja luin uudelleen. Kolumnisti kirjoittaa: "Älä elämää pelkää,älä sen kauneutta kiellä".
Näin kuulemma lauletaan Kaarlo Sarkian runosta tehdyssä iskelmässä vuosia sitten.
Hyvin muistin asian väärin, mutta silti nuo kaksi lausetta sopivat aivan kuin"nakutettuna" yhteen. "Hän elämää kantaa" oli minulle noin 5-vuotta sitten hyvin tärkeä hengellinen laulu. Yritän vaikka saada sen siirrettyä tähän blogiini.
Eilen olimme isännän kanssa läsnä kaksi viikkoa sitten pois nukkuneen naapurimme hautajais tilaisuudessa. Tänään oli sitten seurakunnassamme muistotilaisuus erään vanhemman seurakuntalaisemme muistoksi.
Jos loppuvuonna saimmekin osallistua tavallista useampaan ilojuhlaan, niin nyt vaikuttaa sitten olevan surujuhlien aika. Molemmat, niin ilo kuin surukin kuuluvat elämään.
Meidän ei tarvitse pelätä elämää eikä myöskään elämän loppumista täällä alhaalla, kun annamme elämämme Kaikkivaltiaan Jumalan käteen. Jeesus sanookin, että joka hänen tykönsä tulee, niin hän ei koskaan heitä luotansa pois. 
  

    "On elämä tää lahja Jumalalta, se kiitollisin mielin vastaanotetaan".                     

"Kaikella on aikansa"

Muistan hyvin äitini antaman ohjeen, "Pitää tehdä heti se, mikä tehtävä on".
Viime viikon lauantaina oli jo puolipäivä, kun lähdin Onkkaalaan ja niin ollen ajattelin ensimmäisenä käydä katsomassa entisen naapurimme isäntää Harjutuulen vanhainkodissa. Oli jälleen päässyt kulumaan aikaa siitä kun olin viimeksi hänen luonaan käynyt ja nyt siis äitini ohjeen mukaan menin heti ensimmäiseksi katsomaan tätä tutuksi tullutta jo iäkästä ja sairasta vanhusta. Olen onnellinen, että tosiaan menin ja kävin häntä katsomassa, sillä eilen sain suru uutisen siitä, että käyntiäni seuraavana yönä naapurini oli nukkunut pois. Siirtynyt tästä ajasta iankaikkisuuteen.
Ajatukseni kiertävät tänään siinä, kuinka Raamatussa kerrotaan ihmisen elämässä kaikella olevan määrä aikansa. Saarnaajan kirjan 3:n luvun alusta luemme: "Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla jne..." Siinä mainitaan monta muuta asiaa, mitä ihmisellä on aika tehdä. 
 Nyt oli tullut naapurin isännän aika lähteä täältä. Suurin piirtein 40 vuotta me elelimme naapureina.  Kumpikin asuimme maalaistalossa, hoidimme karjaa ja viljelimme maata. Kannoimme saman suuntaisia iloja ja murheita. Keskustelun aiheet tavatessamme liittyivät paljolti ajankohtaisiin, sillä hetkellä meneillään oleviin töihin. Ja tietenkin ilmoista juttelimme. Onhan maanviljelijän työ pajolti säästä riippuvaista.
Muistan kuinka sitä nuorena koki olevansa niin monessa asiassa kaikkivoipainen. Tulevaisuuden usko ja itseensä luottaminen olivat huipussaan.  Näin omalla kohdallani voin sanoa, että ikä antaa sitä terveellistä "perspektiiviä" asioihin. Vanhuudessa ihmistä riisutaan, terveys alkaa reistailla ym.
Tässä samaisessa Saarnaajan kirjan luvussa on eräs jae, jota rakastan. "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Mutta niin on, ettei hminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. Saarn.3:11.
Saamme vain luottavaisesti jättää itsemme ja elämämme Kaikkivaltiaan Jumalan käteen ja samoin tehdä rukouksessa myös läheistemme, ystäviemme kuin myös naapuriemme kohdalla.

Uusi vuosi 2016

Toivotan kaikille blogi ystävilleni oikein hyvää ja Siunaus rikasta uutta armon vuotta 2016. En muista aikaisemmin valvoneeni uuden vuoden yönä vuoden vaihtumiseen asti, koska olen tykännyt, että se vuosi vaihtuu kyllä muutenkin. Viime yönä sekin tuli tehtyä ja koettua.
Syynä oli se, että aloin netin kautta katselemaan erästä tv7:ltä tullutta Missio maailman ohjelmaa "Nouse Suomi" Jostain linkistä siitä nappasin tuonkin tanssi videon, jonka halusin tähän tervehdykseeni liittää. Liekö tuo sitä "performanssi taidetta" vai mitä lie.
     Jumalan sanaa verrataan puhtaaseen veteen, joka on meille luonnollisesti elintärkeää. Vielä tärkeämpää meille on Jumalan sana, "sillä siinä on elämän lupaus, sekä nykyisen, että tulevaisen.
Jumalan sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen"1Tim. 4:8,9.
Elämme vakavassa ajassa ja nyt on tärkeätä nostaa Jumalan sana sille kuuluvaan arvoonsa.
Jumalan sana on luotettava, muuttumaton, ikuinen, varma jne., ja Jumala valvoo sanaansa.

Ottaisimmeko tänä alkavana vuonna ohjeeksemme Ps. 119:105 sanat: "Sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni".
                                           JUMALAN SIUNAUSTA!  

                                                       

Mestarin odotus

Joululaulun sanoin esitämme itsellemme ja lähimmäisillemme toiveen. "Oi jospa ihmisellä, ois Joulu ainainen", Vanhan sanonnan mukaan taas, "Hyvä Tuomas Joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi". Mietitäänpä, loppuuko Joulumme Nuutin päivään, vai saako Joulu kohdallamme jatkua ainaisesti.
Ennen Joulua vietettiin kirkkovuodessa adventin aikaa. Siis Joulun ja Jeesuksen odotuksen aikaa. Hän tuli tänne maailmaan eri tavalla, kuin ihmiset osasivat odottaa.
Hän syntyi halpana tallin seimeen, niin että monet eivät tunnistaneet häntä siksi, kuka hän todella oli. Messiaaksi ja maailman vapahtajaksi. Raamattu kertoo, että  "Hän tuli nöyränä, ratsastaen aasin varsalla." Ja että: "Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan". Teksti jatkuu: "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi okeuden, (vanha käännös sanoo voiman) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä". Joh.1: 11,12.   Monesti Hän kolkuttaa sydämemme ovella ja haluaisi tulla elämäämme ja sydämeemme sisäpuolelle asti.  
Tänä päivänä saamme kohdata hänet kärsivissä lähimmäisissämme. Tunnistammeko me Häntä heissä?
Tästä aiheesta on tehty hyvin osuvasti sanoitettu laulukin, missä suutari odottaa mestariaan, joka on luvannut saapua hänelle kylään.

                              
 Suutari odotti mestariaan saapuvaksi henkilökohtaisena vieraanaan, mutta hän saapuikin apua tarvitsevan lähimmäisen hahmossa, vielä jopa kolme eri kertaa.     
Seuraavan kerran, kun Jeesus saapuu maan päälle nähtävällä tavalla, Hän saapuu Kunnian Kuninkaana ja Herrain Herrana. 
Mm. 1.Tess: 4: 16-18. kertoo asiasta näin. "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.
 Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
  Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla". Amen.      

Hyvyyden voima

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa ihmeelliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt". Näin runoili Dietrich Bonhoeffer ollessaan keskitysleirillä. Mekin saamme käydä uuteen Joulun aikaan. Jatkuvasti median tietoisuuteemme tuomat viestit maailmalta kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä, aiheuttavat meissä pelkoa ja ahdistusta. Luonnon järkkyminen, sodan uhka eri puolilla maailmaa ja pakolais virrat ovat tätä päivää. Annetaan tämän kaiken rauhattomuuden keskellä itsellemme aikaa hiljentyä Joulun sanoman äärelle. Joulu on iankaikkisen valon ja rauhan juhla tänä vuoden pimeimpänä aikana. Joulu on elämän juhla tässä "kuoleman varjon" maassa. Jeesuksen Kristuksen, seimen lapsen synnyin juhla. Jumalan  hyvyys ja rakkaus on voimakkaampi kuin maailmassa vallitseva pahuus. "Sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon" Saamme laulaa edelleen laulun sanoilla.
"Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa" Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa". Jeesus sanoo sanassaan omillensa "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minä olen voittanut maailman, olkaa turvallisella mielellä".
Dietrich rukoilee laulun sanoin: "Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä, kuulemme kansasi jo laulavan".
Vajaan vuoden kulutua tästä hän, Dietrich Bonhoeffer, sai astua toiseen maailmaan, siihen Jumalan valmistamaan ikuiseen Jouluun.  Laulu päättyy sanoihin: "Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin."
                                 Siunattua Joulun aikaa!