Valtakunnan vartijoita

Valtakunnassa kaikki hyvin : Vai onko? Tämä kysymys on varmaan käynyt useampien meidän mielessämme. Päällisin puolin näyttäisi kyllä olevan suht`koht` hyvin. mutta onko se kaikki siinä?  "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" Rauha on maassa kyllä ollut siinä mielessä että viimeisestä sodasta on kulunut jo seitsemän vuosikymmentä ja olemme saaneet elää rauhan aikaa siitä lähtien, josta kiitos kuuluu Jumalalle.
  Mutta  miten on sen keskinäisen "hyvän tahdon" laita. Tuntuu siltä, että  ihmisille oma etu on se kaikkein tärkein asia ja meitähän kannustetaankin pyörimään vain oman itsemme ja oman hyvinvointimme ympärillä. Itsekkyys kukoistaa.
Unohdamme, tahallamme vissiin, että Jumala on meidän Luojamme ja hän loi meidät ihmiset iankaikkisuus olennoiksi. Meissä on henki, sielu ja ruumis, joista muodostuu tämä ihmisen kokonaisuus. Jumala puhalsi meihin elämän hengen, joka on se kaikista tärkein osa meitä.  Eläinkin voi tuntea iloa ja ikävää ym. samoin kuin ihminenkin ja samoin kummankin ruumis kuoltuansa maatuu maaksi jälleen. Mutta vain ihmisessä on henki, joka meissä kaipaa Jumalan yhteyteen vaikka emme aina osaa sitä tiedostaa.
Nyt on suomalaisessa yhteiskunnassa nähtävissä se ilmiö, mikä tapahtuu, kun on hiljakseen unohdettu Jumala ja hänen sanansa . Asiat alkavat olla sekasortoisessa tilassa ja tämä on nähtävissä valtakunnan joka tasolla. Olemme menettämässä Jumalan siunauksen kansakuntamme yltä.
Mieleeni on jäänyt Jumalan sana, joka muinoin tuli Israelin kansalle profeetta Hesekielin kautta. Jumala oli etsinyt Israelin kansasta miestä, joka "korjaisi muurin ja seisoisi muurin aukossa",  mutta ei ollut löytänyt.
 Isrelin kansan kohdalla olivat ensin luopuneet papit, joiden tehtävänä oli tuoda Jumalan tahto tiettäväksi ruhtinaille. Siis sen ajan valtiollisille päättäjille. He joutuivat harhaan, kun eivät tienneet  Jumalan laeista ja säädöksistä. Edelleen sitten "maan kansa" toimi omassa elämässään omien mieltymystensä mukaisesti. Raamatussa israelin tavallista kansaa nimitetään "maan kansaksi".
Sama järjestys toimii edelleen myöskin meidän yhteiskunnassamme. Ensiksikin "Jumalan pappien" tulee olla "totuuden torvina", Ja ilmoittaa selvästi, mikä on Jumalan tahto missäkin asiassa.
Nyt kun tämä ei ole toiminut niin toiseksi sitten päättäjät ovat laatineet lakeja, jotka ovat selvästikin vastoin Jumalan sanaa. Kolmas vaihe tässä ketjussa on se, että kansa seuraa johtajiensa esimerkkiä, kun ei enää tiedetä, mikä on oikein ja mikä on väärin. On syntynyt yleinen mielipide, joka korostaa suvaitsevaisuutta melkein joka asiassa. Tästä esimerkkinä on se, että kaikkia Jumalan kymmentä käskyä vastaan rikotaan yleisesti. On muodostunut tällainen "ajan henki", josta Pekka Simojoen vanha laulu seuraavalla videolla hyvin selkeästi kertoo..

 Jumala etsii edelleen löytyykö miestä tai naista seisomaan "muurinaukossa" hänen totuutensa puolesta. Olemaan valona ja suolana, niinkuin Jeesus meitä kehoittaa vielä tämänkin ajan keskellä. .

Lähimmäisenrakkaus

Haluan nyt ensimmäiseksi jakaa tässä blogissani tosi ihanan ja ihmeellisen kokemukseni viime  sunnuntailta. Tulimme nimittäin pienen pojan poikani kanssa kirkkoon ja olin aivan "otettu" seuratessani kuinka hiljaa ja varovaisesti tämä pieni miehenalku (3v.) asetteli kädessään olevaa pientä muovista traktori- peräkärry yhdistelmäänsä penkille viereensä. Niin varovasti, ettei vain mitään ääntä olisi päässyt siitä kuulumaan. Olin näet ulko- ovella tullut sanoneeksi, että kirkossa ollaan hiljaa ja hän otti neuvoni niin viimeisen päälle tosissaan. Ihmettelin myös sitä, kuinka muuten tosi vilkas ja energinen poika jaksoi istua nätisti koko kirkonmenon ajan.
Sitten haluan myös kertoa siitä tärkeästä asiasta, mitä Janne Vesto käsitteli saarnassaan.
Tekstin aiheena oli lähimmäisen rakkaus. Meidän lähimmäisiämmehän ovat kaikki kohtaamamme ihmiset ja sellaisina meidän tulee heitä rakastaa ja kohdella.
Eikä rakastaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka meitä rakastavat, vaan ihan kaikkia. Myöskin vihollisiamme, jos nyt tiedämme itsellämme sellaisia olevan, ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka meitä vainoavat. Näinhän Raamattu meitä kehoittaa.
Tämä saattaa tuntua meistä ylivoimaiselta, mutta Jumalan avulla kykenemme kyllä siihenkin sillä häneltä me saamme pyytää tätä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. On hyvä muistaa, että Jeeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja, että hän pystyy kyllä muuttamaan ei vain meitä itseämme, vaan myös elämämme tilanteita ja ihmiskohtaloita.
Niin, Veston Janne mainitsi saarnassaan myöskin nämä rikolliset maahan muuttajat, joiden tähden mielipitteet ovat paljolti kääntyneet muitakin pakolaisia ja maahan muuttajia vastaan. Myöskin heillä kaikilla on ihmisarvo. 
Hän mainitsi yleiseksi ilmiöksi tällaisen koston mentaliteetin, joka leviää vallankin sosiaalisessa mediassa. Meidän on hyvä näissä asioissa luottaa Suomessa hyvin toimivaan oikeuslaitokseen, eikä ottaa oikeutta omiin käsiimme. Myöskin tiedostaa se että rangaistus ei kenellekkään ole missään mielessä kosto, vaan asiallisesti määritelty rangaistus.
Rangaistuksen kärsittyään ihminen on samanlainen vapaa kansalainen ja yhteiskunnan jäsen kuin itsekkin olemme
Olemme kaikki tasapuolisesti Jumalan rakkauden kohteina Otetaan tämä Jumalan armo ja rakkaus vastaan ja annetaan sen levitä kauttamme lähimmäisillemme. Eikö tämä maailma olisi silloin vähän parempi paikka elää meille kaikille??????

"Suomi, kuule Herran sana"

Nykyisin olen viettänyt aikaa puutarhassamme marjapensaiden kimpussa. Samalla kuulen koulun kellon kutsuvan aina määrätyin väliajoin lapsia välitunnille ja taas takaisin tunnille koulutyöhön.
Tänäänkin meidän kauttamme sinne suunnisti kaksi pientä koululaista. Saan mielikuvissani myötä elää heidän arkeaan.
Tänään  kumaji myös toisenlaisen kellon ääni. Se ääni kuului kirkon kellotapulista ja ilmoitti siitä, että joku henkilö on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen. Tämän kellon ääni aina pysäyttää kesken arkisen kiireen. Muistuttaa meitä kiireisiä ihmisiä siitä, että kerran nämä "kiireemme" keskeytyvät lopullisesti.
Jumalallakin on oma "kellonsa". Raamatussa kerrotaan useassakin kohtaa Jumalan pasuunoista. Mm. uskovien ylöstempauksen ja Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä.
Mutta kyllä Jumalalla on toisenlaisiakin, pienempiä "pasuunoita". Jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla tällainen oman aikansa pasuuna, sillä Sanassa sanotaan, että "sana on sinua lähellä; se on sinun suussasi ja sydämessäsi"
Ja myöskin; "kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka Hyvää sanomaa julistavat".  Kaikista meistä ei ole julistajiksi, eikä kaikilla ole lauluääntäkään tai muuta vastaavaa, mutta kaikki me Jeesukseen uskovat olemme hänen todistajiaan. Kukin oman armoituksensa mukaan.
Meidän sukupolvessamme on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia sillä tavalla, että voisivat vastaanottaa ja uskoa sen. Tämän johdosta voisi sanoa, että nykypäivän lähetyskenttä aukeaa jo kotioveltamme.
Siksi vähän mukaeltuna; "Suomi, kuule Herran sana."

Maaliman varikset

Sattuipa tässä eräänä päivänä niin, että sain huolehtia samanaikaisesti lapsista, koirasta ja variksesta.
Siis sain, eikä niin, että minun täytyi. Silläkin asialla on vissi ero. Pohdin tämänkin sanan "huolehtia", merkitystä. Eikö se tarkoita sitä, että kantaa jonkinlaista huolta heidän hyvinvoinnistaan.
Koira oli naapurin koira, lapset olivat omia, siis toisessa polvessa ja varis vain tuli meidän pihaamme.
Juonen kulku meni niin, että kävimme lasten kanssa asioilla ja jätimme koiran siksi aikaa sen omaan, sillä hetkellä tyhjään kotiin.
 Kotipihaan tultuamme varis ehti kiivetä rappujamme ylös ja teki jopa tarpeensa ovemme eteen.
Hoputin lapsia kiirehtimään edellä ja hätistämään sitä pois, kun itse jäin vielä purkamaan autosta tavaroitamme. Seuratessamme  variksen liikkumista, huomasimme siinä jotakin outoa. Se lähti hyppien pihan poikki niin, että sen toinen siipi laahasi maata. Lentämään se ei pystynyt.
Siinä vaiheessa olisi pitänyt jo kiirehtiä noutamaan koiraa ja lenkittämään sitä samalla. Tuntui kuitenkin siltä, että ensin piti saada varikselle "apua".  Pelkäsin, että se katoaa pihastamme, jos ei pian löydy ihmistä lopettamaan sen elämää.  Lopettaa se täytyi, sillä viimeistään talvella se olisi pakkasen armoilla, vaikka kesän yli joten kuten selviäisikin.
Onneksi naapurimme oli kotona ja tuli ystävällisesti hoitamaan asian ja minä pääsin noutamaan koiraa.
Joku viisas on näin sanonut, että "eläimelle tulee antaa hyvä elämä ja armollinen loppu".

Lasten jutut

Lasten kanssa sattuu monenlaisia tilanteita ja asioita. Kannattaa pitää kynä ja paperia saatavilla ja tallentaa ylös lasten hyviä juttuja ja oivalluksia, sillä olen huomannut, että myöhemmin ne nousevat "arvoon arvaamattomaan"
Pieni pojan poikani, 3-vuotias, kiipesi selkäni taakse tuolilleni seisomaan. Tunsin kuinka pienet kädet hipelöivät niskassani, löysivät sieltä piilossa olleen kaulaketjuni ja sen myötä pienen ristin sormiinsa.
Varsinaisessa kyselyiässä oleva vesseli totesi: "Enkelin risti".
 Oikaisin sen olevan Jeesuksen risti ja jatkoin; se on tyhjä risti, kun Jeesus meni taivaaseen. Pikku mies oli heti kohta ajan tasalla. Pienessä päässä sijaitseva "muistikone" alkoi etsiä asiayhteyttä tähän astisiin huomioihinsa. Ensimmäinen suuhun löytynyt sana, "koulun juttu" ei hänen omasta mielestäänkään ollut hyvä, mutta heti perään löytyi oikea sana; "kirkon juttu".
"Lasten suusta saamme edelleenkin kuulla totuuksia".

Juhannus

Elämme parhaillaan keskikesän aikaa ja valmistaudumme keskikesän juhlaan, Juhannukseen.
Muistelen mielessäni lapsuuteni ajan Juhannuksia. Kodissamme siivottiin ehkä vähän vielä  perusteellisemminkin kuin normaaleina viikonloppuina. Myöskin piha siivottiin ja tuotiin nuoria koivuja "Juhannuslimoja" porraspieliin. Se antoi hyvän tuoksun ja juhlavuutta pihapiiriin.
Oli myöskin leivottu pullaa ja äiti ruukasi tehdä myös kaksi kakkua, tumman ja vaalean, kahvileiväksi. Äidillä oli varmaankin mielessä ajatus vieraiden tulosta, koska edessä oli kaksi pyhää.
Siihen aikaan kyllä yleensäkin leivottiin  ja siivottiin viikonlopuksi sen mukaan kuin nyt ehdittin ja jaksettiin. Kotimme oli maalaistalo, niin karjanhoito ynnä kaikki muu siihen liittyvä kuului normaaliin elämän menoon. Ei ollut jääkaappeja eikä pakastimia. Ei viemäreitä eikä "tuomareita". Oli juokseva vesi, kun otit likaämpärin käteesi ja toiseen puhdas vesiämpärin ja lähdit ulos ne kädessäsi. Toisen toit palatessasi tyhjennettynä ja toisen täytettynä.
Esim. maito jäähdytettiin ja säilytettiin lähteessä. Muistanpa, että taloudessa kätettävä maito saatettiin laskea ämpärissä kaivoonkin. Se tosin oli tehtävä hyvin varoen, ettei päässyt vahingossa läikkymään yli."Kun keinot loppuu, niin konstit alkaa".
Sitä työtä ei annettu lasten tehtäväksi, vaikka lapset yleensä osallistuivatkin kaikkeen työhön ikänsä tuomin edellytyksin ja voimiensa mukaan.
Kylläpä ajatukseni lähtivät liitelemään kauemmaksi kuin olin ajatellutkaan muistoihini palata.
Mutta palataan sitten vieläkin kauemmaksi, kuin kenenkään meidän muistimme kantaa.
Kuinkahan moni muistaa kuulleensa, että Juhannuksen päivänsankari Johannes Kastaja menetti päänsä vankilassa jonne hän joutui nuhdeltuaan Herodesta veljensä vaimon, Herodiaan vuoksi.
Johannes oli sanonut, että "sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa" Raamattu kertoo näistä tapahtumista Markuksen evankeliumin 6:ssa luvussa, jakeissa 21-28.
Oli ollut Herodiaksen syntymäpäiväjuhla menossa jolloin Herodiaan tytär tuli sisään ja tanssi. Se miellytti kuningasta ja hänen pöytävieraitaan. Tästä tämä tapahtumasarja lähti alkuun, joka sitten päättyi Johanneksen kannalta hyvin ikävästi.
Muuten onkin ainoa syntymäpäiväjuhla josta meille Raamatussa kerrotaan.
 Muistetaan Johannesta ja vietetään tätä keskikesän juhlaa silti iloisella mielellä ja oikealla asenteella.
Olihan Johannes suuren ilosanoman tuojan, Jeesuksen edelläkävijä.
HYVÄÄ JUHANNUSTA.

"Vain muutos on pysyvää".

Tänä aamuna ajatuksiani hallitsee teema muutoksesta. Lueskelin Sydän Hämeen Lehteä ja sieltä osui silmiini artikkeli Mikkolan navetan pihapiirin eri rakennuksiin sijoitetusta näyttelystä, joka sisältää hyvin monimuotoista taidetta, teemana on muutos. Siinä esiin tuodaan taiteen keinoin ympärillämme ja elämässämme tapahtuvia muutoksia. Tämä ei varmaankaan ollut alkusysäys ajatuksilleni, vaan täydensi niitä. Sopi kuin "nenä päähän", niinkuin sanotaan. Lehden edellisellä sivulla kerrottiinkin Senioriklovnien palkitsemisesta otsikolla;"Punaiset nenät palkittiin". Tämä kolmen naisen ryhmä käy eri tapahtumissa levittämässä hyvää mieltä ihmisille. Ryhmään kuuluva Tarja Saksala tiivisti tunnot sanoihin;
"Lahja voi olla laulu tai itse tehty taulu,
Tai auttamista tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli ja tulee hyvä mieli."
Kyllä tulikin hyvä mieli, voin sen todistaa kahdestikin mukana olleena. Tapasin heidät ensi kerran käydessäni Kostiakodissa katsomassa vanhaa sukulaistani ja toisen kerran sitten täällä Luopioisten olopäivillä.
Valtakunnallisia hengellisiä tapahtumiakin järjestetään ja mainostetaan otsikolla; "Mahdollisuus muutokseen."  Näitä tapahtumia ovat järjestämässä aina jonkun maakunnan eri seurakunnat yhdessä.  Kun Jumalan henki saa muuttaa ihmisen, niin se muutos tapahtuu niin syväluotaavasti, että ihmisen sisin muuttuu. Mutta Jumalan työ meissä, sekin on jatkuvaa. Raamattu kehoittaakin meitä näin, että; "muuttukaa mielenne uudistuksen kautta". Kun otamme vastaan hänen rakkautensa, se mahdollistaa sen että mekin osaamme ja voimme ja pystymme rakastamaan lähimmäisiämme.