Raamatussa sanotaan, että "tämä maailma on pahan vallassa" ja eri tiedotusvälineitä seuratessa tuntuu, että ihmisten pahuus vain lisääntyy nykypäivän maailmassa. Silti ei meistä kukaaan pääse sormella toistamme osoittelemaan, sillä Jumalan sana sanoo seuraavasti: Room. 3: 22-24 22. "Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, 23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24. mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa". Ja vielä, että"älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
Jumalalla oli tähän synti asiaan ratkaisu."Sillä hän, Jumala, tahtoo,että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden". Hän antoi ainoan poikansa syntiuhriksi kuolemaan Golgatan ristillä meidän jokaisen edestä.
Olettaisin, että meillä täällä Suomessa on aika kattavasti ihmiset tietoisia Pitkäperjantain ja Pääsiäisen sanomasta. On eri asia kuitenkin se, että merkitseekö se meille mitään muuta kuin useampaa vapaapäivää työstä, tai muutaman Pääsiäiskortin lähettämistä, tai tavan vuoksi käymistä kirkossa, kun on tämmöinen Juhlapyhäkin.
Ajatellaanpa, mitä se Jeesukselle merkitsi. "Hän oli kuuliainen isälle kuolemaansa asti, hamaan ristin kuolemaan asti" Vähempi ei riittänyt meidän syntiemme sovitukseksi.
Vanhan liiton aikaan oli eri rikkomuksista säädetty tarkasti erilaiset elänuhrit. "Sillä ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksi antamusta". Uusi liitto on parempi liitto. Jeesus on meidän ylipappimme."Hän meni oman verensä kautta kaikkeinpyhimpään".
"Sillä muuta nimeä ei ole maan päällä ihmisille annettu, missä meidän tulee pelastuman, kuin Jeesus nimi". Vain hän voi täällä täällä maan päällä antaa meille meidän syntimme anteeksi. Ja on hyvä huomata sekin, että vain maan päällä, sillä sen jälkeen katuminen on jo liian myöhäistä.
Joh, 3: 14 - 18. kertoo.
14."Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava,
15. että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen".
" Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse".
Tulipahan tähän nyt siteerattua Raamattua Raamattu kansalle, käännöksen mukaan. Nuo muut pelkästään lainausmerkeissä olevat kohdat on kirjoitettu ulkomuistista vanhan käännöksen mukaan.
Siirrän tähän lopuksi erään Jukka Leppilammen laulun, Minun tähteni, Vian esittämänä.
Tänään on Palmusunnuntai, joka muistuttaa meille siitä riemusaatosta, millä Jeesusta saateltiin Jerusalemiin. Kansanjoukko hänen ympärillään oli aivan riemuissaan. He taittelivat Palmun oksia ja heittelivät niitä ynnä vaatteitaan tielle Jeesuksen ratsastaessa sitä pitkin aasilla. Raamattu sanoo, että "aasintamman varsalla". Jeesus, Kunnian Kuningas ja Herrain Herra, oli valinnut uljaan ratsun sijaan aasin, joka parhaiten kuvasti hänen luonnettaan: "Sillä hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä"
Ihmiset, jotka kulkivat hänen edellään ja jäljessään, huusivat: "Hoosianna Daavidin Pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!"
Hoosianna on alkujaan Hebreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee, "oi, auta" tai "pelasta", mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle, sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona.
Tämä tapahtui kuitenkin vain muutamaa päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan. Tapauksen johdosta vietetään Palmusunnuntaita.
Harvempi taitaa enää muistaa tai edes tietää mistä asioista Pamusunnuntaina on kyse, mutta joka tapauksessa tänään odottelemme lapsivieraita saapumaan luoksemme virpomisvarpujen kera. Heitä varten olemme varanneet makeisia tms. palkaksi heidän meitä kohtaan osoittamastaan huomiosta.
Minäkin olen lasten lasteni kanssa- ja ohjeiden mukaan varustautunut tähän päivään.
Tämä päivä olkoon ilon päivä. Suodaan lasten iloita ja iloitaan heidän mukanaan. Iloitaan siitä Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta, ja otetaaan se vastaan sydämissämme yhtä aidosti kuin lapsi uskoo heille kerrottuihin asioihin. Sanoohan Jeesus, että "lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta" .
Kehoitus, joka annettiin valtakunnan "hierarkian" huipulta, pakotti ajatukseni uudelleen tähän jo käsittelemääni aiheeseen hyvyyden voimasta. Vielä enemmän minuun vaikutti Seppo Kääriäisen kehoitus, että se suuri "tolkun ihmisten" joukko ei olisi hiljainen joukko, vaan sanoisi ajatuksensa ääneen. Asettuisi siellä toisessa ääripäässä olevien, rasismia, muukalaisvihaa, suvaitsemattomuutta, antisemitismia (mikä tarkoittaa juutalaisvastaisuutta), ym kokevien rinnalle. Siis puolustamaan heitä. Näistä ajatuksista syntyi Joulun ajan hartauskirjoitukseni Dietrich Bonhoefferin sanoittaman laulun "Hyvyyden voima" pohjalta.
Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen Evankelis-Luterilainen pappi. Hän mm. vastusti juutalaisten huonoa kohtelua. Vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa 19 Joulukuuta 1944, vankeudessa ollessaan, Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen joulu tervehdykseksi valoisaa tulevaisuuden uskoa uhkuvan runon. Se julistaa, että pimeyden ja pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Vähän myöhemmin tästä hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä joka tuomio pantiin täytäntöön aamunkoitteessa 9 huhtikuuta 1945.
Runosta on tullut hyvin suosittu hengellinen laulu ja virsi, "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan".
Virsikirjassa se on numerolla 600.
Löysin tämän laulun videona kanteleen soittaja Ida Elinan soittamana ja laulamana.
27.1. 2016 vietettiin vainojen uhrien muistopäivää. Presidentti Sauli Niinistö toi tervehdyksensä Helsingin synagoogassa järjestetyssä tilaisuudessa. Liitän tähän tämän netistä löytämäni uutisen. Asiasta ei ilmeisesti voinut lukea lehdistä, koska kuulin, että suomalainen lehdistö ei tätä muistopäivä asiaa noteerannut millään tavalla.
Historian kirjoitus voisi tässä kohtaa olla toisenkinlainen, jos se silloinen hiljainen enemmistö, "tolkun ihmiset", eivät olisi olleet niin hiljaa. Sillä olihan heitä varmasti silloinkin olemassa, 70-vuotta sitten.
Muitakin kuin Dietrich Boenheffer.
”Me emme saa koskaan unohtaa tuota vaihetta historiastamme. Uhrilukujen
lisäksi meidän on tärkeää tietää holokaustin vuoksi kuolleiden ihmisten
tarinoita; keitä he olivat, mitä he tekivät työkseen, mitä olisivat
aikuisina halunneet tehdä”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi
Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa Helsingin synagogassa.
Tiistaina 27. tammikuuta tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitz-Birkenaun
keskitysleirin vapauttamisesta. ”Holokaustin on pysyttävä aina
ihmiskunnan yhteisessä muistissa – jotta sellaista ei enää koskaan
tapahtuisi.”
Viime aikoina olemme jälleen järkyttyneet näkemästänne, presidentti
sanoi tilaisuudessa, jonka kutsuvieraina olivat mm. Israelin, Puolan ja
Saksan suurlähettiläät. ”Pariisissa surmattiin julmalla tavalla ihmisiä
heidän mielipiteidensä ja työnsä vuoksi. Sattumaa ei myöskään ollut
samassa yhteydessä tehty isku juutalaiskauppaan. Viattomia ihmisiä
surmataan koko ajan myös Nigeriassa, Pakistanissa ja Jemenissä.”
Terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden uhka on kasvanut,
presidentti sanoi. ”Rasismia ja muukalaisvihaa sekä antisemitismiä on
entistä selvemmin havaittavissa meidänkin yhteisöissämme. Myös
viharikokset ja vihapuheet ovat tämän päivän ilmiöitä, joista yksikään
valtio ei enää ole kuitenkaan vapaa. Näiden laittomien tekojen yksi
tarkoitus on luoda turvattomuutta ja levittää pelkoa. Niillä halutaan
suistaa tavallisen ihmisen ja toimivan yhteiskunnan arki pois
raiteiltaan.”
Presidentti Niinistön mukaan hyökkäyksiin on vastattava demokratian
keinoin, avoimuutta kunnioittaen ja oikeusvaltioperiaatteita korostaen.
”Demokraattinen ja moniarvoinen yhteiskunta perustuu ihmisoikeuksien
kunnioittamiseen, suvaitsevuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon.
Suomi toimii näin ja näitä periaatteita Suomi myös edistää
kansainvälisen yhteisön jäsenenä.”
Totuus on paras oikeudenmukaisuuden puolustaja
Ihmisillä on tarve ymmärtää ja löytää selityksiä kun käsittämätöntä
pahaa tapahtuu, presidentti sanoi. ”Me voimme vain yrittää kuvitella,
millaisia kysymyksiä Auschwitzin muurien sisällä on esitetty: Miksi?
Miksi kukaan ei auta ja puutu??”
Vihantekojen takaa voi löytyä monia syitä, joihin on puututtava. ”Miten
voisimme tunnistaa ja torjua ihmisen ajatuksiin pesiytynyttä
äärimmäistä mutta hiljaista vihaa ennen kuin tuo viha tekee isännästään
renkinsä?” presidentti kysyi.
”Mikään vääryyden kokemus ei voi koskaan, eikä missään tilanteessa,
oikeuttaa loukkaamaan tai vahingoittamaan toista. Ei sanoin eikä teon.
Se on aina väärin. Meidän on kunnioitettava myös heitä, jotka ovat
kansamme eri mieltä”, presidentti sanoi. ”Totuus toimii parhaiten
oikeudenmukaisuuden puolustajana.”
”Tänään muistamme ja kunnioitamme vainojen uhreja. Samalla on tärkeää
muistaa ja kunnioittaa myös heitä, joilla on ollut uskallusta ja
rohkeutta toimia vainoja vastaan. Heitä me tarvitsemme vielä tänäänkin.”
”Samaan aikaan tänään meidän tilaisuutemme kanssa Auschwitziin on
palannut sen kauhuista 70 vuotta sitten selviytyneitä eri puolilta
maailmaa. Muistojuhlassa kynttilät sytytetään yhdessä nuorten kanssa.
Elämä siis jatkuu.”
Päämuistotilaisuuden Helsingin synagogassa järjesti Holokaustin Uhrien
Muisto ry., yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja
ulkoasiainministeriön kanssa. Vainojen uhrien muistopäivää vietetään
Euroopan juutalaisten kansanmurhan, holokaustin, ja muiden toisen
maailmansodan ajan joukkomurhien uhrien muiston kunnioittamiseksi 27.
tammikuuta.
Kirjoitin syksyllä paikalliseen Joululehteen isäni tädistä jo vuosia sitten kuulemani eräänlaisen sukutarinan. Ystäväni Maija Magdaleena teki kertomukseen kuvituksen. Hän myöskin kannusti minua kertomaan tämän tarinan myöskin tässä blogissani.
Opin tuntemaan tämän Rauha-tädin hyvin herttaisena ja sydämellisenä, uskovaisena ihmisenä. Hän oli suvun piirissä hyvin arvostettu henkilö. Mikä tuli ilmi siinäkin, että vahingossakaan kukaan ei puhunut hänestä ilman etunimeen liitettyä täti sanaa.
Sattuipa kerran niin, että eräänä myöhäis syksyn iltana tädin mökkiin pyrki sisälle mies henkilö, joka kaupitteli suurehkoa jauhosäkkiä rahan tarpeeseensa."Minulla kuluu enään niin vähän jauhoja, etten millään voi noin suurta säkkiä ostaa", täti esteli. Mies ei tästä häkeltynyt, vaan alkoi ehdotella tädille naimakauppoja kanssaan. Hänellä kun oli vanha äiti, ja heidän olisi niin mukava sitten elellä kolmistaan.
Täti laittoi siinä vaiheessa asian leikiksi. "Me jokainen vanhenemme ja kohta sinulla sitten olisi kaksi vanhaa naista niskoillasi elätettävänä", täti järkeili. Niin miehen oli "rukkaset" saatuaan luovuttava ajatuksesta. Viimein hän alkoi odottamaan jotakin kaveriaan, jonka kyydissä hänen pitäisi päästä kotiin. Kun kaveria ei kuulunut ja ilta oli jo myöhäinen, ei tädin auttanut muu kuin alkaa järjestää miehelle yö kortteeria. Sillä eihän täti voinut miestä yön selkään lähettää.
Kamarin lattialle patjan päälle hän sitten järjesti miehelle vuoteen. Huoneen toisessa laidassa oli hänen oma sänkynsä, johon täti oikaisi itsensä nukkumaan Oli tätiä siinä vaiheessa pelottanut. Mies oli häntä rauhoitellut ja kehoittanut vain sammuttamaan valot. Jossain vaiheessa täti huomasi, että mies oli kääntynyt poikittain keittiön ja kamarin väli oven eteen. Ei tädillä ollut edes pako mahdollisuutta. Niinpä täti oli siunannut itsensä Jumalan haltuun ja yrittänyt vain nukkua.
Aamulla aikaisin täti nousi tekemään hellaan tulta ja keittämään aamukahvia.Mies oli unissaan kääntynyt sen verran sivuun, että hän pääsi pujahtamaan keittiöön. Heräsi siihen sitten mieskin ja täti herttaiseen tyyliinsä kehoitti miestä ottamaa kahvia ja "voikkoleipää". "Kun ei minulla ole tarjota, kuin tällaista rieväkakkoo vain", sanoi täti ja hyvin se kuulemma oli miehelle maistunut.
Kun aamu sitten oli valjennut ja liikenne mökin ympärillä vilkastunut, mies oli käynyt silmin nähden levottomaksi. Hän kertoi olevansa rahaton ja pitäisi päästä menemään bussilla, kun ei se kaverikaan tullut. Tädillä oli onneksi keittiön naulassa kauppakassi ja sieltä pienestä pussista hän löysi miehelle matkarahaa. Rahan saatuaan mies oli hyvin äkkiä livahtanut matkoihinsa.
Jälkeenpäin sitten huomattiin, että ulkosuojassa oli majailtu jo jonkin aikaa. Sieltä löytyi murto välineitä, sorkkarautoja ja kettinkiä. Pääteltiin, että kyseisen henkön oli täytynyt kuulla tädin ja poikansa siellä ulkosuojassa käymä keskustelu vähän aiemmin. Asia oli koskenut tädin myymää omaisuutta ja sitä että rahat olivat tädillä tallessa mökissään.
Tämä tarina ei ole satu, vaan opetus siitä, että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Rauha-tädin herttaisuus ja ystävällisyys pehmitti miehen sydämen niin ettei hän voinutkaan toteuttaa ryöstö aikeitaan.
Täti siunasi itsensä Jumalan varjeluksen alle ja sai myös kokea sen tuoman siunauksen.
"Hän elämää kantaa". Tämä sanapari ja ajatus "iskeytyi" mieleeni, kun aloin muistella juuri hiljan lukemaani kolumnia Ristin Voitto lehdestä. Väärin meni. Etsin lehden käsiini ja luin uudelleen. Kolumnisti kirjoittaa: "Älä elämää pelkää,älä sen kauneutta kiellä".
Näin kuulemma lauletaan Kaarlo Sarkian runosta tehdyssä iskelmässä vuosia sitten.
Hyvin muistin asian väärin, mutta silti nuo kaksi lausetta sopivat aivan kuin"nakutettuna" yhteen. "Hän elämää kantaa" oli minulle noin 5-vuotta sitten hyvin tärkeä hengellinen laulu. Yritän vaikka saada sen siirrettyä tähän blogiini.
Eilen olimme isännän kanssa läsnä kaksi viikkoa sitten pois nukkuneen naapurimme hautajais tilaisuudessa. Tänään oli sitten seurakunnassamme muistotilaisuus erään vanhemman seurakuntalaisemme muistoksi.
Jos loppuvuonna saimmekin osallistua tavallista useampaan ilojuhlaan, niin nyt vaikuttaa sitten olevan surujuhlien aika. Molemmat, niin ilo kuin surukin kuuluvat elämään.
Meidän ei tarvitse pelätä elämää eikä myöskään elämän loppumista täällä alhaalla, kun annamme elämämme Kaikkivaltiaan Jumalan käteen. Jeesus sanookin, että joka hänen tykönsä tulee, niin hän ei koskaan heitä luotansa pois.
"On elämä tää lahja Jumalalta, se kiitollisin mielin vastaanotetaan".
Muistan hyvin äitini antaman ohjeen, "Pitää tehdä heti se, mikä tehtävä on".
Viime viikon lauantaina oli jo puolipäivä, kun lähdin Onkkaalaan ja niin ollen ajattelin ensimmäisenä käydä katsomassa entisen naapurimme isäntää Harjutuulen vanhainkodissa. Oli jälleen päässyt kulumaan aikaa siitä kun olin viimeksi hänen luonaan käynyt ja nyt siis äitini ohjeen mukaan menin heti ensimmäiseksi katsomaan tätä tutuksi tullutta jo iäkästä ja sairasta vanhusta. Olen onnellinen, että tosiaan menin ja kävin häntä katsomassa, sillä eilen sain suru uutisen siitä, että käyntiäni seuraavana yönä naapurini oli nukkunut pois. Siirtynyt tästä ajasta iankaikkisuuteen.
Ajatukseni kiertävät tänään siinä, kuinka Raamatussa kerrotaan ihmisen elämässä kaikella olevan määrä aikansa. Saarnaajan kirjan 3:n luvun alusta luemme: "Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla jne..." Siinä mainitaan monta muuta asiaa, mitä ihmisellä on aika tehdä.
Nyt oli tullut naapurin isännän aika lähteä täältä. Suurin piirtein 40 vuotta me elelimme naapureina. Kumpikin asuimme maalaistalossa, hoidimme karjaa ja viljelimme maata. Kannoimme saman suuntaisia iloja ja murheita. Keskustelun aiheet tavatessamme liittyivät paljolti ajankohtaisiin, sillä hetkellä meneillään oleviin töihin. Ja tietenkin ilmoista juttelimme. Onhan maanviljelijän työ pajolti säästä riippuvaista.
Muistan kuinka sitä nuorena koki olevansa niin monessa asiassa kaikkivoipainen. Tulevaisuuden usko ja itseensä luottaminen olivat huipussaan. Näin omalla kohdallani voin sanoa, että ikä antaa sitä terveellistä "perspektiiviä" asioihin. Vanhuudessa ihmistä riisutaan, terveys alkaa reistailla ym.
Tässä samaisessa Saarnaajan kirjan luvussa on eräs jae, jota rakastan. "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Mutta niin on, ettei hminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. Saarn.3:11.
Saamme vain luottavaisesti jättää itsemme ja elämämme Kaikkivaltiaan Jumalan käteen ja samoin tehdä rukouksessa myös läheistemme, ystäviemme kuin myös naapuriemme kohdalla.
Toivotan kaikille blogi ystävilleni oikein hyvää ja Siunaus rikasta uutta armon vuotta 2016. En muista aikaisemmin valvoneeni uuden vuoden yönä vuoden vaihtumiseen asti, koska olen tykännyt, että se vuosi vaihtuu kyllä muutenkin. Viime yönä sekin tuli tehtyä ja koettua.
Syynä oli se, että aloin netin kautta katselemaan erästä tv7:ltä tullutta Missio maailman ohjelmaa "Nouse Suomi" Jostain linkistä siitä nappasin tuonkin tanssi videon, jonka halusin tähän tervehdykseeni liittää. Liekö tuo sitä "performanssi taidetta" vai mitä lie.
Jumalan sanaa verrataan puhtaaseen veteen, joka on meille luonnollisesti elintärkeää. Vielä tärkeämpää meille on Jumalan sana, "sillä siinä on elämän lupaus, sekä nykyisen, että tulevaisen.
Jumalan sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen"1Tim. 4:8,9.
Elämme vakavassa ajassa ja nyt on tärkeätä nostaa Jumalan sana sille kuuluvaan arvoonsa.
Jumalan sana on luotettava, muuttumaton, ikuinen, varma jne., ja Jumala valvoo sanaansa.
Ottaisimmeko tänä alkavana vuonna ohjeeksemme Ps. 119:105 sanat: "Sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni".
JUMALAN SIUNAUSTA!
