Emme saata täysin ymmärtää kuinka arvokasta onkaan meille annettu aika. Meillä on pitkälti vapaus ja oikeuskin itse vaikuttaa siihen, miten aikaamme käytämme. Emmekä tule useinkaan ajatelleeksi sitä, että olemme siitä myöskin vastuussa Jumalamme edessä.Aikamme on myöskin rajallista. Raamatun kuvauksin sanottuna."Niinkuin hiekka on valunut tiimalasissa, tai niinkuin kankuri, saatuaan kankaan valmiiksi, leikkaa sen irti loimen tutkaimista". Aivan samoin elämämme loimet kerran katkaistaan. Tällaiset ajatukset ovat hallinneet mieltäni menneiden päivien aikana. Ja lähinnä nyt juuri oma ajankäyttöni. Kulunut kesä on perheessämme ollut hyvin tapahtumarikasta aikaa. En paljoakaan ole ennättänyt istahtaa tähän netin äärelle. Mutta sehän on kyllä yleisesti tiedostettu asia, että eläkkeelle jäätyä ne kiireet sitten vasta alkavat ja tämän "totuuden" voin aivan hyvin allekirjoittaa kohdallani. Olen kuitenkin oppinut rukoilemaan Jumalan johdatusta ajankäyttööni ja päiviini. Olen oppinut myöskin ajattelemaan niin, että aikani ei enään ole "kortilla." Olen sen monasti sanonut ääneenkin, ja sen, että minulle annetaan sitä koko ajan lisää. Sitten, kun se kerran loppuu, niin sitten se vain loppuu tykkänään. Saan siirtyä uuteen ja parempaan olotilaan. Niinkuin Paavali sanoo, että "elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto".
En tiedä, se taitaa olla yleinen ajatus malli, että näitä iankaikkisuus asioita olisi aikaa ajatella sitten muka vanhana tai vasta vakavasti sairaana. Emmehän me voi tietää, annetaanko meille huomista päivää. Tuleeko meille vanhuutta tai vakavaa sairautta, ensinkään, jolloin olisi sitten aikaa iankaikkisuuteen valmistautua. Vakavasti sairaana ei sitäpaitsi jaksakaan pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä. Eräässä vanhassa laulussa sanotaan hyvin osuvasti että: "Älä sano: Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella. Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle,jne."
"Katso, nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä".2 kor. 6:2.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Paavalin kääntymys
Paavali sanoo, että "Varma on tämä sana ja kaikin puolin vastaan
ottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan,
joista minä olen suurin". Paavalikin koki itsensä syntiseksi Pyhän
Jumalan edessä, vieläpä kaikkein suurimmaksi sellaiseksi, koska hän oli
vainonnut Jumalan seurakuntaa.Hänen elämänsä kuitenkin muuttui
totaalisesti, kun hän kohtasi Jeesuksen. Se oli hyvin vaikuttava
kohtaaminen, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siitä
kerrotaan Apt:n yhdeksännessä luvussa. Hänellä oli mukanaan kirjeitä Damaskoksen synagoogille vietäväksi sitä varten, että hän saisi tuoda kristittyjä sidottuina Jerusalemiin."Hänen ollessaan matkalla taivaasta leimahti yht`äkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja hän kuuli äänen sanovan "Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän kysyi: "Herra, kuka olet"? Ääni vastasi: Minä olen Jeesus,jota sinä vainoat. Sen jälkeen hän sai ohjeet, kuinka hänen tuli toimia. Hänet talutettiin sokeutuneena Damaskokseen. Siellä eräs Ananias niminen mies oli näyssä saanut Herralta ohjeet mennä Sauluksen luokse ja rukoilla hänen puolestaan. Raamattu kertoo: "Niin Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani molemmat kätensä Sauluksen päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra lähetti minut. Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota kuljit. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhällä Hengellä". Ja heti oli kuin suomut olisivat pudonneet Sauluksen silmistä, ja hän sai näkönsä. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin". Näin Raamatussa kerrotaan Sauluksen uskoon tulo. Entisestä vainoojasta tuli nyt
Jeesuksen todistaja. Näiden vaiheiden jälkeen Sauluksesta kerrotaankin nimellä Paavali. Ja aivan samoin kuin Jeesus kohtasi Paavalia, on hänellä mahdollisuus kohdata meistä jokaista.Tätä uskoontulo prosessia kutsutaan uudestisyntymiseksi, mikä on jokaisen kohdalla erilainen kokemus, aivan niinkuin luonnollinen syntymäkin on. Saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Se on Jumalan armolahja meille jokaiselle Jeesuksen omalle.
Sillä:"Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.
Sillä:"Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)