Ajan käyttömme.

Emme saata täysin ymmärtää kuinka arvokasta onkaan meille annettu aika. Meillä on pitkälti vapaus ja oikeuskin itse vaikuttaa siihen, miten aikaamme käytämme. Emmekä tule useinkaan ajatelleeksi sitä, että olemme siitä myöskin vastuussa Jumalamme edessä.Aikamme on myöskin rajallista. Raamatun kuvauksin sanottuna."Niinkuin hiekka on valunut tiimalasissa, tai niinkuin kankuri, saatuaan kankaan valmiiksi, leikkaa sen irti loimen tutkaimista". Aivan samoin  elämämme loimet kerran katkaistaan. Tällaiset ajatukset ovat hallinneet mieltäni menneiden päivien aikana. Ja lähinnä nyt juuri oma ajankäyttöni. Kulunut kesä on perheessämme ollut hyvin tapahtumarikasta aikaa. En paljoakaan  ole ennättänyt istahtaa tähän netin äärelle. Mutta sehän on kyllä yleisesti tiedostettu asia, että eläkkeelle jäätyä ne kiireet sitten vasta alkavat ja tämän "totuuden" voin aivan hyvin allekirjoittaa kohdallani. Olen kuitenkin oppinut rukoilemaan Jumalan johdatusta ajankäyttööni ja päiviini. Olen oppinut myöskin ajattelemaan niin, että aikani ei enään ole "kortilla." Olen sen monasti sanonut ääneenkin, ja sen, että minulle annetaan sitä koko ajan lisää. Sitten, kun se kerran loppuu, niin sitten se vain loppuu tykkänään. Saan siirtyä uuteen ja parempaan olotilaan. Niinkuin Paavali sanoo, että "elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto". 
En tiedä,  se taitaa olla yleinen ajatus malli, että näitä iankaikkisuus asioita olisi aikaa ajatella sitten muka vanhana tai vasta vakavasti sairaana. Emmehän me voi tietää, annetaanko meille huomista päivää. Tuleeko meille vanhuutta tai vakavaa sairautta, ensinkään, jolloin olisi sitten aikaa iankaikkisuuteen valmistautua. Vakavasti sairaana ei sitäpaitsi jaksakaan pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä. Eräässä vanhassa laulussa sanotaan hyvin osuvasti että: "Älä sano: Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella. Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle,jne."
 "Katso, nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä".2 kor. 6:2.

Paavalin kääntymys

Paavali sanoo, että "Varma on tämä sana ja kaikin puolin vastaan ottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin". Paavalikin koki itsensä syntiseksi Pyhän Jumalan edessä, vieläpä kaikkein suurimmaksi sellaiseksi, koska hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa.Hänen elämänsä kuitenkin muuttui totaalisesti, kun hän kohtasi Jeesuksen. Se oli hyvin vaikuttava kohtaaminen, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siitä kerrotaan Apt:n yhdeksännessä luvussa. Hänellä oli mukanaan kirjeitä Damaskoksen synagoogille vietäväksi sitä varten, että hän saisi tuoda kristittyjä sidottuina Jerusalemiin."Hänen ollessaan matkalla taivaasta leimahti yht`äkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja hän kuuli äänen sanovan "Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän kysyi: "Herra, kuka olet"? Ääni vastasi: Minä olen Jeesus,jota sinä vainoat.  Sen jälkeen hän sai ohjeet, kuinka hänen tuli toimia. Hänet talutettiin sokeutuneena Damaskokseen. Siellä eräs Ananias niminen mies oli näyssä saanut Herralta ohjeet mennä Sauluksen luokse ja rukoilla hänen puolestaan. Raamattu kertoo: "Niin Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani molemmat kätensä Sauluksen päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra lähetti minut. Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota kuljit. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhällä Hengellä". Ja heti oli kuin suomut olisivat pudonneet Sauluksen silmistä, ja hän sai näkönsä. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin".  Näin Raamatussa kerrotaan Sauluksen uskoon tulo. Entisestä vainoojasta tuli nyt Jeesuksen todistaja. Näiden  vaiheiden jälkeen Sauluksesta kerrotaankin nimellä Paavali. Ja aivan samoin kuin Jeesus kohtasi Paavalia, on hänellä mahdollisuus kohdata meistä jokaista.Tätä uskoontulo prosessia kutsutaan uudestisyntymiseksi, mikä on jokaisen kohdalla erilainen kokemus, aivan niinkuin luonnollinen  syntymäkin on. Saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Se on Jumalan armolahja meille jokaiselle Jeesuksen omalle.
Sillä:"Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.

Vie sanoma yli merten ja maan.

"Vie sanoma yli merten ja maan: Olemme löytäneet Vapahtajan, kuoleman voittajan, pelastajan, Jeesuksen armaan." Näin sanotaan eräässä lähetys laulussa ja siinä tarkoitetaan tätä suurta ilosanomaa syntiemme anteeksi antamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Vietimme  seurakunnassamme lähetys aiheista tilaisuutta ja ainakin minulle tämä asia tuli niin sanotusti "iholle".
 Kun tuntuu siltä, että nyky Suomessa tämä elämämme kallein asia halutaan tieten tahtoen unohtaa ja maahan polkea. Jeesus itse kysyy, että "löytäneekö hän palatessaan uskoa maan päältä"? Uskomuksia kuitenkin on paljon. Se nyt vielä jotenkin uskotaan, että Jumala on olemassa. Raamattu sanoo, että "riivaajatkin sen uskovat, ja vapisevat". Jeesus kuitenkin tarkoittaa tässä tätä pelastavaa, henkilökohtaista uskoa Häneen itseensä. Ja koska Jumalalla ei ole lapsenlapsia, vaan ainoastaan omia lapsia, niin siksi evankeliumin ilosanoma on kerrottava jokaiselle sukupolvelle aina uudelleen.Sillä  uskomalla Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanamme meistä tulee Jumalan lapsia, taivaan kansalaisia ja saamme kuulua Jumalan pyhien perheväkeen.
 Tähän yhteyteen haluan liittää vanhan, puhuttelevan laulun Vetelin tyttöjen laulamana.

Helluntain muistoja.

Tänä vuonna helluntaista muodostui päivä, joka lisäsi jälleen kirkkaita helmiä "muistojeni helminauhaan". Heti aamusta alkaen päivä oli erilainen.  Päätin aamutuimaan lämmittää meidän rantasaunamme ja avata "uimakauteni" useamman kuluneen vuosikymmenen jälkeen. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että on oma ranta ja kuitenkin uima harrastus on tykkänään jäänyt muiden asioiden viedessä kaiken ajan.
Siinä vain pääsi niin käymään, ja kun tarpeeeksi pitkästi aikaa kului, niin ei koko uimaharrastus enää edes houkutellut  millään tavalla. Jäätyäni pari vuotta sitten sairas eläkkeelle aloin totaalisesti suunnitella tätä uimakauteni avaamista uudelleen, ja nyt sitten ainakin tämä aloitus onnistui. Aika näyttää sitten jatkon.
Sen jälkeen päivä kului normaaliin tapaan.Mielessäni soi vanha, jo lapsena opittu laulu(Pyhä aamun rauha, hiljaa huokuilee jne.)Päiväsydännä vietimme seurakunnassamme Helluntai juhlaa.   Kummasti ajatukset välillä eksyivät tiettyyn suuntaan. Nimittäin lasketut päivät olivat täynnä pienen piltin syntyä sukumme nuorimmaksi jäseneksi. Ja niinpä sitten alkuillasta saapunut puhelin sanoma kruunasi tästä helluntai päivästä meille juhlapäivän.Tuore juuri"leivottu isä", ilmoitti kahden suvun, siis vauvan vanhempien lisäksi, kahden suvun odotuksen päättyneen iloisesti poikalapsen syntymään. Se kruunasi päivästä meille todellisen juhlapäivän. Sanoinkin, että tämä säidensä puolesta erikoinen vuosi muistetaan meillä tulevaisuudessa siitä, että "se oli silloin, kun meille poika syntyi".

Helluntai

Joku aika takaperin kävin kirkkomaalla istuttamassa omaisteni haudalle äitienpäiväksi saamiani ruusuja. Olin aiemmin vienyt sinne orvokkeja ja nyt jouduin järjestelemään niitä uudelleen niin, että sain kukat sopimaan siihen hautakiven eteen pieneen tilaan. Joku orvokki jäi ylikin.Pois päin kävellessäni huomasin erään lapsuus- ja nuoruus vuosiltani tutuksi tulleen iäkkään puoleisen ihmisen hautakummun. Hän oli muuttanut  Inkeristä evakkona ja päätynyt Luopioisiin. Teki elantonsa ylläpitämiseksi ainakin hierojan töitä. Muistini mukaan hänellä ei täälläpäin paljon sukulaisia ollut. Hän oli muutenkin vähän sellainen salaperäisen oloinen mummeli. Olin iloinen, kun sain hänen haudallensa istuttaa kukkani. Siinä ei nimittäin ennestään kukkia ollutkaan.
Tämä hautausmaalla sattunut tapahtuma tuli yllättävästi mieleeni nyt, kun halusin kirjoittaa jotakin tulevan helluntain sanomasta. Muisto tästä ortodoksi tädistä tuo mieleeni tärkeän tapauksen, joka sattui melkein "tasan tarkkaan" noin 40-vuotta sitten hänen kodissaan. Yritän nyt muistella ja kertoa tästä tapauksesta.
 Tämän Marin mökillä pidettiin tällaisia yhteiskristillisiä hengellisiä tilaisuuksia. Mari itse oli Ortodoksi, niinkuin jo mainitsin ja meitä muita oli sitten sekä helluntalaisia, että Ev.Lut.kirkkoon kuuluvia uskovia. Itse olin hiljattain tullut uskoon. Muistan, siellä kävi puhujia eri seurakunnista. Tässä tapauksessa, josta nyt kerron, oli puhujana eräs Keijo Alatalo, joka niihin aikoihin vaikutti Pälkäneellä. Jumalan henki oli hänessä niin vaikuttanut, että hän puhui Pyhän Hengen alueelta ja lopuksi hän halusi rukoilla Pyhän Hengen kastetta meille hiljattain uskoon tulleille.Meitä oli muutamia, kenen puolesta rukoiltiin.
Hyvin muistan sen vieläkin, kuinka sain ensi kertaa täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä.  Se oli järisyttävä kokemus, saada ylistää Jumalaa uusin kielin. Tosin se ei varmaankaan niin voimallinen ollut, kuin mitä alkuseurakunnan uskovat kokivat Jerusalemissa. Siitä Raamattu kertoo: Apost. 2:1-4. "Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itsekunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi" Me emme kokeneet mitään tuulenpuuskaa emmekä nähneet tulisia kieliä, mutta siitä huolimatta se oli mieliin painuva kokemus.
Pyhä Henki siis on tarkoitettu jokaiselle Jeesukseen uskovalle voimaksi. Hyvänä esimerkkinä juuri opetuslapset, joista sanottiin heidän ensiksi olleen lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Helluntai kokemuksen jälkeen Pietari rohkeasti piti Hengen voimassa sen kuuluisan saarnan, minkä seurauksena 3000 ihmistä tuli uskoon. Helluntai on myöskin alkuseurakunnan syntymäpäivä. Apost.2:41,42. kertoo siitä näin."Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.  He pysyivät apostolien opetuksessa,keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa". Kaste on näin ollen portti kristilliseen seurakuntaan. Kun puhutaan näiden eri kristillisten suuntien eroista, voidaan ajatella niin, että jokainen suunta on löytänyt jonkin "kirkkaan helmen", siis oivalluksen Raamatun totuuksista.  Esim. Martti Luther oivalsi tämän, että uskon kautta Jeesukseen tulemme vanhurskaiksi.Siitä nimi, Luterilainen. Babtistit taasen löysivät Raamatusta uskovien kasteen. Raamatun kreikan kielinen sana "babtisoo" nimittäin  merkitsee upottaa. Siitä nimi babtisti. Helluntailaiset erkanivat omaksi ryhmäkseen, kun uskovat rukoillessaan alkoivat täyttyä Pyhällä Hengellä ja kirkon piirissä tätä  asiaa ei silloin vielä ymmärretty.    No niin,tulipahan nyt pitkä postaus. Toivottavasti olet jaksanut lukea tähän asti.  Hyvää Helluntaita.

Helatorstain sanoma

Tänään vietämme Helatorstaita. Nimi helposti tuo mieleemme ensimmäiseksi  Ritvalan Helkajuhlat  tai jotain vastaavaa. Mutta kuka meistä oikeasti muistaa tämän juhlapäivän  merkityksen. Kysymyksessä on Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä, joka tapahtui 40:n vrk:n kuluttua ylösnousemuksesta. Tämän kuluneen 40:n päivän aikana Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja. Ainut kertainen ja ihmeellinen ajan jakso huipentuu sitten Jeesuksen ylösottoon. Hänet otettiin sinne, minne ei pääse mitään epäpyhää. Isän kotiin, taivaaseen. Hän on siellä asianajajana, esirukoilijana ja paikan valmistajana omillensa. Hänet otettiin taivaaseen, jotta Hän kerran voisi tulla takaisin. Tämä suuremmoinen toivomme suhteellistaa kaikki tämän maailman voitot ja tappiot.
Markuksen evankeliumi kertoo meille Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Mark.16:15,16. Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ilmestyskirjan mukaan taivaassa täytyy olla kaikkien kansojen ja kansan heimojen edustajia. Jeesuksen takaisin tulo liittyy tähän, että evankeliumi on saatu vietyä kaikkien kansojen keskuuteen. Nyt tänä nopean tiedonkulun aikakautena tuntuu siltä, että tuo tavoite on hyvinkin toteutettavissa. Esim internetin avulla saaadaan evankeliumi vietyä moniin ns.suljettuihin maihin mihin ei lähetystyön tekijöilla muulla tavalla ole pääsyä.Monet muuten saavuttamattomat kansat tulevat nykytekniikan avulla saavutetuiksi ja saavat kuulla tämän ihmeellisen pelastussanoman.

Matka muistojen maisemiin

Ihmettelen, kuinka paljon yhden päivän matka saattaakaan herättää entisiä muistoja kuin myöskin synnyttää uusia muistoja ja uusia ajatuksia. Saimme mieheni kanssa kutsun Kauhajoelle ja siellä mieheni entisen naapurin pojan kirjan julkistamis tilaisuuteen. Matkalla  oli mukava katsella ennen niin kovin tutuiksi tulleita maisemia. Kävimmehän me nuorina ollessamme ja mieheni vanhempien vielä eläessä useinkin lastemme kanssa Pohjanmaalla, mummolassa. Tie oli tuttua, moni asia oli vuosien saatossa muuttunut. 
Itse kirjan julkistamis tilaisuus oli upea juhla. Tämä kirja, Vastuu, on tämän naapurin pojan omaelämäkertaa. Toissa kesänä julkaistiin ensimmäinen osa, Kutsu. Ja onhan se ihan loogista, että ensin Jumala kutsuu ja sitä seuraa sitten automaattisesti vastuu. Edellyttäen, että otamme kutsun vastaan suurelta kutsujalta. Näin juuri tämän naapurin pojan kohdalla oli tapahtunut.
Jumala kutsuu ihan tavallisia ihmisiä. Hän myöskin varustaa siihen työhön, mihin hän itse kunkin kutsuu. Meille jää vastuu tehtävämme (leiviskämme) hoitamisesta. Ja tehtävän hoidettuamme saamme sanoa, niinkuin Raamatussa sanotaan Luukas 17:10,  Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:  "Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.
Näin on tapahtunut myöskin tämän kyseisen henkilön elämässä. Kannattaa hankkia ja lukea nämä elämäkerta kirjat, Kutsu ja Vastuu. Kirjoittaja on Eero Pokela ja kustantaja, on Väyläkirjat  www.vaulakirjat.fi Kaikki tulot kirjasta menee 100%:sti. Humanitääriseen Idäntyöhön.Tähän Idäntyöhön voi tutustua esim. Sähköposti: hum.idantyo@gmail.com    Kotisivu:www.humanitaarinenidantyo.fi   kautta.