Joulurauhaa.

Yksi yö vielä ja sitten on Joulu ja perheen pienemmillä odotuksen täyttymys; kuin tietysti myös meillä aikuisillakin.  Mikä se nyt sitten kenellekkin on joulussa tärkeintä ja mitä olemme odottaneet. Ehkä yhdessä olo omaisten, sukulaisten tai  ystävien kesken tai jouluruokien syöminen. Ehkä vain saada muutama päivä levähtää oikein kunnolla. Tai miksi emme voisi myöntää joululahjojen avaamisenkin olevan ihan kivaa. 

Älkäämme kuitenkaan unohtako Joulun todellista synttäri sankaria Jeesusta. Hänen odottamisestaan kairjoitin Sydän-Hämeen lehteen ja liitän tämän kirjoitukseni tähän jatkoksi. Toivotan myöskin blogini lukijoille rauhallista ja hyvää joulua.

 

 Adventti aikaa.

Vietämme Adventin aikaa ja samalla myöskin odotuksen aikaa. Odotamme Jeesusta tulevaksi ja saamme jälleen ja edelleen julistaa Joulun ja rauhan sanomaa ihmiskunnalle.

Yksi Jeesuksen nimistä onkin Rauhanruhtinas.  Raamattu kertoo hänestä, että kun "aika oli täyttynyt, lähetti Jumala poikansa."   Ensimmäisen kerran maailmaan tullessaan Jeesus syntyi pienenä vauvana tallin seimeen.

Tänään me saamme odottaa hänen tulevan toisen kerran tänne maan päälle sillä erotuksella vain, että nyt hän tulee Kuningasten kuninkaana ja Herrain Herrana.

Meidän aikamme  ihmiset kaipaavat "juurikin" rauhaa sydämeensä. Sillä vaikka me olemme saaneet elää rauhan aikaa valtiollisesti ja asiat ovat näennäisesti hyvin ulkoisesti, ja täällä Suomessa ehkä paremmin kuin koskaan, niin ihmiset ovat sisäisesti "rikki" ja rauhattomia. He etsivät sisäiseen kaipaukseensa tyydytystä ulkoisesta markkinahumusta ja "meiningistä", mutta sisäinen tyhjyys ei silti poistu. Raamatun mukaan; "ihmiset ovat eksyksissä niin kuin lampaat joilla ei ole paimenta. Kaikki he ovat poikenneet pois omille teillensä." 

Jeesus, Rauhanruhtinas antaa meille kestävän rauhan. Hän on se Hyvä Paimen, "joka antaa henkensä lampaiden edestä." Joh. 10:11.

Hengellisen laulun sanoin: "Maailman ääriin vie sanoma taivaan: Pilvissä kohta jo pasuuna soi, ja Jeesus saapuvi kirkkaudessaan, taivaaseen noutaa hän omansa oi."   HLK. 216:3