Kävely lenkilläni tapasin lapsenlapsiani heidän kotinsa ohitse kulkiessani.
Toinen
tytöistä kävi siinä tien vieressä kasvavan nuoren koivun oksasta kiinni
ja huomasi siinä pienen pieniä lehden silmuja. Sanoin, että siinä on
"hiirenkorvia". "Minä kirjoitan tämän vihkoon", tuli tytöltä heti
iloisena omasta huomiostaan. Heille oli nimittäin annettu koulusta
tehtäväksi kirjata huomaamiaan kevään merkkejä muistiin.
Yhtä innokkaina meidän kaikkien tulisi seurata myöskin ajan
merkkejä. Kysellä, missä ajassa me elämme? Tänään vietämme
Helatorstaita, joka on Jeesuksen taivaaseen astumisen muisto päivä.
Enkelten ja opetuslasten saattelemana Jeesus nousi ylös taivaaseen.
Siinä tilanteessa enkelit ilmoittivat, että Jeesus on myöskin palaava
takaisin aivan samalla tavalla kuin ensimmäiset opetuslapset näkivät
hänen taivaaseen nousevan. Tämä aika on nyt lähellä, aivan "oven
edessä".Sillä "aikain merkit kertovi, et`Jeesus kohta saapuvi",
niinkuin eräässä laulussa lauletaan. Tämän huomaamme, jos luemme päivän
lehteä ja Raamattua rinnakkain.
Määrä ajoista ja hetkistä
meidän ei ole niin tarvis tietää, vaan tärkeämpää on valvoa omaa
hengellistä tilaamme. Siis olla valmiina, kun Jeesus saapuu. "Sillä
kohta pasuuna soi ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten
meidät, jotka olemme elossa, tarkoittaa Jeesukseen uskovia Herran omia,
temmataan yhdessä heidän kanssaan tuuliin ja pilviin ja niin me saamme
aina olla Herran kanssa". Näin Raamattu vakuuttaa: 1Tess. 4:13-18.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti