Siunauksen salaisuus

Siunauksen salaisuus!

Seurakuntamme pastori puhui meille  hyvin tärkeästä asiasta. Nimittäin  Jumalan  siunauksen salaisuudesta.  Vastoin yleistä käsitystä, me voimme siihen ihan itse vaikuttaa. Meillä on hyvä Jumala.  Heti raamatun alussa kerrotaan kuinka Jumala antoi ihmiselle parhaan paikan asua. Eedenin paratiisin.  Josta kuitenkin ihmisen oli lähdettävä syntiin lankeemuksen seurauksena.  Edelleen hyvä Jumala antoi oman poikansa  meidän syntiemme  sovittajaksi,  välimieheksi  meidän ja itsensä välille.  Kaikki meidän elämässämme on  lahjaa Jumalalta. Kaiken saamme hänen armostaan.    Nyt herää kysymys, mitä me voimme antaa Jumalalle. Toki on olemassa paljonkin asioita ja mahdollisuuksia. Yksi meitä jokaista  koskettava  asia on ajan käyttömme. Sillä aikamme  on Jumalan meille antamaa ja itse paljolti vastaamme siitä, kuinka aikamme käytämme. Muistan lapsena, kuinka eräs leikkimielinen vanhempi sukulais tätimme tuli käymään kodissani. Vanhempani tietysti kyselivät kuulumisia ja tekemisiä sitten viime näkemän.  Johon vastaksena tämä  uskovainen täti lausui "mahtipontisesti" erään tutun virren sanoja lainaten. "Jok´ainut hyödytön hetkistäs on turhaan tuhlattu leiviskäs" ja jatkoi sitten siihen, "että hänestä tuntuu siltä, että hänellä näitä hukkaan tuhlattuja leivisköitä on todella paljon."Ja sitten hän nauroi makeat naurut päälle. Mieleeni nousee toinenkin muisto. Perheellämme oli  vuosikymmeniä kestänyt  ystävyys suhde erään yksinäisen, vanhemman tädin kanssa. Joskus lähtiessäni hänen luotaan, täti ruukasi  sanoa. "Kiitos, kun annoit aikaasi."  Sitä en silloin nuorena  ymmärtänyt, mitä kiittämistä siinä nyt sitten oli, niinkuin  nyt sen ymmärrän.  Eli,  meidän tulisi antaa aikaamme ensinnäkin oman perhekuntamme  jäsenille, mutta mahdollisuuksien mukaan myöskin yksinäisille, sairaille  ja vanhuksille. Käydä heitä katsomassa ym. Pastorimme kertoi meille erään  hyvin puhuttelevan  tarinan  eräästä jossakin Pohjois Amerikassa sijainneesta seurakunnasta, jonka jäsenet olivat pääosin köyhiä ihmisiä. Tämä  tapahtui hyvin kauan sitten. Joskus orjuuden lopettamisen jälkeen.  Siellä pastori opetti heille Jumalalle uhraamisesta. Hän antoi heille kolme ohjetta. Ensimmäiseksi, että jokaisen piti antaa. Toiseksi, kukin antoi oman kykynsä ja varojensa mukaan. Ja kolmanneksi,kukin antakoon iloiten, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.  Jos nämä kolme kriteeriä eivät täyttyneet, lahjaa ei otettu vastaan. Köyhästä Makedonian seurakunnasta kerrotaan raamatussa  2 kor,8:1-5, mitä Jumalan armo oli saanut heissä aikaan."Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnassa. Että vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.  Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa. Paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen. Eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan  antoivat itsensäkin, ennen kaikkea  Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta."  Näin meidänkin tulisi tehdä,  antaa ensin itsemme"elävänä uhrina Jumalalle."Sen jälkeen muukin uhraaminen tuntuu luonnolliselta.  Vanhan liiton aikana oli säädetty, että kaikesta annettiin kymmenykset Jumalalle. Kukin antoi hänelle satonsa parhaimmasta. Ensin Jumalalle. Esimerkkinä muistamme Jumalan profeetan, Elian, leskivaimon luona Sarpatissa. Siellä oli sellainen tilanne, että kuivuuden tähden maassa oli kova nälänhätä ja tällä  vaimolla oli enään vain vähän jauhoja jäljellä vakkasessa ja vähän öljyä astiassa. Silti Elia sanoi hänelle, "leivo minulle  ensin". Vaimo  totteli ja  sen seurauksena  hänellä riitti jauhoja  ja  öljyä  siihen asti, kunnes Jumala antoi sateen ja saatiin jälleen uutta viljaa.  Näin Jumala siunasi köyhän leskivaimon uhrin, sillä hän ei jää kenellekään mitään velkaa.   Malakian kirjassa Jumala sanoo näin: Malakia 3:10," Tuokaa täydet kymmenykset  varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."  Yksi elämän lainalaisuuksista on se, että "Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää, ja joka niukasti kylvää, se myöskin  niukasti niittää". Mm. maanviljelijät sen hyvin tietävät. Olkoon kuitenkin uhraamisessamme  oikeanlainen mieli  ja asenne. Antamisestamme seuraa  siunausta  myöskin  sillä  tavalla, että se poistaa meistä ahneuden hengen.  Hebr. 13:15  sanoo näin. Uhratkaamme  siis hänen kauttaan aina Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään.