Helatorstain sanoma

Tänään vietämme Helatorstaita. Nimi helposti tuo mieleemme ensimmäiseksi  Ritvalan Helkajuhlat  tai jotain vastaavaa. Mutta kuka meistä oikeasti muistaa tämän juhlapäivän  merkityksen. Kysymyksessä on Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä, joka tapahtui 40:n vrk:n kuluttua ylösnousemuksesta. Tämän kuluneen 40:n päivän aikana Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja. Ainut kertainen ja ihmeellinen ajan jakso huipentuu sitten Jeesuksen ylösottoon. Hänet otettiin sinne, minne ei pääse mitään epäpyhää. Isän kotiin, taivaaseen. Hän on siellä asianajajana, esirukoilijana ja paikan valmistajana omillensa. Hänet otettiin taivaaseen, jotta Hän kerran voisi tulla takaisin. Tämä suuremmoinen toivomme suhteellistaa kaikki tämän maailman voitot ja tappiot.
Markuksen evankeliumi kertoo meille Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Mark.16:15,16. Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ilmestyskirjan mukaan taivaassa täytyy olla kaikkien kansojen ja kansan heimojen edustajia. Jeesuksen takaisin tulo liittyy tähän, että evankeliumi on saatu vietyä kaikkien kansojen keskuuteen. Nyt tänä nopean tiedonkulun aikakautena tuntuu siltä, että tuo tavoite on hyvinkin toteutettavissa. Esim internetin avulla saaadaan evankeliumi vietyä moniin ns.suljettuihin maihin mihin ei lähetystyön tekijöilla muulla tavalla ole pääsyä.Monet muuten saavuttamattomat kansat tulevat nykytekniikan avulla saavutetuiksi ja saavat kuulla tämän ihmeellisen pelastussanoman.

Matka muistojen maisemiin

Ihmettelen, kuinka paljon yhden päivän matka saattaakaan herättää entisiä muistoja kuin myöskin synnyttää uusia muistoja ja uusia ajatuksia. Saimme mieheni kanssa kutsun Kauhajoelle ja siellä mieheni entisen naapurin pojan kirjan julkistamis tilaisuuteen. Matkalla  oli mukava katsella ennen niin kovin tutuiksi tulleita maisemia. Kävimmehän me nuorina ollessamme ja mieheni vanhempien vielä eläessä useinkin lastemme kanssa Pohjanmaalla, mummolassa. Tie oli tuttua, moni asia oli vuosien saatossa muuttunut. 
Itse kirjan julkistamis tilaisuus oli upea juhla. Tämä kirja, Vastuu, on tämän naapurin pojan omaelämäkertaa. Toissa kesänä julkaistiin ensimmäinen osa, Kutsu. Ja onhan se ihan loogista, että ensin Jumala kutsuu ja sitä seuraa sitten automaattisesti vastuu. Edellyttäen, että otamme kutsun vastaan suurelta kutsujalta. Näin juuri tämän naapurin pojan kohdalla oli tapahtunut.
Jumala kutsuu ihan tavallisia ihmisiä. Hän myöskin varustaa siihen työhön, mihin hän itse kunkin kutsuu. Meille jää vastuu tehtävämme (leiviskämme) hoitamisesta. Ja tehtävän hoidettuamme saamme sanoa, niinkuin Raamatussa sanotaan Luukas 17:10,  Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:  "Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.
Näin on tapahtunut myöskin tämän kyseisen henkilön elämässä. Kannattaa hankkia ja lukea nämä elämäkerta kirjat, Kutsu ja Vastuu. Kirjoittaja on Eero Pokela ja kustantaja, on Väyläkirjat  www.vaulakirjat.fi Kaikki tulot kirjasta menee 100%:sti. Humanitääriseen Idäntyöhön.Tähän Idäntyöhön voi tutustua esim. Sähköposti: hum.idantyo@gmail.com    Kotisivu:www.humanitaarinenidantyo.fi   kautta.

Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun.

Näin äitienpäivään sopii seuraava pieni kertomus: Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun. Lasku: Äiti velkaa Laurille. Kantanut puita 6 kertaa, 0:smk.60 penniä. Tuonut öljyä useita kertoja 0:60: smk. Käynyt asioilla 2 kertaa, 0:40 smk.. Koska olen ollut hyvä poika, 0:80 smk. Yhteensä 2:40 smk.
Äiti otti laskun mitään sanomatta. Seuraavana päivänä oli Laurin pöydällä Smk. 2:40 ja vieressä lasku, joka oli näin kuuluva.
Lasku: Lauri velkaa äidille. Laurin onnellisesta kodista 10:n vuoden aikana:  Ei mitään. Kaikesta hänen ruoastansa:  Ei mitään. Kaikesta hoidosta hänen sairautensa aikana: Ei mitään. Hänen vaatteittensa ompelemisesta: Ei mitään. Koska äiti on ollut hyvä häntä kohtaan: Ei mitään. Yhteensä: Ei mitään.   Lauri oli jo pannut rahat taskuunsa, mutta luettuaan äitinsä laskun punastui hän ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän antoi rahat takaisin, syleili äitiänsä ja pyysi häneltä anteeksi.
Anteeksiantamuskaan ei maksanut mitään.
Löysin tämän kertomuksen äitini lapsuuden aikaisesta koulukirjasta. Vahinko vain, että kirjoittajasta  ei ole mainintaa.

"Kun Jeesus on omana mulla"

Olin jälleen aamutuimaan siivoamassa rantamökin pihaa ja otsikon mukaiset laulun sanat alkoivat soida korvissani.Siis ihan oikeasti soida. Olin nimittäin pitkin talvea ja kevättä suunnitellut kokeilevani sellaista pientä kasettisoitinta, minkä voi laittaa taskuun ja sieltä johdot sitten korviin. En tiedä keneltä lapsista se on aikain saatossa jäänyt meille,Jostain kätköistä se vain oli noussut esiin ja ajattelin, että kävelylenkeilläni se voisi olla hyvä askelten vauhdittajana. Nyt  sain sitten muutettua ajatukseni toteutuksen asteelle.
Sain kokea monta "ahaa" elämystä asian tiimoilta. Olin valinnut ensimmäiseksi kuunneltavakseni Jorma Elorinteen laulamia lauluja sisältävän kasetin.Tämä otsikon laulu: "Kun Jeesus on omana mulla", toi mieleeni erään kaukaisen muiston. Muistan kuinka äitini istui tuossa meidän keittiön pitkällä seinän vierus penkillä ja lauloi tämän laulun omalle isälleen ja äidilleen. Hän halusi tämän laulun sanoin kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta.       Kalevi Lehtinen on eräässä kirjassaan hyvin tuonut esille, mistä tässä Jeesuksen meille lahjoittamassaan pelastuksessa on kysymys. Hän oli 16-vuotiaana sanonut ensimmäistä kertaa "kyllä" Jeesukselle. Lainaan tähän hänen kertomaansa. "Tajusin, että Jumalan edessä olen aivankuin syytettynä oikeudessa. Jumala on tuomari, minä olen syytetty, Jeesus on minun puolustusasianajajani ja Saatana on syyttäjä. Nimi Saatana tarkoittaa syyttäjää. Siinä oikeudessa ei hiukkaakaan merkitse se, miltä syytetystä tuntuu. Kaiken ratkaisee se, mitä tuomari sanoo.Jos Jumala sanoo, että sinut, Kalevi, on julistettu syyttömäksi sen takia, että sinun puolustusasianajajasi on jo kärsinyt rangaistuksesi etukäteen, niin vaikka minusta tuntuisi miltä, sillä hetkellä minä olen syytön ja vapautettu tuomiosta. Tästä Raamattu käyttää vaikeata sanaa: vanhurskauttaminen, syyttömäksi julistaminen".  Jeesus antoi omilleen tehtäväksi viedä tätä sanomaa aina maan ääriin asti. Otetaan asia vakavasti, vastataan Jeesukselle kyllä ja liitytään tähän ilosanoman viestin viejien suureen joukkoon. Tämä asia koskee kaikkia ihmisiä ja on kaikkein suurin sanoma, mitä ihmiskunnalle maan päällä koskaan on annettu. VOITTO ON JO SAAVUTETTU, sota on jo voitettu,vain "taistelu", (meidän osaltamme),  on hieman kasken.

Arkipäivän ihmeitä

Lähdin jo aamusta rantaan jatkamaan eilispäivänä kesken jäänyttä työtäni.Olin haravoinut siellä kuivia lehtiä ja tuulen pudottamia oksia rantamökin pihasta. Yritin mennä hyvissä ajoin, ennenkuin tuuli heräisi ja alkaisi järveltä päin puhaltamaan. En aivan tarpeeksi ajoissa kuitenkan ollut liikkeellä, sillä vähän aikaa haravoituani alkoi tuuli hiljalleen voimistua, ja tulenpuuskat seurasivat toisiaan yhä nopeammassa tahdissa. Minua harmitti, kun ei paljosta olisi ollut kiinni, kun homma olisi ns:sti ollut "hanskassa".
Mieleeni tuli raamatun kertomus siitä, kuinka Jeesus tyynnytti myrskyn ollessaan opetuslastensa kanssa  myrskyävällä merellä. Ajattelin näin, että eihän se Jeesuksen voima ole aikojen saatossa minnekkään kadonnut. Niinpä sitten muunsinkin ajatukseni rukoukseksi. Enkä tosiaankaan voi ylpeillä oman uskoni varmuudella, siihen, että Jeesus vastaisi pyyntööni. Ja kuitenkin, Hän vastasi. Sain sitten vain hämmästellä ja kiitollisena  ihmetellen jatkaa työtäni.  Auringon paistekin tuntui nyt minusta lämpimämmältä ja oli tyventä niin, että sain työni tehtyä hyvään vaiheeseen.
Elämä on ihmeitä täynnä ja jo elämä  itsessään on suuri ihme. Antakaamme siitä kiitoksemme elämän antajalle, Jumalalle. Sillä ainoastaan Hän voi ylläpitää ja myöskin synnyttää uutta elämää.

Iloa Pääsiäiseen.

Pääsiäinen on Ylösnousemusjuhla. Vanhan tarinan mukaan Pääsiäisenä  aurinko tanssii ylös noustessaan.        Ystäväni Magdaleena, esiintyy tänään täällä Luopioisten kirkossa kirkkonäytelmässä aurinkona. Pappi kysyy auringolta, miksi sinä tanssit? Ja aurinko vastaa. "minä tanssin, kun on Pääsiäinen. Silloin aurinkokin tanssii, kun on niin suuri ilo ja riemu". Menneellä viikolla, ollessani sauvakävelyllä, mieleeni palautui menneitä elämän tuomia muistoja. Sen varmaankin vaikutti lähestyvä hääpäivämme.Tänä vuonna se nimittäin osui juuri Pääsiäiseksi, ja tänä vuonna satuimme sen muistamaan. Sillä useimmiten se on mennyt ohitse aivan meidän kummankaan huomaamatta. Mieleeni tuli  kipeitä ja haikeitakin muistoja erilaisista arjen tilanteista. Sellaisia, joissa tällä nyt olevalla kokemuksella olisi toiminut toisin. Tilanteita joihin ei voi enää palata. Tilanteita, jotka eivät kaipaa varsinaista anteeksi pyyntöäkään, koska niihin liittyvät henkilöt eivät saata enää edes muistaa kyseisiä asioita. Ne ovat vain itselle tallentuneet sielun sopukoihin.Tässä yhteydessä tuli mieleeni sellainen sana, kuin "summata". Ajattelin, että Jeesus antoi meille tähän mahdollisuuden. Saamme summata kaikki elämämme asiat, sen voitot ja tappiot. Saamme tuoda ne Jeesukselle. Hänessä meillä on täydellinen anteeksiantamus, koska Hän ristillä hankki meille pelastuksen synnin ja kuoleman vallasta. Saamme yksilöinä vastaan ottaa tämän hyvän sanoman. Sillä kuka ikinä Häneen uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä. Tämä on kaikkein suurin sanoma ihmiskunnalle. HYVÄÄ  PÄÄSIÄISTÄ!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  

Suvivirsi

Kevät on jälleen koittanut. Sen kuulemma huomaa siitä, että herää  keskustelu suvivirren sopivuudesta koululaistemme laulettavaksi. Ulla Appelsin käsittelee aihetta hyvällä huumorilla Ilta-Sanomien artikkelissa 23.3. "Jos suvivirren laulaminen loukkaa äänekästä vähemmistöä, mutta sen poistaminen loukkaa hiljaista enemmistöä,- niin miten silloin toimitaan.
Olemme tähän asti eläneet pääosin kristillisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Tämä kulttuuri on vaikuttanut ajatteluumme, tekoihimme ja asenteisiimme. Moni ei tiedä, että vapaus, rehellisyys, työnteko sekä toisten ihmisten kunnioittaminen, oman edun ja ahneuden sijasta, nousevat kristillisestä perinnöstämme ja raamatusta.
Koko länsimainen sivistys oikeuskäsityksineen on nojannut kymmeneen käskyyn, Kristuksen opetuksiin ja evankeliumin sanomaan.  Kirkon taholtahan lukutaidon ym. opetus sai alkunsa.Muistelkaamme vain esim. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Oppivelvollisuuden nojalla heidän oli lähdettävä "lukkarin kouluun" tätä lukutaidon jaloa oppia hankkimaan. Myöskin Suomen kansakoulun isä Uno Sygnaeus oli pappi.
Vaikka historiastamme löytyy paljon myöskin negatiivista, meillä on ollut etuoikeus tulla yhdeksi hyvinvoinnin kärkimaaksi tämän ihmeellisen kristillisen kulttuurin alla. Ei unohdeta omia juuriamme. Perinteitä tulee kunnioittaa, myöskin kristillisiä perinteitä.