Kuunneltuani edellisen kirjoitukseni yhteyteen liitetyn Jippii kuorolaisten laulun, aukeni siihen edelleen muutama lauluklippi You Tubesta.. Kuuntelin siitä sen Gospel Powerin kappaleen, "Tänään voi olla se päivä". Mieleeni nousi muistoja 80-luvulta, jolloin tietyistä syistä jouduin läheltä seuraamaan tätä sen aikaista nuorten musiikkia. Se tuntui silloin olevan aika "rajua" , mutta opin siitä jopa tykkäämään. Se oli usein myöskin hyvin kantaa ottavaa ja nostatti tunteita puolesta ja vastaan, niin kuin noista levyraatilaisten kommenteista voi hyvin päätellä. Tämä uskon asia onkin sellainen asia, joka jakaa ihmisiä ehkä enemmän kuin mikään muu asia täällä maailmassa. Nyt elämme armon aikaa ja meillä on vielä tilaisuus "vaihtaa kaistaa", liikenne termein sanottuna.
Tuli mieleeni Jeesuksen sanat : Matt. 25:33-34. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle.
Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville, tulkaa minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta. joka on teille ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti.
"Mä kauniin tiedän kukkasen, se mulle ilon antaa"
ja edelleen:
"Tää kaunis kallis kukkanen on Herran pyhä Sana"
Aloitan tämän Kansainvälisen Raamattupäivän kirjoitukseni näillä 1938 vuoden virsikirjasta löytyvän virren 164 sanoilla.Ne kuvaavat kauniisti Jumalan Pyhää sanaa, joka avautuessaan näyttää meille ihmeellisen kauneuden maailman. Opimme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme, jossa Gal.2:3:n mukaan ovat kaikki maailman aarteet kätkettyinä". "Olemme siinä onnellisessa asemassa, että saamme lukea Raamattua omalla kielellämme. Tämä mahdollisuus puuttuu vielä monilta kansoilta ja kansanryhmiltä.
Evankeliumin ilosanoma, on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkialla ja vielä kaikkina aikakausina.
Mieleeni on jäänyt joskus kansakoulu ajoilta sellainen asia, että Mikael Agrikola Suomessa ja Olaus Petri Ruotsissa toimivat uskonpuhdistajina. Mikael Agrikola on Suomen kirjakielen isä ja hän myöskin käänsi Pyhän Raamatun suomen kielelle. Tosin en ole aivan varma ,ehtikö hän saattaa vanhan testamentin käännöstyötä aivan loppuun asti. Hänhän kuoli suht. nuorena. Raamatun suomennustyöllään Agricola loi pohjan suomen kirjakielelle. Näin pääsi tavallinen (meikäläinen) kansa perehtymään Jumalan sanaan. Perustelunaan käännöstyölle Agricola käytti kuuluisaa lausettaan: "Kyllä se tuntee suomen kielen, joka, ymmärtää kaikkien mielen.
Raamattu kokonaisuudessaan on suuri kirjasto. Se sisältää myyttejä eli kertomuksia siitä miten maailmankaikkeus, ihmiset, eläimet ja luonnonilmiöt ovat syntyneet.
Historiaa: Esim. Aikakirjat,ja Kuningasten kirjat kuvaavat Israelin kansan historiaa.
Lakeja: Esim.10 käskyä.
Runoja ja lauluja löytyy runo- ja mietekirjojen ryhmästä esim. psalmit, aforismeja esim. sananlaskut.
Julistusta: VT:n profeetat, Jeesus ja Paavali.
Novelleja, esim.Ruutin kirja.
Ennustuksia:Danielin kirja ja Johanneksen ilmestys.
Kirjeitä, esim. Paavalin kirjeet.
Jumalan sana on vahva kalliopohja valkojemme alla. Sen varaan voimme rakentaa niin ajallisen kuin myöskin iankaikkisen tulevaisuutemme.
Ps. 119:105, Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. 2 Piet. 1:19.Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.
Mikael Agrikcolan elämäntyön tapahtui 1500-luvulla, jolloin Jumalan uudisstuksen tuulet puhaltelivat kirkollisessa elämässä.Tänä päivänä evankeliumi valloittaa maailmaa paljolti nuorten ja lasten kautta. Me vanhemmat uskovaiset olemme aivankuin jämähtäneet paikoillemme ja unohtaneet tärkeimmän tehtävämme, ilosanoman kertomisen oman aikakautemme ihmisille. Siltä vain tuntuu nyky suomalaista elämää katsellessa. Ei meidän silti pidä voivotella pimeyttä, vaan sytyttää se kuuluisa kynttilä. Ja kun näitä pieniä kynttilöitä syttyy useita, niin johan "valo loistaa" niinkuin Jippii lapset mm. laulavat. Liitin nimittäin tuohon alkuun videon pätkän Jippii kuoron laulusta.Jeesus muuten laittoi lapset meille aikuisillekin esikuvaksi näissä uskon asoissa. Matt. 18:3. Totisesti minä sanon teille: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Muuten näitä Jippii kuoroja on suomessa toiminnassa jo yli 100 lapsikuoroa eri kirkkokunnissa ja kristillisissä kouluissa. Suomeksi on julkaistu 8:n äänitettä ja DVD:itä noin 10:n.
Sittemmin laulujen käännöstyössä on ollut jo 86 eri kieltä ja valmiita äänitteitä on 32. Myös ammattimuusikoita on lähtenyt kuorojen toimintaan säveltäjä Lasse Heikkilän innostamana. Lapset ovat vierailleet ulkomaillakin huoltajiensa saattelemina ja myöskin suomessa on vieraillut ulkomaisia Jippii kuoroja.
Jippii lauluissa kaikuu iloinen evankeliumin sanoma lasten laulamana.
Meillä oli seurakunnassamme Konsta Jylhän muistokonsertti. Hänen kuolemastaan on tullut kuluneeksi 30-vuotta. Seurakunnassamme vaikuttaa musiikin saralla hänen tyttärensä, Ulla Haili.Ulla kertoili meille muistoja lapsuudestaan lähtien isästään ja hänen elämästään. Konsta Jylhä sävelsi elämänsä aikana yhteensä noin 130 sävellystä joista noin puolet oli kansanmusiikkia. Koettuaan voimakkaan hengellisen murroksen ja sen seurauksena uskoon tulemisen, hän alkoi säveltää hengellistä musiikkia. Saimme seurata hänen elämänsä tarinaa tyttärensä kertomana lauluin ja sävelin. Sävellystyö alkoi vakavan tapaturman jälkeen -60 luvun alussa. Käänteentekevä vaihe hänen elämässään oli uskoon tuleminen vuonna v. 1975. Laulujen aiheet muuttuivat, kun Konsta sai Jumalalta uuden virren sieluunsa. Hän sai ammentaa pelastusksen lähteestä säveliä Korkeimman kiitokseksi. Näihin säveliin Pyhä Henki antoi sanat siten, että Rebekka vaimo puhui kielillä ja raamattupiirin jäsenistä kaksi henkilöä tulkitsivat nuo kielet laulujen sanoiksi. Myöskin Ulla tytär sai Pyhältä Hengeltä sanoja isänsä sävelmiin.Ne ovat sanoja suoraan Taivaallisen Isän rakastavalta sydämeltä uskon kilvoittelijan taipaleelle.
Etsikkoajan mietteet, kiitollisuus, luonto, Jumalan rakkaus ja taivaskaipuu kumpuavat laulujen sanoista. Niinkuin syntyaikoinaan, niin myös tänäkin päivänä johdattavat kuulijaansa askeleen eteenpäin elämän tiellä.
Liitän tähän Konsta Jylhän sävellyksen, "Kiitos Isä nimellesi".
Löysin seuraavan hyvin opettavaisen runon ja kirjoitan sen tähän vielä näin Pyhäinpäivää muistellen. Runon kirjoittajan nimi vain ei ole jäänyt "aikakirjoihin". Nousi mieleeni tässä sellainenkin ajatus, että missähän vaiheessa tämä uskossa Jeesukseen kuolleiden muistopäivä on muutettu yleiseksi, kaikkia vainajia koskevaksi muistopäiväksi. Ei niin, etteikö sellaistakin saisi viettää, mutta tässä vain alkuperäinen, siis Raamatullinen ajatus hämärtyy. Eihän ihminen kuollessaan automaattisesti muutu pyhäksi. Jos ei ihmiselle kelpaa Jumalan armo vastaanotettavaksi tämän elämän aikana, niin ei tilanne muutu enään kuoleman jälkeen. Tosin joku voi kokea vielä viime hetkillään ns. "ryövärin armon". Sanonta tulee siitä, että toinen Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristillä riippuneista ryöväreistä kääntyi vielä ennen kuolemaansa Jeesuksen puoleen ja pyysi : "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Jeesus lupasi, että "tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa"!
Kuitenkin vain Jumala yksin tietää hmisen sydämen tilan, ei välttämättä edes lähimmät ihmisetkään pääse sitä tietämään. Sillä "ihminen näkee ulkokuoren, Jumala näkee sydämen". Edelleen on voimassa Raamatun sana, että "Maan päällä Ihmisen pojalla, (siis Jeesuksella) on valta antaa syntejä anteeksi".Tästä kerrotaan mm. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Matt. 9:6, Mark.2:10, Luuk.5:24. Edelleen vielä Ef.1:7:n kertoo Jeesuksesta, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.
Sitten se runo.
"Afrikkalainen runo"
Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos haluat antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään rakkaudella.
Jos haluat, sanot: rakastan sinua,
kotiväelle tai ystävälle,
lähellä tai kaukana.
Elämässä, veljeni, elämässä.
Älä odota kunnes ihmiset kuolevat,
rakasta heitä juuri nyt ja näytä,
että välität.
Tulet itsekin onnelliseksi
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmailla
peittämässä hautoja kukkasilla.
Peitä jo nyt sydämet rakkaudella.
Elämässä, veljeni, elämässä.
Mielessäni heräsi voimakas protestimieli lukiessani Maaseudun tulevaisuudesta artikkelia ruuan pakkausmerkinnöistä. Valtavia summia maksava uudistus pitäisi toteuttaa lähitulevaisuudessa. Lukemani perusteella on kyseessä miljoonia maksava muutos. Onko Suomen kansalla oikeasti varaa tällaiseen asiaan. "Tuntuu siltä, että tässä kärpäsestä tehdään härkänen". Puhutaan "piilosuolaisesta" ym ruuasta. Kuinkahan moni meistä edes näitä tietoja on seurannut ruokaa ostaessaan. Onhan meillä jokaisellla makuaistikin olemassa. Ja jos tämä on EU:sta lähtöisin oleva idea, niin luulisi sielläkin olevan suurempiakin murheita. Ajatellaan nyt sitä taustaa vasten, että liian monella ihmisellä ei ole hengen pitimiksi ruokaa ollenkaan tai hyvin niukasti. Mutta pysyäksemme täällä lähi ympyröissä, niin aina kaupassa käydessään sitä joutuu toteamaan, kuinka yltäkylläisyyden keskellä me täällä koti Suomessa sentään elämme. Vainnan varaa on, mielestäni liiankin paljon. Usein joutuu miettimään ja jopa kysymään neuvoakin sellaisen tuotteen kohdalla, mitä harvemmin tulee ostaneeksi. Kun ei tiedä, eikä osaa valita. Tämän liika tarjonnan seurauksena sitten ruokaa joutuu paljon hukkaan, kun niin monenlaista pitää olla tarjolla. Hukkaan joutuvan ruuan arvo siirtyy tietysti hintoihin, joiden kalleutta sitten edelleen valitamme. Näin ympyrä sulkeutuu.
Tulee mieleeni sananlaskut 27:7. Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle kaikki karvaskin on makeaa.
Rukoilen ja toivon päättävässä asemassa oleville viisautta ja suhteellisuuden tajua näissä asioissa.
Tuo otsikko ja laulun sanat palauttivat hyvin voimakkaasti mieleeni lapsuuteni ja varhais nuoruuteni vaiheet. Muistan omistaneeni lapsen uskon Jeesukseen. Vielä varhais nuoruutenikin ajalta muistan kuinka eräänkin kerran koulusta kotiin pyöräillessäni iloitsin ja kiitin Jumalaa Jeesuksen pelastustyöstä. Taivaallinen ilo täytti silloin sydämeni. Viimeisillä luokilla koulussa aloin kuitenkin kuunnella ja katsella kaverien myötä näitä "tämän maailman valoja" ja houkutuksia. Iskelmien tenho tepsi sieluuni. Ajatukseni alkoivat niiden myötä liidellä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi elävästä Jumalasta. Taivaalliset asiat loittonivat hiljalleen kaukaisemmiksi, kunnes sitten unohtuivat kokonaan. Jumalan Pyhä Henki on hienovarainen, ei Jumala väkisin meitä luonansa pitele. Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Jeesuskin ruukasi kysyä maan päällä vaeltaesaan ihmisiltä, että "mitä tahdot, että minä sinulle tekisin".
En minä varmaankaan silloin aivan tietoisesti sanonut lopullisia hyvästejä Jeesukselle. Muistan, kuinka alettuamme mieheni kanssa seurustella halusin varmistua siitä, ettei hän olisi aivan kielteinen uskon asioita kohtaan. Siltä varalta tietenkin, jos minä sitten "vanhana" palaisin Jeesuksen luokse. Erään kerran sitten kysyinkin, "rukoiletko sinä koskaan", Ja saatuani myönteisen vastauksen, olin tietenkin hyvin helpottunut asiasta.
Naimisiin mentyämme kävimme yhdessä myöskin tansseissa. Elämä jatkui erään hengellisen laulun sanoja myötäillen niin, että "vältin ristin miestä".
Kunnes, koitti Jumalan aika uudistaa kutsunsa kohdallani. Hän alkoi puhua sisäiseen maailmaani. Se oli hyvin todellista, ei mitään mielikuvituksen tuotetta. Mieleni oli rauhaton ja omatunto soimasi. Tajusin, että olin suuresti rikkonut Jumalaa ja ihmisiäkin vastaan. Sieluni silmillä näin kuin kaksi vaakakuppia. Toisessa näin iskelmät ja tanssin ja toisessa vaakakupissa oli Jeesus. Koin hyvin vahvasti, jälleen laulun sanoja lainaten, että "ilman Jeesusta elämä tyhjää, kuni erämaa, kuivaa se on", . Miten tulisin jatkamaan tästä eteenpäi?. Halusin muutosta elämääni ja valinta näiden kahden asian välillä oli tehtävä. Jumala kutsui minua parannukseen. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta. En voi mennä sanomaan, että iskelmät ja tanssi sinällään olisivat syntiä, mutta minulle ne olivat siksi tulleet koska ne olivat elämässäni niin tärkeällä sijalla ja olivat syrjäyttäneet Jeesuksen. Tässä tilanteessa koin, että valinnan oli tapahduttava puoleen tai toiseen. Ja mistä sitäkään voisin tietää, kutsuuko Jumala minua tämän jälkeen enää koskaan uudelleen. Jos tämä olisikin kohdallani viimeinen kutsunsa. Olin tuolloin 24-vuotias.
Mieleeni nousi lapsuuden ajan muistoista siinä tilanteessa tosi tärkeiltä tuntuvat Raamatun jakeet. "Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Matt.7: 7,8. Näiden jakeiden lupauksiin sain vedota näissä tilanteissa. Ihmeellistä oli myöskin huomata, että Jumala kuulee rukoukset ja myöskin vastaa niihin. Niinkuin sen bublikaanin, joka yksinkertaisesti rukoili,että Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Ja Jumala oli armollinen minullekin. Hiljalleen sisimpääni kasvoi varmuus siitä, että saan olla Jumalan lapsi ja saan olla myöskin perillinen. Sillä:" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia". Voisinko tähän sanoa muuta, kuin "Amen."
"Kahvipöytäparlamentit" ovat monesti hyviä ideoiden tuottajia. Seurakunnassamme vaikuttava isäntämies ja perheen isä kertoi ideasta, josta olivat vaimonsa kanssa keskustelleet aamukahvipöydässä. Nimittäin sellaisesta, että me jokainen voitais seurakunnan tilaisuuksissa rohkeasti "rikkoa" totuttuja rajoja. Ei tietenkään mitään pahaa tai luvatonta. Johdannoksi hän luki Raamatusta 5 Moos.31:6. "Olkaat lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; Hän ei jätä, eikä hylkää sinua".
No, hän sanoi itse sitten näyttävänsä tässä asiassa esimerkkiä. Hän ajatteli laulaa meille kitaran soiton säestyksellä, mutta ei tosin kuitenkaan yksin. Niinpä hän rohkeasti sitten lauloikin yhdessä vaimonsa kanssa duettona. Vaimonsa laulamista olemme kyllä tottuneet ennenkin kuulemaan.
Laulun loputtua suosion osoituksia riitti, joten rohkeus kyllä kannatti. Itseäni "kosketti" heidän valitsemansa laulun sanat hyvinkin paljon, sillä se liippasi omaa elämän historiaani hyvin läheltä. Olen kokenut laulun sanojen todellisuuden henkilökohtaisessa elämässäni. Seuraavassa postauksessani sitten kerron tähän lauluun liittyvää elämän tarinaani.
Valoja maailman
Valoja maailman mä nään, loistavat niin ne väreissään.
Jokainen niistä mulle kai lupauksen tuo, jos käyn vain niiden luo.
Himmenee valot tään maan, kun katselen rakkauttaan,
niin paljon mä Herralta saanut oon.
En päivääkään vaihtaisi pois, ei Jeesusta korvata vois,
tää maailma parhaimmillaan vaik´ ois.
Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin.
huomata sain; Se kaikki on valhetta vain,
ja haihtuu matkallain.
Valoja maailman mä nään, katsomaan en nyt enää jää.
Golgatan luona valo on ihmeellinen,
risti Jeesuksen.
