Joulun sanoma

Muistetaan Joulun sanomaa.

Löysin pienen paperilapun muutaman vuoden takaa. Siihen on kirjoitettu juuri hiljattain kirjoittamaan oppineen lapsen käsialalla seuraava teksti.

Rentoudu ja lue Joulu evankeliumi.

Joulurauhaa! Kääntöpuolelle oli piirretty Joulutähti.

Ajattelin, että olkoon tämä minun "mottoni" tänä Jouluna.

Tämä pieni paperilappunen viestii minulle keskeneräisyydestä. Muistan pienen tytön rakkaudella tekemän ja keskeneräiseksi jääneen mummulle ja papalle tarkoitetun Joulukalenterin. Näitä viisaita ajatuksia, kehoituksia ja piirustuksia oli monta valmiina, kuten myöskin ison kokoinen tausta kartonki oli valmiina.

Tämä löytämäni teksti oli mitä ilmeisemmin tarkoitettu 24:nen päivän kohdalle.

 Me touhuamme, siivoamme ja valmistamme tulevaa Joulua ja kannamme paineita saadaksemme kaiken valmiiksi. Myöskin läheisten, sukulaisten ja ystävien Joulutervehdyksistä, ym. ym. kannamme huolta.

Mutta kun ne eivät olekkaan Joulussa se pääasia. Vaan se, että me kelpaamme Jumalalle juuri sellaisina kuin olemme.  Keskeneräisinäkin Jumala hyväksyy meidät.

Saamme tänä Jouluna kiittää häntä, kaikkivaltiasta Jumalaa suurimmasta ja kallisarvoisimmasta lahjasta, mitä maa päällään kantaa. Jeesuksesta ja hänen kauttaan syntien anteeksi antamuksesta ja iankaikkisesta elämästä.

Siis rentoudu ja lue Jouluevankeliumi. Joulurauhaa.

Asta Metsomäki

Kuhmalahden helluntaiseurakunta.

Julkaistu Sydän- Hämeen Lehdessä 19. 12 2018.

Valot

Kävin aaamulla koiran (hoitokoira) kanssa lenkillä ja katselin ympärilläni loistavia valoja. Niitä oli hyvin erilaisia ja eri värisiäkin ripustettuina erilaisiin paikkoihin asumuksien ympärillä. Ajatukseni kulkivat siinä monenlaisia ratoja pitkin. Tuli mieleeni syksyinen yrittäjien järjestämä kampanjakin. Se kulki Onkkaalassa nimellä "pimmeen kaupan ilta", ja kun täällä Luopioisissa pistetään aina vähän paremmaksi, niin täällä se samainen tapahtuma oli sitten "pimmeemmän kaupan ilta".
Olen syksystä lähtien ajatellut tätä ihmisen mieltymystä pimeään. Ymmärrän näiden tapahtumien leikkimielisyyden, mutta se on syksyn mittaan kuitenkin ajatteluttanut minua hyvinkin paljon. Sillä täällä maailmassa on olemassa kahdenlaista pimeyttä. On olemassa hengellistä pimeyttä ja tätä luonnossa tänä ajankohtana vallitsevaa syksyn  pimeyttä.Valo kuitenkin voittaa pimeyden näillä molemmilla sektoreilla. 
Jesaja kirjoittaa ennustuksen tulevasta ja todellisesta valosta Jeesuksesta: "Kansa joka pimeydesssä vaeltaa, näkee suuren valon, niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus."(Jesaja 9:1)
Jeesus sanookin itsestään, että "minä olen maailman valo" ja jatkaa, että "joka minua seuraa, ei pimeässä vaella."
Nyt ajattelin kävellesäni ja katsellessani näitä erilaisia Jouluvaloja, että ne ovat kuin tekokukkia, verrattuna eläviin kukkasiin. Ne ovat kyllä kauniita, mutta kun ajattelin asiaa, niin löysin asioihin syvällisempiäkin merkityksiä. Esim. kuun valo on kylmää, verrattuna auringon lämpimään valoon. Samoin Jeesuksesta loistava rakkauden valo lämmittää ihmistä sydänjuuria myöten ja se lämmittää naapureitakin, kun annamme sen loistaa uloskin päin. Eli omin sanoin Raamattua siteeraten; "ei piiloteta lamppuamme pöydän alle niin se loistaa muillekkin huoneessa olijoille.
Olin juuri lukenut netistä koulu kiusaamisesta ja siitä mitä se pahimmillaan saa aikaan.
Niinpä "sokerina pohjalla" kerron mitä muutama hyvä sana puolestaan vaikuttaa.
Tutustuin loppu kesällä erääseen henkilöön, jota oli myöskin koulussa kiusattu.
Kuultuaan  nimeni, hän kertoi muistavansa erään tapauksen ollessaan 5:llä - tai 6:lla  luokalla.  Tällaiseen kiusaamis tapaukseen liittyen alakoulussa oleva tyttäreni oli sanonut hänelle, että "Jumala rakastaa sinua" . Hän sanoi silloin ihmetelleensä, kuinka niin pieni tyttö osasi sillä tavalla hänelle sanoa. Tästä tapauksesta on kulunut jo 40-vuotta aikaa ja edelleen ne sanat häntä kantaa ja rohkaisee hänen  elämänsä arjessa.

Lisää muistoja.

Sanotaan, että" ihminen alkaa tulla vanhaksi, kun hänellä on muistoja enemmän kuin haaveita." Se pitänee jotensakkin paikkansa.
 Tuo kirjoitukseni Miettisen Virpistä nosti kuitenkin muistoistani pintaan  edellisen kesän tapaamiseni Katri-Helenan kanssa kuin myöskin siitä kirjoitetun lehtijutun SHL:ssä.
Virpi Miettinenhän ei ollut nuoruuden idolini niinkuin Katri-Helena. Hän vain liittyi nuoruuteni muistoihin sillä, että oli silloin ensimmäisiä viihde alan ns. tähtiä, joista tulin yleensä tietoiseksi, kun aloin seurata näitä asioita.
Muistan elävästi, kun silloin toissakeväänä näin "Sydiksessä" ilmoituksen, että Katri-Helena tulee Aitooseen kirkastusjuhlille. Minulle oli heti päivän selvää, että nyt järjestyy sen kyseisen vihkoni luovutus Katri-Helenalle ja se, että sillä oli salattu tarkoitus, että yleensä olin säilyttänyt sitä vihkoa vuosien ajan. Koska minulle sillä ei enää ollut merkitystä.
Otin silloin yhteyttä tähän Jarmo Saloseen ja pyysin häntä antamaan tämän vihon Katri-Helenalle.
Yllätys seurasi toistaan, kun hän lupasi minulle ilmaisen pääsylipun kirkkareille, että itse antaisn sen vihon. Ja hän vielä ehdotti perään, että tehtäisiin tästä tapaamisesta lehtijuttu.
Jarmo kirjoitti siihen juttuun alku osion ja tämä jatko seurasi näillä ajatuksilla, mitä Pyhä Henki sisimmästäni nosti pintaan sitä mukaa,kun kirjoitin.

  Aitoon "kirkastussunnuntai" iltana tapasin Katri-Helenan. Ihmettelen sitä, miten jokin määrätty asia toteutuu silloin, kun sen vain on aika toteutua. Viisas Salomo sanoo Saarnaajan kirjassa, että "aikansa on jokaisella asialla taivaan alla". Aika oli minunkin leikellä Katri-Helenan kuvia ja liimata niitä vihkooni, oli aika säilyttää sitä vihkoa jonkin kaapin pohjalla katseilta piilossa yli 40 vuotta. ja nyt tuli aika luovuttaa tämä monia tärkeitä muistoja sisältävä vihko Katri-Helenalle itselleen.
Mutta palatkaamme tämän tarinan alkuun.
 Elettiin 60-luvun alkua ja olin siihen asti ollut onnellisesti lapsen uskossa Jumalaan ja Jeesukseen. Kunnes sitten kansakoulun ylimmillä luokilla kaverien mukana aloin kiinnostua iskelmien maailmasta. Ja se maailma veikin minut sitten mennessään.
Lapsuuteni rakkaimmat laulut; mm. "Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi" ja "Olin pyörteissä maisten huvien, vaihtuivat "puhelinlankoihin"  ym. iskelmiin. Katri-Helenasta oli tullut suuri idolini.

Sakset piti löytää aina, kun jossakin lehdessä näin hänen kuvansa. Voisi sanoa, että hänestä ja iskelmistä tuli minulle epäjumalaan verrattavia, sillä mielen maailmani täyttyi  iskelmillä ja tanssimusiikin kuuntelemisella. Unohdin ensimmäisen Jumalan kymmenestä käskystä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia". Nyt olin oikeasti eksynyt niihin "maisten huvien pyörteisiin", joista lapsena olin kuullut laulettavan.

Näissä merkeissä kului kymmenisen vuotta kunnes sitten tuli Jumalan aika kutsua minua uudelleen yhteyteensä. Kutsu oli hyvin voimakas ja silloin jouduin valinnan paikalle. Valinta oli tehtävä Jeesuksen ja tämän iskelmä maailman välillä.

Pyhä Henki alkoi nostaa lapsuuden ajalta mieleeni  muistoja.  Muistin Raamatun lupauksen siitä, että "Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan".  Näihin jakeisiin vetosin rukoillessani ja niin sain löytää uudelleen lapsuuteni Jeesuksen syntieni sovittajana. Silloin tein myöskin järjen päätöksen lähteä Jeesusta seuraamaan.
Tästä oli seurauksena se, että Jumala alkoi muuttamaan minua sisältäpäin niin, että asenteeni ja arvonmaailmani alkoivat muuttumaan. Moni asia, mikä ennen oli tuntunut tärkeältä, oli menettänyt arvonsa ja samoin myös päinvastoin. Nyt sydämessäni soi jälleen päällimmäisenä laulu; "vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi.

  Tämä on elettyä elämääni ja nyt jo historiaa.

Huomattuani Sydiksestä Katri-Helenan tulevan kirkastusjuhlille ajattelin, että tämä leikevihkoni on nyt saatava hänelle toimitetuksi tavalla tai toisella. Sillä sitä vartenhan olin sen säilyttänyt, vaikka se ajatus oli joskus utopistiselta tuntunutkin. En koskaan ollut saanut "aijjaalliseksi" edes yrittää etsiä Katri-Helenan yhteystietoja.
Kiitos Jarmolle, olin todellakin yllättynyt ja iloinen, kun kuulin, että minulle voisi järjestyä jopa tilaisuus Katri-Helenan tapaamiseen.
Tapaamisemme ei ollut pitkä, mutta sitäkin sydämellisempi. "Tämän asian johdosta pitää nyt halata" sanoi Katri-Helena, kun oli kurkistanut vihkooni. Ja niin sitten teimmekin.

Sain kertoa hänelle tämän tarinani. Myöskin sen, että Jeesus on meille ovi, jonka kautta pääsemme Taivaallisen Isän luo. Katri-Helena oli utelias kuulemaan, mikä on taustaseurakuntani, vaikken itse ollut ajatellut sitä hänelle kertoa.  Sanoin olevani helluntalainen. Katri-Helena puolestaan kertoi hänellä olevan helluntaiseurakuntaan kuuluvia serkkuja Tampereella. Tätinsä, äidin siskon mies oli ollut myös saarnaaja.

Lupasin Katri-Helenalle muistaa häntä rukouksin.

Kirkkoja

Erään vanhan postikortin myötä palasin muistoissani nuoruudessani käymääni leirimuotoiseen rippikouluun Rautalammin pitäjässä. Kortin oli lähettänyt Anni-tätini, isäni serkku. Hän oli kirjannut tarkasti korttiin silloin kirkossa lauletut virret ja saarnan aiheet ym.
 Lupasin taannoin tällä palstalla palata tämän kortin mielessäni herättämiin muistoihin.muistellessani sillä kertaa mummoani (Muistojen aarrearkku 7.2.2016.)
Lunastan tämän lupaukseni tällä SHL:ssä lukijan palstalla julkaistulla kommentillani  Jukka Pekka Lämsän muisteluihin oman elämänsä kirkoista, joista tämä Rautalammin kirkko oli lapsuuden kotikirkkonsa. 

                               Kirkkoja
 "Jussi-Pekka Lämsä muisteli kolumnissaan elämäänsä sivunneita kirkkoja  SHL.15.3.-17. Mieltäni sykähdytti hänen mainintansa kotikirkostaan, Rautalammin kirkosta. Olin nimittäin käynyt leirimuotoisen rippikoulun kesällä 1965 juuri Rautalammilla. Tähän tapahtumaan johti erikoinen syy-yhteys, mitä en varmaan silloin kenellekkään ilmaissut. Olin joutunut koulussa viimeisenä vuotena parin tytön taholta koulukiusatuksi ja minua pelotti ajatella syksyllä alkavaa rippikoulua. Kuinkas ollakkaan, eräs sukulais tätini ehdotteli silloin minulle tätä leirikoulu asiaa, joka oli siihen aikaan vielä aika uusi asia. Hän jopa lupautui saattamaan minut sinne. Harkitsin asiaa pitkään, sillä tiesin kokevani siellä koti-ikävää. Kiusattuna oleminen tuntui kuitenkin pahemmalta vaihtoehdolta ja niin sinne sitten matkustimme linja-autolla, Savon sydämeen.Sitten joku sana näistä kirkoista. Vanhan testamentin aikaan Jumala johti omaisuus kansaansa Israelia ensin erämää vaelluksen aikana Ilmestysmajasta käsin. Sitä ennen jo Israelin pyhät rakensivat Jumalalle alttarin, Jumalan kohtaamispaikan, missä vain he liikkuivatkin. Luvattuun maahan päästyä rakennettiin sitten kiinteä rakennus, temppeli Jumalan asuinpaikaksi, missä papit suorittivat erilaisia uhritoimituksia kansan edestä. 
 Nyt elämme Uuden liiton aikaa. Jumala teki Jeesuksen kautta Uuden liiton meidän kassamme. Raamattu sanoo näin: "Hän meni, ei pukkien eikä mullikoiden veren vaan oman verensä kautta kertakaikkisesti kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" Hebr. 9:12.
  Kirkkorakennuksella itsessään ei ole enää sellaista asemaa kuin sillä oli Vanhan testamentin aikana.  Alkuseurakunnan uskovat kokoontuivat yhteen kodeissa. Kun seurakunta kasvoi, tuli tarpeelliseksi rakentaa tähän tarkoitukseen isompia rakennuksia. Kirkot ja eri rukoushuoneet palvelevat tässä tehtävässä.
Jumalaa me voimme kohdata milloin ja missä tahansa sillä hän ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, sillä Pyhän Henkensä kautta hän on läsnä kaikkialla.
Jeesus sanoo, Ilm. 3.20; "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani". Huomion arvoista on se, että sydämemme oven avain on vain sisäpuolella.
Onnellisia olemme silloin, kun Jeesus asuu sydämessämme ja saamme olla Jumalan temppeleinä tässä ajassa. Niinkuin Paavali kirjoittaa kirjeessään Korinttin seurakunnan uskoville; 1 Kor.3:16. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä."

Tapaus Virpi Miettinen

Olin tiistai iltana seurakuntamme rukouskokouksessa jossa tilaisuudessa oli mukana eräs nuoruuteni muistoihin liittynyt henkilö. Olin viisitoistavuotias, kun miss Suomeksi valittiin Virpi Miettinen niminen henkilö.
Ei hänen rukous iltaamme tulonsa aivan yllätys ollut sillä 2000- luvun alussa hän ruukasi käydä seurakuntamme tilaisuuksissa. Hänellä on kesämökki Vehkajärvellä, niin oli luonnollista hänen tulonsa uskovien  yhteyeen. Silloin hän vaikutti myös täällä Luopioisten kirkollakin lähetyskirpparilla Mikkolan navetalla. Muistan silloin siellä järjestetyn muotinäytöksenkin muutamien seurakuntalaisten ja Virpin voimin .
Nyt Virpi markkinoi uutta kirjaansa, missä hän tilittää hyvinkin vauhdikkaasti elettyä elämäänsä.
Ostin hänen kirjansa ja olen sitä jo vähän silmäillyt. Kommentoida en osaa sitä millään muulla tavalla kuin, että vauhdikasta hänen elämänsä on tosiaankin ollut.
Mutta Jumalaa hänenkin on kaiken koetun jälkeen kiittäminen, että on "kuiville" selvinnyt. 27- vuotta sitten hän on kokenut hengellisen herätyksen. Menneiden vuosien aikana hän on ollut myöskin Intiassa lähetystyösssä. 
Nyt tapasin hänet tuossa torilla, kun hän myi siinä tyttärensä ulkomailta tuomia vaatteita. Ostin minäkin häneltä muistoksi rimssuisen puolihameen.
  Hän kysyi, "mitä sinä siitä maksat". Sanoin, että "sen mitä sinä pyydät"
Sovimme yhdessä sen hinnaksi ystävämme ehdottaman 5 euroa. Sain kaupan tekijäisiksi vielä "sävy sävyyn" hameeseen sopivan puseron.
Heräsin aamulla tai oikeammin aamuyöstä puoli kolmen aikaan ja mielessäni pyöri jae Raamatusta. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, -ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Tiistaina, silloin rukousiltana, lauloimme Virpin todistus puheenvuoron päätteeksi laulua, jonka viimeinen säkeistö kuuluu näin:
 Kristus elämän voi antaa,
 Kristus elämän voi antaa,
 Kristus elämän voi antaa
jota elää kannattaa.
kerto:
Pyydä, niin paljon saat. Etsi, niin löydät tien.
Kolkuta, niin ovi aukee, se sullekin avataan.

Pihatöitä

Meillä oli Konsta pojan kanssa tosi mukava ja mielenkiintoinen päivä. Emmekä tehneet silti mitään ihmeellistä, vaan aivan tavallisia hommia.  Eikä Konstaa tarvinnut viedä edes omaa kotipihaa kauemmaksi, mistä se kiva löytyi. Me nimittäin siivosimme pihaa, koska oli Konstan 4-vuotis synttärijuhlatkin tulossa.
Konsta leikkasi omalla ruohonleikkuu koneellaan nurmikkoa. Sellaisella oikean leikkurin kopiolla joka piti ensin vetää narusta käyntiin; leikisti tietenkin. Sitten sitä lykättiin samaan malliin kuin oikeaakin ruohon leikkuria. Välillä taasen poika otti käteensä samanlaisen muovisen lehtiharavan kuin minullakin oli ja juoksutti sitä perässään, niin että kuiva piha vain pöllysi.
Välillä siirryimme liiterihommiin. Siellä  ensimmäinen tehtävä oli kasata talven jäljiltä rikki menneet pinon pohjat järjestykseen. Pieni miehen alku käveli  ees taas matalan pinon päällä seinästä kiinni pitäen kuin strapetsi taiteilija. Pino kohosi ylemmäksi siinä päässä, mihin pinosin, niin pojalla riitti mielenkiintoa. Oli jopa niin kivaa, että pojan suusta  tuli tunnustus. "Nyt ei minulla ole yhtään ikävä äitiä". Se oli paljon puhuva lause se.
 No, sitten pääsimme kottikärryjen kanssa kuskaamaan lapuja sisälle liiteriin. Ei voi sanoa kumpi meistä oli mukavampaa, kottikärryjen täyttö ulkona, vai sen purkaminen sisällä suoraan pinoon. Ja kun alkoi kyllästyttää Konsta sanoi: "Mennään pihahommiin."
Meillä oli niin kivaa, että Konstaa ei tahtonut saada lähtemään välillä syömään eikä iltapäivän välipalalle sen kummemmin.
Presidentti David O. McKay (1873-1970)  on sanonut: "Oivaltakaamme, että etuoikeus tehdä työtä on lahja, että voima tehdä työtä on siunaus ja, että rakkaus työhön on menestystä."
    "Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa", sanoo jo vanha sananlaskukin.

.

Vivamo

 Nykyisin halutaan kokea elämyksiä ja tehdään myös ns.elämysmatkoja. Minäkin sain keväällä tehdä sellaisen matkan.
Kysymyksessä oli Luopioisten kappeliseurakunnan olopäiväläisten jo perinteeksi muodostunut  keväinen retkipäivä, joka tälllä kertaa suuntautui Vivamoon. Alunperin en ollut sille matkalle lähtemässä ollenkaan, mutta eräs hyvä ystäväni yllätti minut sanomalla, että "hän on varannut sinulle sinne paikan, sille matkalle".
Olin todellakin yllättynyt ja iloinen ja vielä iloisempi tietysti olin matkan ja kaiken siellä kokemani jälkeen.
Saimme viettää kauniin ja aurinkoisen päivän Vivamossa.  Osallistua siellä" KOKO KANSAN YHTEISEEN KEVÄTJUHLAAN"
Saimme nauttia oopperalaulaja Tiina Sinkkosen kauniista laulunlahjasta. Hän lauloi näitä Negro spirituaaleja. Saimme kuunnella Jumalan sanaa eri puhujien huulilta. Mm. pyysin Ensio Klemiltä hänen sp:-osoitteensa saadakseni sitä kautta hänen lausumansa sanat vielä kotiinkin pureskeltavaksi ja märehdittäväksi".
Näimme hienosti toteutetun teatteriesityksen, joka kertasi paikan historiaa aivan alkujuurilta asti. Meille valkeni jotain Jumalan suuruudesta ja kaikkivoipaisuudesta, kun hän vie erilaisia asioita meidän ihmisten myötävaikutuksella eteenpäin ja hyvään päätökseen asti. Me ihmisinä emme aina pääse näkemään lopputulosta, mutta saamme uskossa katsella monia hänen vaikuttamiaan asioita, joilla on Siunaus pitkälle tulevaisuuteen.
Sain kohdata siellä monia ystäviä, joita en todellakaan odottanut siellä kohtaavani. Sain jutella myöskin ennestään tuntemattomien ystävien kanssa. Sain  kulkea kappaleen matkaa ystävien "matkaseurueessa" ja tuntea hyvän Jumalan läsnäoloa.

Jaakobin kirje 1: 17:"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta".

Diakonia

Diakonia on kristilliseen avustamiseen kuuluvaa palvelua ja se on alusta asti kuulunut seurakunnan tehtäviin. Olen saanut olla mukana suorittamassa valtakunnallista Fida Internationalin, lyhyesti Fidan, järjestämää Eväät elämään, keräystä täällä Luopioisissa.

Olen kohdannut monia ihmisiä ja kuullut monenlaisia mielipieitä keräyksestä ja yleensäkin maailman tämän hetkisistä tilanteista ja asioista.
Täällä Suomessakin, kun on niin paljon autettavia.
Tämä keräys, jossa nyt olen saanut olla mukana, antaa nimensä mukaisesti "eväitä elämään" kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille.
Näillä varoilla autetaan mm. Irakin kurdialueilla Isisin terrorin traumatisoimia lapsia. Heidän kotinsa ovat tuhoutuneet lentokoneiden pommituksissa. Myöskin Kongossa Fida on aloittanut sissisodista kärsineiden pakolaislasten tukiohjelman, jolla tuetaan vammautuneiden  lasten koulunkäyntiä.
Ei pidä vähätellä sitä, että minun pienet "roponi"  eivät paljon auta, kun avun tarve on niin suuri. Tosi asia on se, että Jumalan kädessä asia kuin asia "siunavuntuu" monikertaisesti. Juuri niinkuin Raamatun vertauksessa pienen pojan eväät, viisi leipää ja kaksi kalaa, riittivät Jeesuksen siunaamina moni satapäiselle joukolle. Joku on osuvasti sanonut; että "emme voi auttaa koko maailmaa, mutta voimme ehkä muuttaa yhden ihmisen koko maailman."
Jumalan valtakunta on "valtakunta ilman rajoja". Me voimme edistää tämän valtakunnan leviämistä monin eri tavoin ja tehtävin. "Isä meidän" rukouksessa rukoilemme näin: "Tulkoon sinun valtakuntasi" ja "tapahtukoon sinun tahtosi myöskin maan päällä, niinkuin taivaassa". Taivaassa Jumalan tahto tapahtuu koko ajan, mutta täällä maan päällä se tapahtuu juuri meidän kauttamme. Jumalan tahto on, että me teemme hyvää. "Siis ei valiteta pimeyttä, vaan sytytetään oma kynttilämme tämän pimeyden keskelle".
Näin me noudatamme  Jumalan suurinta käskyä; "rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme".

Julkaistu Sydän- Hämeen Lehdessä  6.6.2018.



















...

Ajatuksia Helatorstaina.

Olen aina pitänyt Helatorstaita tärkeänä pyhäpäivänä. Muistan etten yhtään tykännyt siitä, kun se aikanaan siirrettiin pois paikaltaan ja nimettiin Helalauantaiksi. Se aivankuin menetti merkitystään nimen vaihdon vuoksi. Nyt en malta olla kirjaamatta näitä ajatuksiani aiheesta tähän blogini sivuille.
Ajatukseni lähtivät liikkeelle kaikesta sekasortoisuudesta ja turvattomuudesta, mikä tämän päivän maailmassa vallitsee. Tuli mieleeni Jeesuksen kuninkuus ja hänen sanansa siitä, ettei "hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta". Mutta mistä sitten?

Mehän kristikansana vietämme helatorstaita Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi.
Tällöin enkelit ilmoittivat hänen myöskin palaavan samalla tavalla takaisin ja tämä hänen paluunsa aika ei voi olla enää kaukana.
Mielessäni ovat pyörineet sanat Leevi Ahopellon uudelta hebrealaisten laulujen cd:ltä jotenkin tähän tapaan:
"Askeleiden saapuvan jo kuulen; saapuvan jo kuulen kuninkaan."
Tuntuu, että kaikilla ihmisillä on nykyisin kiire tehdä eri asioita, on kiire sinne ja tänne. Ajattelen mielessäni tähän verrannollisesti sellaista kolmiulotteista kuvaa. Samaan tapaan meilläkin on tarve olla kolmessa eri paikassa samaan aikaan  ja tehdä myöskin kolmea eri asiaa samoin yhtä aikaa. Siis elää elämäämme kolmiulötteisena. Kun pitäisi niin paljon saada valmistakin.
 Ja kuitenkin:  Keskenhän meiltä kaikki täällä kerran jää joka tapauksessa.
Niinpä meidän on nyt vain syytä olla kiitollisia tästä yhdestä ainoasta elämästämme, jossa itse koko ajan saamme olla "estraadilla".
Saamme myöskin rukoilla Jumalalta johdatusta päiviimme niin kunkin päivän asiat kyllä aivankuin "loksahtavat" kohdalleen. Sen huomaamme viimeistään sitten matkan päästä, jäljestä päin, että "näinhän se asia viisaammasti on mennytkin".  Siis elämämme asiat kannattaa todellakin laittaa tärkeysjärjestykseen, niinkuin Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa meitä kehoittavat.
Matt.6.33. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Siis nämä kaikki oman elämämme asiat.

Tärkeysjärjestys elämässämme.

Mieleeni jäi elämään seuraavat sanat: "Pidetään asiat tärkeysjärjestyksessä". Katselin tv 7:n ohjelma arkistosta "Koputus" ohjelmaa ja siinä  haastattelu tilanteeessa keskusteltiin Ville Pitkäsen kanssa Jumalan kutsusta ihmisen elämässä. Tämä kutsu toistuu 2-3-4- tai jopa viisikin kertaa elämämme  aikana.
Vietimme juuri Pitkäperjantaita, Jeesuksen ristinkuoleman muistopäivää. 
Luemme Raamatustamme  Matt. 27:50,51.Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa järisi ja kalliot halkesivat."
Matt. 27: 54. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: Tämä oli todellakin Jumalan poika".
Tämä temppelin esiripun repeäminen kuvaa sitä, että Jeesus kuolemallaan poisti Jumalan ja meidän väliltämme eroittavan väliseinän. Tie on auki Jumalan luo. Jeesus sovitti kuolemallaan meidän syntimme ja sairautemme..
Tuli mieleeni omasta elämästäni aika muutama vuosi sen jälkeen, kun lapsuuden uskoni oli kulunut hiutaleiksi. Olin nuorena vajaan vuoden ajan töissä Anna Tapion koululla mm. keittiöllä, leipomossa ja kesän aikana puutarhalla. Tutustuin siellä olleisiin uskovaisiin koulun tyttöihin. Näin jälkeenpäin, kun muistelen niin minulla oli silloin Jumalan kutsu päällä. Siis etsikkoaika joka on sellainen aika, että silloin Jumala errikoisen voimakkaasti vetää meitä Jeesuksen luokse.
 Juuri tämä asia  laittoi minut hakeutumaan, näiden mainitsemieni tyttöjen seuraan.
Heitä oli muistaakseni neljä tyttöä, ja kävin asuntolassa kylässä heidän luonaan. Muistan eräänkin kerran noustessani asuntolan portaita, että  kuulin kaunista hengellistä laulua kitaran soiton säestyksellä. Osasin sitten suunnata kulkuni sinne päin, mistä ääni kuului.
Kevään koittaessa järjestettiin entisessä  Kettisen talossa myös hengellinen kokoussarja, minne tytöt veivät minutkin mukanaan.
Nyt ajatellen olisin silloin  ollut "valmista kauraa" antamaan elämäni Jumalalle. Esteeksi minulle tuli silloin oma arkuuteni, kun  en tohtinut kysellä näistä asioista. Pintapuolisesti vain keskustelimme, sillä tiesinhän minä paljonkin näistä asioista. evätkä tytötkään  rohkeasti kysyneet  minulta, että; "oletko uskossa tai haluaisitko tulla uskoon."  Lähdin sitten sieltä koululta pois ja Jumalan kutsu vaimeni kohdallani. Meni muutamia vuosia kunnes Jumala armossaan antoi minulle uuden etsikkoajan ja sain löytää Jeesuksen pelastajanani,
Niinkuin yön jälkeen seuraa aamu niin Pitkäperjantaita seuraa Pääsiäinen.
Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja ylösnousi meidän vanhurskauttamisemme tähden. Ja sana vanhurskaushan merkitsee syyttömäksi julistamista.
Hyvää Pääsiäista! 




















 "Sydämin , suin ja kätten töin" saamme olla tässä Jumalan valtakunnan työssä mukana.

Hillitse kielesi

Heräsin aamuyöstä ja mieleeni palautui niin voimakkaana edellispäivän kohtaamiseni ns."kristityn" ystäväni kanssa, että oli aivan pakko nousta tähän koneen ääreen naputtelemaan ajatuksiani blogini sivuille.  Muistiini piirtyi hänen puheensa keskeltä sanonta, mitä nykykielellä sanotaan "siunailemiseksi". "Herran Jestas" hän sanoi huomaamatta edes itse, mitä tuli sanoneeksi. Siis sanoneeksi Herran nimen aivan turhaan.Toinen käsky Jumalan kymmenestä käskystä sanoo selkeästi: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Jumala ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu."
Muistan lapsuuudenkotini naapurin emännän reagoinnin telkkarin mainokseen joskus 60- luvun vaihteessa. Kysymyksessä oli Vesta-sillin mainos ja sen teksti kuului."Vesta, Jestas,kun se on hyvää". Hän paheksui kyseistä mainosta. Nykyään tällaista ei enää edes ihmetellä, sillä se on niin tavanomaista ja arkikieleen kuuluvaa.
Toinen tähän edelliseen verrattava asia on kiroileminen.  Kun olin lapsi, niin äitini opetti minua olemaan kiroilematta, vaikka kaverit niin tekisivätkin. Hän teki tämän Jumalan sanan avulla ja silläköhän se on niin mieleeni ja muistiini piirtynyt, että myöskin nuoruuteni harharetkillä,  luopumuksen teillä ollessani se esti minulta kirosanojen käytön.
Äitini käyttämä Raamatun paikka oli tämä; kielellä me kiitämme Herraa ja Isää ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous, näin ei saa olla veljeni" ja siskoni myöskin. Jaak. 3:9,10.
 Meidän puheellamme on suuri vaikutus ei vain itsemme suhteen vaan myöskin lähimmäistemme suhteen.

Siunatkaamme Israelia

Siunatkaamme Israelia, siunatkaaamme juutalaisia, toivottakaamme rauhaa Jerusalemille.
Vainojen uhrien muistopäivä oli 27. tammikuuta; Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin tuona päivänä v. 1945. Muistopäivä sisältää paitsi holokaustin, (Natsi-Saksan suorittama 6 milj, juutalaisen ja myös miljoonien muiden; slaavien, romanien, homojen ja kehitysvammaisten kansanmurha toisen maailmansodan aikana) myös arviolta jopa miljoonan armenialaisen kansanmurhan Osmanien valtakunnassa, nykyisessä turkissa v. 1915 ja suuren terrorin Neuvostoliitossa 1930- luvulla.

TÄSSÄ YKSI TAPA SEISOA ISRAELIN RINNALLA.
 Sunnuntaina 11.2. on mahdollisuus osallistua Israel-ystävyystoimikunnan järjestämään
ISRAEL-JERUSALEM TUKIMARSSIIN Helsingissä. Osallistujia toivotaan kaikkialta Suomesta. Se on kannanotto, joka tullaan huomioimaan myös Israelissa:

Kokoontuminen Senaatintorilla klo 13.30
Marssi klo 14-16
Marssireitti Senaatintori - Pohjoisesplanadi - Mannerheimintie - Eduskuntatalo

Eduskuntatalon edessä yhteinen tilaisuus, jossa mm. eri edustajien puheenvuoroja.

Marssin jälkeen Israel.tilaisuus Helsingin Vanhassa kirkossa klo 16.30  Lönrotinkatu 6.