torstai 5. toukokuuta 2016

Helatorstai

"Sä sanot usko Jumalaan on vanhanaikaista ja että vanhanaikaista on laulaa taivaasta". Muistini sopukoista nousi esiin pätkä vanhasta, nuoruuteni ajan laulusta ajatellessani tätä Helatorstain sanomaa. Se on toivon sanomaa meille ihmisille ja mielelläni siitä kirjoitan. Oli sitten vanhanaikaista tai ei, se on sanomaa, joka on voimassa kaikkina aikakausina. Jeesus sanoo, että "vaikka taivas ja maa katoaa, niin hänen sanansa eivät koskaan katoa".
Jumalan lupaukset Messiaan, Vapahtajan syntymästä tänne maan päälle toteutuivat kirjaimellisesti. 
Jeesus syntyi ensimmäisen kerran hyvin vaatimattomasti halpaan tallin seimeen.
 Raamatusta löytyy myöskin lupauksia hänen toisesta tulemisestaan.
  Helatorstaita vietämme Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Tästä Raamatttu kertoo mm. Ap.t. 1: 9-11, että pilvi vei hänet pois opetuslasten näkyvistä.
Tessalonikalaiskirjeessä kerrotaan myöskin näin, että hänen omansa nostetaan "tuuliin ja pilviin" Jeesusta vastaan yläilmoihin hänen tulemuksessaan.1 Tess. 4: 18. 
Matteuksen evankeliumin luvussa 24, on myöskin kirjoitettu samasta aiheesta meille varteen otettavaa sanaa. Siinä meitä kehoitetaan valvomaan" sillä emme tiedä päivää emmekä hetkeä", jona Jeesus saapuu.
Ennen vanhaan kiinnitimme puhelin pylväisiin ilmoituksia, missä luki: "Jeesus tulee pian, oletko valmis".
 Se lause pitäisi oikeasti kääntää: Jeesus tulee äkkiä, yllättäen. Tarkoittaen, että Jeesus tulee aivan niin sekunnin murto osassa, ettei silloin kukaan ehdi tehdä parannusta, eikä muutakaan asiaa, että asiat olisi kunnossa Jumalan kanssa. Siksi valvominen näissä asioissa on enemmän kuin tarpeellista.
Tuli jälleen mieleeni sanat lapsuuteni aikana usein lauletusta laulusta. Siinä sanotaan: "Älä sano; "sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella" elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle. Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina",
Mutta nyt tähän päätteeksi liitän vauhdikkaan ja iloisen laulun Jeesuksen tulon odotuksesta.
 "Kun Jeesus saapuu".  Se on nauhoitettu Örebron Elim seurakunnan suomalaisen ryhmän tilaisuudesta.



Miettimisen jälkeen liitän tähän vielä Viktor Klimenkon laulun, Valkea ratsumies, mikä on jo kauan ollut ajatuksissani. Tuo edellinen tuli sillä tavalla "ex tempore", ennalta suunnittelematta. Sen löysin etsiessäni tätä toista, Klimenkon laulua samasta aiheesta

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti