Jeesus keskellämme

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttansa", jne. näinhän me luemme Raamatustamme ja näin on asia vielä edelleenkin. Jeesus on meidän keskellämme ja hän tulee vastaamme erilaisten ihmisten hahmossa.
Pari päivää takaperin sain kohdata hänet lohduttajana pienen pojanpoikani hahmossa.
Asia on niin naurettava, että taidanpa jättää jotakin siitä kertomatta. Oikeastaan en ole tiennyt itkisinkö vai nauraisin, kun olen tämän tarinan jollekin kertonut.
Edellisessä postauksessani kerroin, että en tänä vuonna ota paineita Joulusta, enkä mielestäni ole ottanutkaan. Minulle vain usein sattuu sillä tavalla, että en onnistu pysymään kellon näyttämässä ajassa mukana. Päivänä, jona tämä tapahtui, tuntuivat kaikki tekemiseni venyvän aivan liian pitkälle. Iltapäiväkahvinikin oli vielä juomatta, kun kello jo näytti Konstan päiväkoti ajan päättymisen lähenevän kello neljän aikaan. Sinne toki ehdin ajoissa ja niinpä sitten ajelimme yhdessä Konstan kanssa pojan omaan kotiin.  Siellä minua odotti se suuri vai olisiko sittenkin ollut vain pieni pettymys, joka nyt vain tuntui suurelta kaikkien muiden tapahtuneiden asioiden plus orastavan päänsäryn lisänä. Niissä vaiheissa sitten tapahtui se kuuluisa "hanhen selän katkeaminen viimeiseksi pudonneen höyhenen painosta". En voinut vastustaa, vaan itku tuli siinä tilanteessa.
Oikeastaan kyky itkeä on Jumalan lahja meille ihmisille. Sillä tavalla voimme purkaa erilaisia paineita, johtuivatpa ne sitten ilosta, surusta tai mistä muusta asiasta tahansa. Myöskin Jeesus itki eri tilanteissa elämänsä aikana. Eräässä tosi vaikeassa tilanteessa Raamattu kertoo, että hänen kyyneleensä olivat kuin veripisarat. Kyyneleet myöskin puhdistaa ja siten hoitaa silmiä.
Mutta palataanpas asiaan, mikä se oli se lohdutus minulle sillä kertaa. Olin mennyt olohuoneen puolelle ja hetken kuluttua tämä pieni poika tulee perässäni suuri appelssiini kädessään. "Älä mummo itke, syö tämä" hän sanoo ojentaessaan minulle suurta appelssiinia.
Pienen pojan osaa ottavaa ääntä kuunnellessani tulin hetkessä sydänjuuriani myöten lohdutetuksi. Otin lahjan vastaan ja söin appelssiinin kyselemättä olisiko äidillä ollut sille muuta parempaa käyttöä.  Ihmettelin sitäkin mistä Konsta oli sen appelssiinin saanut käteensä, kun en ollut nähnyt   kuin ainoastaan pienia mandariineja keittiön pöydällä..
Näin minun sieluni tuli hoidetuksi eikä mennyt kauan siihenkään, kun myöskin sen kertaisen pettymykseni varsinainen aihekin korjaantui.
Toivotan Joulurauhaa ja tämän hyvän Jumalan Siunausta kaikille blogini lukijoille.

Kaikki on täytetty

On enää viikko aikaa Jouluun. Ajelin eilen Pälkäneellä ja asioin monessa eri paikassa ihmetellen kuinka paljon oli väkeä liikkeellä. Ajattelin ensi viikon ruuhkia mm.kaupoissa ja liikenteessä ja sitten sitä, että aikaa täytyy varata myöskin jonottamiseen. Tämä Jouluun valmistautuminen käytännön tasolla on paisunut kuin pullataikina. Helposti tämä ylenmääräinen kiire koettelee myös keskinäistä sopuakin, ja silloin on joulumieli kaukana.
Minusta tuntuu, että meillä monella on sellainen pakonomainen tarve saada kaikki valmiiksi ennen ns. h-hetkeä. Mitä nämä  asiat sitten meille itse kullekin merkitsevätkin ja mitä ne pitävät sisällään.
 Itse olen ajatellut vapauttaa itseni tästä tällaisesta ulkoisesta  paineesta Joulun suhteen.
Ihan jo olosuhteiden pakosta, kun on sen verran näitä "mummon virkatehtäviäkin" yms. niin teen vain sen, mitä kerkiän ja loppu sitten jää ja elämä jatkuu Joulun jälkeenkin.
Tykkään kyllä, että Jouluna on koti siivottu ja Jouluruuat laitettu ja, että tuoksuu Joululle. Ja myös haluan muistaa ystäviäni ja omaisiani pienillä lahjoilla, mutta rajansa kaikella.
Meillä on itsellämme helposti tämä täydellisyyden tavoittelu" ja kaiken valmiiksi saattaminen niin tärkeätä, että emme ehdi huomata Joulun varsinaista sanomaa kaiken kiireemme keskellä.
Eli sen, että "kaikki on jo täytetty" meitä varten ja meidän puolestamme. 
 Jumala antoi meille elämämme suurimman lahjan. Hän antoi meille oman poikansa, Jeesuksen ja hänessä syntiemme anteeksi antamuksen ja iankaikkisen elämän. Pysähdytään edes hetkeksi, että ehdimme tämän oman lahjamme vastaanottamaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää

 "Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs".

Liitän tähän onnitteluna Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi  Lasse Heikkilän Sumalaisesta messusta jo tutuksi tulleen laulun; Laulu Suomelle. Tämä video on  Vapaaseurakunnan kesäjuhlilta.

Vierellä kulkijat

Huomasin vuosia sitten lehdessä ilmoituksen jossa kyseltiin vapaa ehtoisesta vierellä kulkemisesta kiinnostuneita  henkilöita kokoontumaan seurakuntakeskuksen kerhohuoneeseen. Vuosi oli ehkä 2010, tai jotain. Menin silloin asiasta innostuneena mukaan. Silloin perustimme Luopioisiin tämän epävirallisen, mutta silti hyvin tärkeän työmuodon.
Meidän ihmisten perustehtäviimmehän  täällä maailmassa kuuluukin olla lähimmäinen lähimmäiselle, ihminen ihmiselle.
Tämä vapaaehtoistyömme lähti liikkeelle vierailuina vuorotellen Kukkia kodon, siis entisen vanhainkodin kaikilla osastoilla ja sen lisäksi myös näissä mielenterveyden hoitokotiyksiköissä, Mikkolakodilla ja Haaparinteessä. Ollen alkuun enimmäkseen yhdessä laulamista sekä asukkaiden, että  myöskin meidän omia mielilaulujamme. Kahvin juonti päätteeksi oli tietysti tärkeä ohjelmanumero sekin.
Itse jouduin kuitenkin jäämään suhteellisen pian sivuun ajan puutteen vuoksi, koska silloin  minulla oli vielä karjanhoito vastuuta, mutta heti eläkkeelle jäätyäni menin uudelleen mukaan. Tämä porukkamme otti minut hienosti vastaan. Muistan miten joku tervehtiessään muistutti minun olevan perustajajäseniä ja se tuntui minusta erittäin hyvältä ja rohkaisevalta.
 Tämä porukkamme vapaaehtoistyö on näinä vuosina laajentunut hyvin paljon ja vain Jumala tietää näiden asioiden merkityksen. Joukossamme kukaan ei tietääkseni pidä kirjaa tehtävistämme. Kuvaannollisesti sanoen oksamme leviävät monelle taholle ja hyvin perustellusti voi sanoa, että juuremme löytyvät jo Raamatusta, sillä alkuseurakunnan  tärkeä työmuoto oli juuri diakonia.  
Kukin suoritamme tätä tehtävää oman persoonallisuutemme kautta. Varustettuna niillä lahjoilla, jotka olemme Luojaltamme lahjaksi saaneet. Enempää emme "työvälineiksemme" tarvitsekaan.
Mottonamme voisi olla; "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa",
Ajan antaminenkin yksinäiselle on hyvin tärkeä asia. Mieleeni on jäänyt nuoruus vuosiltani erään nyt jo edesmenneen ystävän sanat hyvästellessämme toisiamme; "kiitos, kun annoit aikaasi".
Kun teemme tätä  "vierelläkulkijan" työtä sydämestämme niinkuin Jumalalle, kannamme Raamatun termein "hengellistä hedelmää".
Liitän tähän Maija ystäväni taidetta samasta aiheesta: SITÄ KUKKII JA KANTAA HEDELMÄÄ YHTÄ AIKAA.
                                                                                                                                                                   

Valtakunnan vartijoita

Valtakunnassa kaikki hyvin : Vai onko? Tämä kysymys on varmaan käynyt useampien meidän mielessämme. Päällisin puolin näyttäisi kyllä olevan suht`koht` hyvin. mutta onko se kaikki siinä?  "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" Rauha on maassa kyllä ollut siinä mielessä että viimeisestä sodasta on kulunut jo seitsemän vuosikymmentä ja olemme saaneet elää rauhan aikaa siitä lähtien, josta kiitos kuuluu Jumalalle.
  Mutta  miten on sen keskinäisen "hyvän tahdon" laita. Tuntuu siltä, että  ihmisille oma etu on se kaikkein tärkein asia ja meitähän kannustetaankin pyörimään vain oman itsemme ja oman hyvinvointimme ympärillä. Itsekkyys kukoistaa.
Unohdamme, tahallamme vissiin, että Jumala on meidän Luojamme ja hän loi meidät ihmiset iankaikkisuus olennoiksi. Meissä on henki, sielu ja ruumis, joista muodostuu tämä ihmisen kokonaisuus. Jumala puhalsi meihin elämän hengen, joka on se kaikista tärkein osa meitä.  Eläinkin voi tuntea iloa ja ikävää ym. samoin kuin ihminenkin ja samoin kummankin ruumis kuoltuansa maatuu maaksi jälleen. Mutta vain ihmisessä on henki, joka meissä kaipaa Jumalan yhteyteen vaikka emme aina osaa sitä tiedostaa.
Nyt on suomalaisessa yhteiskunnassa nähtävissä se ilmiö, mikä tapahtuu, kun on hiljakseen unohdettu Jumala ja hänen sanansa . Asiat alkavat olla sekasortoisessa tilassa ja tämä on nähtävissä valtakunnan joka tasolla. Olemme menettämässä Jumalan siunauksen kansakuntamme yltä.
Mieleeni on jäänyt Jumalan sana, joka muinoin tuli Israelin kansalle profeetta Hesekielin kautta. Jumala oli etsinyt Israelin kansasta miestä, joka "korjaisi muurin ja seisoisi muurin aukossa",  mutta ei ollut löytänyt.
 Isrelin kansan kohdalla olivat ensin luopuneet papit, joiden tehtävänä oli tuoda Jumalan tahto tiettäväksi ruhtinaille. Siis sen ajan valtiollisille päättäjille. He joutuivat harhaan, kun eivät tienneet  Jumalan laeista ja säädöksistä. Edelleen sitten "maan kansa" toimi omassa elämässään omien mieltymystensä mukaisesti. Raamatussa israelin tavallista kansaa nimitetään "maan kansaksi".
Sama järjestys toimii edelleen myöskin meidän yhteiskunnassamme. Ensiksikin "Jumalan pappien" tulee olla "totuuden torvina", Ja ilmoittaa selvästi, mikä on Jumalan tahto missäkin asiassa.
Nyt kun tämä ei ole toiminut niin toiseksi sitten päättäjät ovat laatineet lakeja, jotka ovat selvästikin vastoin Jumalan sanaa. Kolmas vaihe tässä ketjussa on se, että kansa seuraa johtajiensa esimerkkiä, kun ei enää tiedetä, mikä on oikein ja mikä on väärin. On syntynyt yleinen mielipide, joka korostaa suvaitsevaisuutta melkein joka asiassa. Tästä esimerkkinä on se, että kaikkia Jumalan kymmentä käskyä vastaan rikotaan yleisesti. On muodostunut tällainen "ajan henki", josta Pekka Simojoen vanha laulu seuraavalla videolla hyvin selkeästi kertoo..

 Jumala etsii edelleen löytyykö miestä tai naista seisomaan "muurinaukossa" hänen totuutensa puolesta. Olemaan valona ja suolana, niinkuin Jeesus meitä kehoittaa vielä tämänkin ajan keskellä. .

Lähimmäisenrakkaus

Haluan nyt ensimmäiseksi jakaa tässä blogissani tosi ihanan ja ihmeellisen kokemukseni viime  sunnuntailta. Tulimme nimittäin pienen pojan poikani kanssa kirkkoon ja olin aivan "otettu" seuratessani kuinka hiljaa ja varovaisesti tämä pieni miehenalku (3v.) asetteli kädessään olevaa pientä muovista traktori- peräkärry yhdistelmäänsä penkille viereensä. Niin varovasti, ettei vain mitään ääntä olisi päässyt siitä kuulumaan. Olin näet ulko- ovella tullut sanoneeksi, että kirkossa ollaan hiljaa ja hän otti neuvoni niin viimeisen päälle tosissaan. Ihmettelin myös sitä, kuinka muuten tosi vilkas ja energinen poika jaksoi istua nätisti koko kirkonmenon ajan.
Sitten haluan myös kertoa siitä tärkeästä asiasta, mitä Janne Vesto käsitteli saarnassaan.
Tekstin aiheena oli lähimmäisen rakkaus. Meidän lähimmäisiämmehän ovat kaikki kohtaamamme ihmiset ja sellaisina meidän tulee heitä rakastaa ja kohdella.
Eikä rakastaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka meitä rakastavat, vaan ihan kaikkia. Myöskin vihollisiamme, jos nyt tiedämme itsellämme sellaisia olevan, ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka meitä vainoavat. Näinhän Raamattu meitä kehoittaa.
Tämä saattaa tuntua meistä ylivoimaiselta, mutta Jumalan avulla kykenemme kyllä siihenkin sillä häneltä me saamme pyytää tätä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. On hyvä muistaa, että Jeeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja, että hän pystyy kyllä muuttamaan ei vain meitä itseämme, vaan myös elämämme tilanteita ja ihmiskohtaloita.
Niin, Veston Janne mainitsi saarnassaan myöskin nämä rikolliset maahan muuttajat, joiden tähden mielipitteet ovat paljolti kääntyneet muitakin pakolaisia ja maahan muuttajia vastaan. Myöskin heillä kaikilla on ihmisarvo. 
Hän mainitsi yleiseksi ilmiöksi tällaisen koston mentaliteetin, joka leviää vallankin sosiaalisessa mediassa. Meidän on hyvä näissä asioissa luottaa Suomessa hyvin toimivaan oikeuslaitokseen, eikä ottaa oikeutta omiin käsiimme. Myöskin tiedostaa se että rangaistus ei kenellekkään ole missään mielessä kosto, vaan asiallisesti määritelty rangaistus.
Rangaistuksen kärsittyään ihminen on samanlainen vapaa kansalainen ja yhteiskunnan jäsen kuin itsekkin olemme
Olemme kaikki tasapuolisesti Jumalan rakkauden kohteina Otetaan tämä Jumalan armo ja rakkaus vastaan ja annetaan sen levitä kauttamme lähimmäisillemme. Eikö tämä maailma olisi silloin vähän parempi paikka elää meille kaikille??????

"Suomi, kuule Herran sana"

Nykyisin olen viettänyt aikaa puutarhassamme marjapensaiden kimpussa. Samalla kuulen koulun kellon kutsuvan aina määrätyin väliajoin lapsia välitunnille ja taas takaisin tunnille koulutyöhön.
Tänäänkin meidän kauttamme sinne suunnisti kaksi pientä koululaista. Saan mielikuvissani myötä elää heidän arkeaan.
Tänään  kumaji myös toisenlaisen kellon ääni. Se ääni kuului kirkon kellotapulista ja ilmoitti siitä, että joku henkilö on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen. Tämän kellon ääni aina pysäyttää kesken arkisen kiireen. Muistuttaa meitä kiireisiä ihmisiä siitä, että kerran nämä "kiireemme" keskeytyvät lopullisesti.
Jumalallakin on oma "kellonsa". Raamatussa kerrotaan useassakin kohtaa Jumalan pasuunoista. Mm. uskovien ylöstempauksen ja Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä.
Mutta kyllä Jumalalla on toisenlaisiakin, pienempiä "pasuunoita". Jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla tällainen oman aikansa pasuuna, sillä Sanassa sanotaan, että "sana on sinua lähellä; se on sinun suussasi ja sydämessäsi"
Ja myöskin; "kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka Hyvää sanomaa julistavat".  Kaikista meistä ei ole julistajiksi, eikä kaikilla ole lauluääntäkään tai muuta vastaavaa, mutta kaikki me Jeesukseen uskovat olemme hänen todistajiaan. Kukin oman armoituksensa mukaan.
Meidän sukupolvessamme on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia sillä tavalla, että voisivat vastaanottaa ja uskoa sen. Tämän johdosta voisi sanoa, että nykypäivän lähetyskenttä aukeaa jo kotioveltamme.
Siksi vähän mukaeltuna; "Suomi, kuule Herran sana."