armon aikaa

Seurakuntamme rukoushuoneen seinäkellossa on teksti, "armon aikaa". Se on tullut lahjana meidän seurakunnallemme, en nyt vaan tällä hetkellä muista mistä.
Nyt oli rukoushuoneella kevätsiivous talkoot ja kuinka ollakkaan, siivoushuiskeen tohinassa kello putosi lattialle. Joku lienee vahingossa pölyjä pyyhkiessään sitä huitaissut.
Niinpä eilen illan rukouskokouksen aikana kello näytti vain pysähtynyttä aikaa.  Tämä puhuu jokaiselle rukoushuoneeseen tulijalle havainnollisesti siitä, että kerran meidän aikamme täällä, tässä ajassa  päättyy. Vaikka kello saataisiin korjattua, niinkuin tovomme ja se edelleen mittaisi armon aikaa jokaiselle siihen katsojalle, niin jokaisen  meidän kohdalla tämä Jumalan antama armon aika päättyy kerran.
Silmiini osui sopivasti youtubesta video klippi, Äidin rukous, Rene laulajaisen laulamana, jota kuuunnellessani ja katsellessani palautui tämä armon aika" kello mieleeni.  Siirrän sen tähän liitteeksi.

Milläs minä pääsen taivaaseen

Sain osallistua Pälkäneen Katukappelin Naisten päivään. Siellä oli mukana myöskin Ev.Lut seurakunnan ylistyskuoro. Heistä eräs kertoi, kuinka kirkkoherra oli lapsia ajatellen elävöittänyt Helatorstain saarnaansa. Kysymyksessä oli perhekirkon Jumalan palvelus. Pappi oli oikassut pitkäkseen lattialle ikäänkuin lasten tasolle konsanaan. Kertonut, että hänkin oli kerran ollut pieni poika ja hänkin oli kovasti miettinyt, miten sinne taivaaseen oikein voisi yrittää päästä. Sitten hän oli pomppinut lattialla muka taivasta kohden yrittäen, sillä tavalla kuin nyt vanhempi, tukevan oloinen mies vain voi pomppia. Seuraavaksi oli yritys tikapuita myöten kiipeämällä päästä ylöspäin, niin että jotkut olivat jopa pelänneet tikapuiden puolesta. Vai olisko niin, että enemmän itsensä papin puolesta kuitenkin pelkäsivät. Ei onnistunut taivaaseen pääsy niinkään. Mutta näin heräsi lasten mielenkiinto itse asiaan.
Tätä kertomusta kuunnellessani muistin vanhan lasten laulun. Kysyin, että osattaisko me sitä laulaa. Ja niiinpä sitten  lauloimme ja leikimme lasten laulua siellä naisten päivillä. Se kävi hyvin myöskin taukojumpasta. Tässä laulussa on selkeä ohje siitä, miten sinne taivaaseen päästään. Siinä sanotaan näin: "Syntini, kun hylkään ja tunnustan. Silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen, pääsen minä varmasti taivaaseen."
Kuinka ollakaan, tämä laulu osui silmiini aivan yllättäin you tubesta, joten  siirrän tähän seuraavanlaisen version tästä laulusta. 

Vapaus

 Saamme täällä Suomessa elää vapaassa maassa. Elämän eri alueilla meillä on vapaus elää ja toimia tiettyjen rajojen puitteissa.Muuten juuri eilen vietimme kaatuneitten muistopäivää.
Keskustellessani ihmisten kanssa, olen huomannut, että ulkonaisesta vapaudesta huolimatta, ihmiset saattavat olla sisäisesti sidottuja. Jumala alkoi puhua minulle tästä sisimmän vapaudesta, kun jälleen aivan hiljattain ystäväni kanssa keskustellessani tämä asia nousi esille.
Koin ahaa elämyksen, kun sain todeta olevani sisäisesti vapaa. En oman erinomaisuuteni tähden, vaan yksin ja ainoastaan Jeesuksen ansion tähden. Tämä sisäinen vapaus ei ole millään tavalla kytköksissä ulkonaisiin olosuhteisiimme.
Niinpä minun on nyt tästä asiasta myöskin kirjoitettava. Sillä kyllä  nämä asiat ovat tuttuja meille jokaiselle. Kokemuksen kautta  myöskin itselleni. Olin monenlaisissa siteissä. Vieläpä uskoon tultuani sielun vihollinen pääsi minua sitomaan aina uudelleen ja uudelleen. Sillä tämä kiusaaja" kiertää meitä ympäri, niinkuin kiljuva jalopeura, niinkuin Raamattu sanoo, etsien, kenen saisi niellä". Vieläpä hyvin ahkerasti. Emmekä me uskovina ollessammekaan tule siitä eroon pääsemään.  Jeesus katkoi ristillä kaikki synnin ja kuoleman kahleet. Verensä hinnalla hän osti meidät vapaiksi.  Mutta valvomattomuuden tila voi aina yllättää. 
Avain näihin kaikkiin sidoksiin ja myöskin ihmissuhde ongelmiin on anteeksi antamus. Ensiksikin Jeesuksen anteeksiantamus omalle kohdallemme.
Voimme aivan kongreettisesti kertoa hänelle asiamme ja kaiken sen, mikä meitä painaa ja synnin, joka meitä kietoo. Myöskin on tärkeätä, että itse annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Ja, kun itse olemme saaneet kokea anteeksiantamuksen synneistämme, niin Jumalan avulla meidän on mahdollista antaa anteeksi toinen toisellemme. Vaikka tuo toinen ei edes huomaisi meiltä anteeksi pyytääkään.
Kun näin toimimme käytännössä, niin saamme olla todella vapaita. Niinkuin taivaan lintuset konsanaan, sillä "vapauteen Kristus vapautti meidät".

Helatorstai

 Kävely lenkilläni tapasin lapsenlapsiani heidän kotinsa ohitse kulkiessani.
Toinen tytöistä kävi siinä tien vieressä kasvavan nuoren koivun oksasta kiinni ja huomasi siinä pienen pieniä lehden silmuja. Sanoin, että siinä on "hiirenkorvia". "Minä kirjoitan tämän vihkoon", tuli tytöltä heti iloisena omasta huomiostaan. Heille oli nimittäin annettu koulusta tehtäväksi kirjata huomaamiaan kevään merkkejä muistiin.                                                                                                  Yhtä innokkaina meidän kaikkien tulisi seurata myöskin ajan merkkejä. Kysellä, missä ajassa me elämme?  Tänään vietämme Helatorstaita, joka on  Jeesuksen taivaaseen astumisen muisto päivä. Enkelten ja opetuslasten saattelemana Jeesus nousi ylös taivaaseen. Siinä tilanteessa enkelit ilmoittivat, että Jeesus on myöskin palaava takaisin aivan samalla tavalla kuin ensimmäiset opetuslapset näkivät hänen taivaaseen nousevan. Tämä aika on nyt lähellä, aivan "oven edessä".Sillä  "aikain merkit kertovi, et`Jeesus kohta saapuvi", niinkuin eräässä laulussa lauletaan. Tämän huomaamme, jos luemme päivän lehteä ja Raamattua rinnakkain.       
Määrä ajoista ja hetkistä meidän ei ole niin tarvis tietää, vaan tärkeämpää on valvoa omaa hengellistä tilaamme. Siis olla valmiina, kun Jeesus saapuu.  "Sillä kohta pasuuna soi ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten meidät, jotka olemme elossa, tarkoittaa Jeesukseen uskovia Herran omia, temmataan yhdessä heidän kanssaan tuuliin ja pilviin ja niin me saamme aina olla Herran kanssa". Näin  Raamattu vakuuttaa: 1Tess. 4:13-18.

Äitien päivä

Äitien päivä on tätä kirjoittaessani jo takanapäin. Monella tavalla on muistettu ja muisteltu äitejä. Itseänikin muistettiin,josta asiasta osaan olla kiitollinen. On tunne, etten ole sitä ansainnut. Lapselle taas voi syntyä toive, että voisi joskus palkita äitiä. Tosiasiassa äidin työ on itsessään jo niin palkitsevaa ettei siitä normaalisti tule mieleen palkkaa odottaakaan.
Sain tyttäreltäni runon, ÄIDILLE,jonka haluan tähän siteerata . Kirjoittajaa tässä ei mainita. "Äiti on vahvin turvani mun, koko matkani lapsesta suureksi kasvaessain. Siitä voimasta rakkauden sua äiti kiitän ja teoillani toivon voivani palkita sen".  Kunpa me tämän äidin arvon lapselle oivaltaisimme koko kansakuntana. Äitiä ei voi isä korvata. Ei, vaikka niitä olisi kaksittain. Isällä taas on perheessä oma paikkansa, jonka äiti voi vain huonosti korvata
Oma äitini on jo siirtynyt tästä elämästä iankaikkisuuteen. Iän myötä lisääntyy mielessäni arvostus omaa äitiäni kohtaan. Aina määrätyissä tilanteissa nousee mieleeni valmis vastaus, mitä äiti sanoisi juuri tässä tilanteessa. Minulle onkin tullut tavaksi viljellä perheeni keskellä äitini sanontoja ja sanoa siihen heti perään, että "sanois meilän äiti". Sillä tavalla koen saavani sellaisen toiselle ehkä negatiivisenkin sanomani ikäänkuin hellävaraisemmin sanottua.
Huomaan, että kylläpä ne äidin ohjeet ja neuvot ovat mieleen painuneet, vaikka äidistä aikanaan varmasti joskus tuntui siltä, ettei asiat mene millään perille. Niinkuin itsestänikin joskus tuntui. Niitä sait toistaa joskus väsymiseen asti.  Tämä lohdutuksena ja kannustimena tämän päivän pienten lasten äideille  Onneksi me joskus epäonnistuneiksikin itsemme tuntevat, niin äidit kuin lapsetkin saamme tulla Jeesuksen luo."Sillä hänellä on paljon armoa ja anteeksi antamusta".
                                                                                                        

"eväät elämään"

Olen nyt saanut muutaman päivän olla mukana keräämässä "eväitä elämään" Nepalilaisille lapsille, joilta puuttuu käytännöllisesti katsoen kaikki normaaliin lapsuuteen ja elämään yleensäkin kuuluvat asiat. Kysymyksessä on Helluntaiherätyksen valtakunnallinen keräys Nepalissa asuvien "kastittomien" lasten ja nuorten kouluun pääsemisen mahdollistamiseksi. Nepalissa tällainen kastiton lapsi on yhteiskunnan silmissä arvoton ja näkymätön. Järjestelmällinen syrjintä sysää kastittomat yhteiskunnan ulkopuolelle. Moni lapsi saa tämän keräyksen nimen mukaisesti eväitä elämään.
Täällä korkean koulutus tason maassa olemme tottuneet pitämään koulutusta  meille kuuluvana "itsestään selvyytenä". Olemme lahjaksi saaneet syntyä tähän hyvään maahan. Raamattu sanoo näin, että "lahjaksi  olette saaneet, niin myöskin lahjaksi antakaa". Tässä meillä on nyt hyvä tilaisuus osallistua tähän antamiseen. Meille suhteellisen pienellä rahalla saadaan siellä jo paljon aikaan.  Yhdessä voimme enemmän.
Ottaen huomioon senkin, että Jeesuksen siunaamana lahjamme aina vain enenee. Niinkuin tapahtui sen pienen pojan eväille, joilla Jeesuksen siunaamana ruokittiin 5000 miestä plus naiset ja lapset.
Myöskin meidän antamamme lahja, ystäväni sanoja lainaten, "siunavuntuu" samalla tavalla. Sillä nämä koulutetut lapset ja nuoret tulevat laittamaan hyvän kiertämään omalla asuin alueellaan.
Sitten vähän tietoa Fidasta. Fida International ry on vuonna 1927 perustettu helluntai seurakuntien yhteinen lähetys-ja kehitys yhteistyö järjestö. Sen noin 250 lähetys työn tekijää toimivat n. 55:ssä eri  maassa. Lisäksi satoja nuoria ja aikuisia on vuosittain liikkeellä lyhyt aikaisissa tehtävissä. Fida työllistää 500 paikallista ihmistä. Fida tekee työtään kumppanuudessa pääosin helluntai kirkkojen ja kansalais yhteiskunnan toimijoiden kanssa, jotka tuntevat paikallisen kulttuurin ja olosuhteet. Järjestön periaatteena on vahvistaa kumppaneita toimimaan omien yhteisöjensä parhaaksi. Lisää tietoa Fidan toiminnasta löytyy Googlettamalla netistä.