Uusi vuosi 2022.

 Ajelin täällä Luopiosten kirkonkylän keskikatua (tietä) pitkin pienen pojan poikani kanssa meille päin. Katu- siis tievalojen loisteessa pakkasherran huurruttamat puut tekivät maiseman erikoisen valkeaksi.  Tämä oli pienelle pojalle uusi ja ihmeteltävä kokemus, minkä hän heti pukikin kysymykseksi.  Oletko sinä mummu ennen nähnyt näin valkoista maisemaa? Vähän epäröiden vastasin siihen, että en tiedä, kai minä ehkä joskus olen nähnyt. Seuraavana aamuna katsellessani keittiön ikkunastamme näkyvää maisemaa pihatien suuntaan järvelle päin sain ihastella jälleen ihmeellistä Luojan työtä. Huutelin myös tämän pikkumiehen leikeistään katsomaan tätä hienoa näkyä. Kerroin hänelle mikä rikkaus on siinä, että meillä täällä Suomessa on neljä erilaista vuodenaikaa. Vaihtelu virkistää meitä kummasti tässäkin asiassa ja sen myötä uuden odotus. Otin Raamatun pöydältä ja luin siitä aivan alusta kertomuksen taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää.") 1Moos. 1:31)     Vielä tähän viimeksi haluan liittää ajatuksen Immi Hellén`in runon sanoin: "Oi jospa vuosi alkava, oisi Luojan siunaama."