Sain osallistua Pälkäneen Katukappelin Naisten päivään. Siellä oli
mukana myöskin Ev.Lut seurakunnan ylistyskuoro. Heistä eräs kertoi,
kuinka kirkkoherra oli lapsia ajatellen elävöittänyt Helatorstain
saarnaansa. Kysymyksessä oli perhekirkon Jumalan palvelus. Pappi oli
oikassut pitkäkseen lattialle ikäänkuin lasten tasolle konsanaan.
Kertonut, että hänkin oli kerran ollut pieni poika ja hänkin oli kovasti
miettinyt, miten sinne taivaaseen oikein voisi yrittää päästä. Sitten
hän oli pomppinut lattialla muka taivasta kohden yrittäen, sillä tavalla
kuin nyt vanhempi, tukevan oloinen mies vain voi pomppia. Seuraavaksi oli yritys tikapuita myöten kiipeämällä päästä ylöspäin, niin että
jotkut olivat jopa pelänneet tikapuiden puolesta. Vai olisko niin, että
enemmän itsensä papin puolesta kuitenkin pelkäsivät. Ei onnistunut
taivaaseen pääsy niinkään. Mutta näin heräsi lasten mielenkiinto itse
asiaan.
Tätä kertomusta kuunnellessani muistin vanhan lasten
laulun. Kysyin, että osattaisko me sitä laulaa. Ja niiinpä sitten
lauloimme ja leikimme lasten laulua siellä naisten päivillä. Se kävi
hyvin myöskin taukojumpasta. Tässä laulussa on selkeä ohje siitä, miten sinne
taivaaseen päästään. Siinä sanotaan näin: "Syntini, kun hylkään ja tunnustan.
Silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen, pääsen
minä varmasti taivaaseen."
Kuinka ollakaan, tämä laulu osui
silmiini aivan yllättäin you tubesta, joten siirrän tähän
seuraavanlaisen version tästä laulusta.
Kiitos linkkauksesta! Kiva blogi sinulla. Väri on kuin taivaan väri. Luin muutamia tekstejä, sopivan lyhyitä ja omasta elämästä kertovia. Siunausta sinulle!
Kiitos linkkauksesta! Kiva blogi sinulla. Väri on kuin taivaan väri. Luin muutamia tekstejä, sopivan lyhyitä ja omasta elämästä kertovia. Siunausta sinulle!
VastaaPoista